Tai ainakin minusta tuntui siltä kun hiihdin ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.. Ja tuntuu vieläkin, voin sanoa. Kateeksi näy niitä, jotka kauniisti ja nopsasti sivakoivat mun ohi kuin siivillä... Nyt vihloo jokaista lihasta, häntäluuta ja koko vasemman kankun kokoista syvänsinistä mustelmaa. AIIIIJAIIIIJAAAIUIII AUTS.

Olin siis viikonloppuna työmatkalla Lapissa Saariselällä, ja meille tarjoutui sitten mahdollisuus mennä hiihtämään tai laskettelemaan lauantaina. Minä tyttöhän sitten päätin, että hiihtelen siellä tunturimaisemissa koko päivän ja nautiskelen elämästä. Ja voin sanoa, että siitä oli nauttiminen kaukana. Lähinnä homma meni ihan tragikoomiseksi. Meidän mökki oli tunturissa aika korkealla, ja voitte kuvitella millaisia mökin läheltä lähtevät ladut olivat. Ihan tajuttomia alamäkiä ja jyrkkiä käänteitä. Ja minä siinä sitten tosiaan ensimmäistä kertaa suksillä 17 vuoteen yritän pysyä pystyssä = MAHDOTON TEHTÄVÄ. Kun mä olin mun aikuisiän ensimmäiset hiihtometrit tehnyt, olin jo kaatunut 6 kertaa, häntäluu oli ihan hellänä ja peukalokin tauttunut sauvan kanssa söhliessä.

Lopulta ei auttanut muu kun ottaa sukset kainaloon ja lähteä tarpomaan mäkiä alas ja etsimään helppoja latuja. Kun mä vihdoin pääsin "siniselle ladulle", niin vähän alkoi suksi luistaa - ja lipsua. Hiihdin siinä sitten hiki poskella kaikki paikat kolottaen tunnin verran, jonka jälkeen tuli jo olo että miksi ihmeessä mä itteäni tälleen kidutan. Menin sitten monotansseihin, nautin terassilla hyvin ansaitun siiderin ja lähdin taksilla () takasin mökille. Ja päätin, että seuraavan kerran kun (jos) hiihdän, niin haluan hiihtää tasaisella ladulla jossain meren jäällä, jossa ei mäkiä ole. Hyvää liikuntaa se kyllä oli, en muista koska olisi kaikki lihakset olleet näin hellänä. Kävely sattuu, istuminen sattuu, liikkuminen sattuu... 

Koomisin kohta koko hiihtoreissulla olisi kyllä kuulunut hauskoihin kotivideoihin, toisaalta ihan onni, ettei kukaan ollut näkemässä. Sinisellä ladulla hiihtäessäni tuli eteen loiva alamäki, joka kaartui pikkuisen oikealle. Noh, minä sitten rohkeana lähdin mäkeä laskemaan, kunnes huomasin, että kaarteessa latu loppuu hetkeksi... Ja eihän siinä muuta ehtinyt kun sanoa että "OHO", ja mä vedin kaarteen suoraksi suoraan vastaantulijoiden ladun läpi sinne pöpelikköön!! Ja siellä mä sitten olin syvässä hangessa rähmälläni ja sukset sojotti mihin sattui ja sauvat oli ties missä. Oli siinä kanssa näky: Espoolaistyttö rähmällään lepikossa. Siinä sitten ähkien sain itseni kammettua ylös ja haihduin tyylikkäästi paikalta, ennenkun vastaantulevalla ladulla tuli ihmisiä vastaan. Olisivat tietty alkaneet marisemaan kun joku on tuhonnut heidän latunsa... 

Hiihtämistä lukuunottamatta reissu meni loistavasti. Paitsi tietysti syöminkien ja juominkien osalta. Syötiin loimulohta ja perunamuusia, poronkäristystä ja perunamuusia, lakkapiirakkaa ja liekitettyjä lettuja, poron ulkofileetä ja kerma-voi sienimuhennosta... Ja kyllähän sitä tuli sitten juopoteltuakin ja otettua saunasiideriä jne. Mä en saanut itseäni koottua sen viime viikonloppusen repsahduksen jäljiltä, joten nyt ollaan pahasti jäljessä kaikista tavoitteista ja paino on noussut sen pari kiloa. Onneksi on tullut liikuttua, niin ei sitten ole tuon enempää paino noussut. En tälläkään viikolla ehdi viralliseen punnitukseen, joten laitetaan seuranta nyt toistaiseksi kotivaa'an mukaan. Tänä aamuna paino oli 93,7, eli tasan kaksi kiloa enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. PRKL. Meinasinkin pussikeittoilla nyt tästä eteenpäin viikon verran, niin olisi ehkä mahdollisuus nuo pari kiloa karistaa vielä ennen meidän reissua!! Ajatelkaan, me lähdetään Espanjaan reilun viikon kuluttua!!! IHANAAAA!!!

Mutta, nyt takasin taas sorvin ääreen - toivottavasti teillä muilla on sujunut paremmin nämä laihispuuhat!

Tässä vielä pikkuinen kuvatervehdys Lapista: