Torstaina oltiin oikeen pitkällä lenkillä ystävän kanssa, käveltin meidän tahtia reippaasti yhteensä 7,7km, vähän yli 1h 30min. Oli tosi kylmä ilta, mutta kyllähän siinä hiki tuli kun tarvottiin. Noh, sitten loppuilta menikin ihan jääkalikkana peittojen alla. Tuntui, ettei mikään lämmittänyt. Join kuumaa teetä kuuman suihkun jälkeen ja olin moninkertasten peittojen alla. Tuo sama vilu jatkui yönkin yli, ja aamulla olikin sitten jo kuumetta. Pöh.

No eilisen olinkin sitten kiltisti soffalla, ja tänään olo on taas ihan normaali. Kovasti haluttaisi lähteä ulkoilemaan ja polttamaan kaloreita, mutta enpä taida vielä uskaltaa, kun vielä oli eilen kuumeessa. Huomenna kyllä uhmaan ja menen. Aivan ihana keli, tällainen aurinkoinen pakkastalvipäivä olisi kyllä mitä ihanin ulkoilupäivä, toivottavasti huomennakin on tällaista.

Eilinen sairauslomapäivä oli kyllä tunteiden ja mielitekojen taistoa pahimmillaan, ihan kauheat mieliteot. Mielessäni kävin läpi mitä kaikkea olisin voinut syödä, mmm.. Olisi tehnyt mieli hampurilaisia, pitsaa, karkkia, jäätelöä, suklaata... Ihan mitä vaan. Lopultahan mä tietty repsahdin ja tein itselleni salaatin. Ja siihen salaattiin tuli perus kurkun ja tomaatin ja salaatin lisäksi pähkinöitä, aurajuustoa, pari siivua pekonia ja avokadoa. Annoksessa ei ollut hiilareita, joten ketoosin ei olis pitänyt katketa, mutta kyllä mulle silti tuli ihan sika huono omatunto. Tekisi mieli päästä piiskaamaan itseään oikeen urakalla, mutta mites meet kun oot kipeenä.

Noh, tänään on uusi päivä, vedän vain mulle sallitut pussit ja paaaaaaljon vettä. Saas nähdä tiistaina, kostautuiko mun mässäilyt jotenkin. Toivottavasti ei pahasti. On niitä pahempiakin retkahduksia ollut. Taidan kaivaa Xtravaganzan motivaatiolevyt esille ja kuunnella niitä hetken, jospa niistä saisi uutta ajateltavaa.

Maanantaina otan sitten taas kuvat motivaatiohameesta, kahotaan miten tytön käy!

Ihanaa viikonloppua kaikille!