Luin tuossa hetki sitten työmatkalla Metro lehteä ja siinä oli mielenkiintoinen artikkeli Kiinasta ja kauneusleikkauksista. (Linkki tässä - sivu 12).

Aika järkyttävää luettavaa. Työnantajat laittavat työhakemukseen yhdeksi vaatimukseksi sievän ulkonäön ja jotkut nuoret vastavalmistuneet tytöt laittavat rintaliiviensa kuppikoon cv:hensä. Kaikki paikat ovat täynnä kauneussalonkeja, jossa saa rakennekynnet ja tekohiukset, ja sitten takahuoneessa saa  muutamalla kymmenellä eurolla kauneusleikkauksia likaisissa ja epämääräisissä oloissa. Yksi uskomaton esimerkki oli, että kaupallisen alan juristin "osaamisvaatimuksista" oli 170cm vähimmäispituus!?! TÄH!?

Mainitsin artikkelista kollegalleni, joka on pitkään asunut Kiinassa. Hän kertoi että asia on niin totta kuin tosi voi olla, ja homma on lähtenyt siellä ihan käsistä. Sinkkuelämää ynnä muut länsimaiset sarjat ovat herättäneet tällaisen käsittämättömän buumin, joka on levinnyt kaikkialle: hän antoi vielä järkyttävämmän esimerkin mistä hän oli kuullut: pienen lapsen/ nuoren tytön sääriluut katkaistaan ja venytetään niin, että väli luutuu - näin tyttö saa YHDEN SENTTIMETRIN lisää pituutta. Ja sama saatetaan toistaa, jotta tyttö pääsee toivemittaansa (tai vanhempien toivomaan mittaan).

Tämä on kaikki on kuulemma johdannaista länsimaisuuden ihannoinnista. Kiinassahan tunnetusti pyritään täydellisyyteen, ja moni tekee itsemurhan jos ei menestykään odottamallaan tavalla. Järkyttävää tästä tekee se, että nyt nuoret tytöt altistetaan "kauneusihanteelle", jota saavuttamatta ei pärjää työmarkkinoilla. Ihan hullua. Ookoo, onhan siellä kautta historian tehty lapsille käsittämättömiä asioita "kauneusihanteiden" ylläpitämiseksi, mieleen tulee päällimmäisenä jalkojen typistäminen ja kaulan pidentäminen. Kreisiä kreisiä.

Kyllä meilläkin Suomessa katsotaan aika paljon ulkonäköä työmarkkinoilla. Oma mieheni on rastapäinen rokkari, ja kukaan ei tunnu haluavan palkata - osasyynä varmasti on se, että hän on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, mutta pakosta miettii, että kyllä tuo takkutukkakin vaikuttaa asiaan. Pitää kuitenkin olla kiitollinen, ettei meillä täällä ole vielä ihan noin äärimmäisyyksiin menty ulkonäköasioissa ja työmarkkinoilla kuin Kiinassa.

Mitä me lihavat tytöt tekisimmekään? Vai olisiko niin, että me emme olisi lihavia? Jos yhteiskunnan painostus olisi noin kova kuin Kiinassa, niin olisiko meitä pidetty kovemmin kurissa syömisten suhteen? Totuushan on, että jokainen meistä painonsa kanssa taistelevista on itse itselleen ylipainonsa hankkinut (jotkut sairaudet poislukien). Me olemme olleet lepsuja ja nauttineet herkuista ja oppineet ahmimaan. Olisiko Kiinalaisella kurilla asiat toisin?

En tiedä, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Minä ainakin olen onnellinen että meillä ei nämä kyseiset aiheet ole samoin kuin Kiinassa. Minä olen onnellinen siitä, että meillä on vapaus päättää. Meidät hyväksytään pääasiallisesti sellaisina kuin olemme, jos itse hyväksymme itsemme. Ja jos tuntuu että ylikilot häiritsevät elämäämme, meillä on oikeus ne karistaa.

Että tällaista tänään, illalla Tanitaa tapaamaan ja juoksukouluun - niistä lisää sitten huomenissa!