Noniin nainen, kokoa itsesi! Tänä aamuna paino oli jo 94,6kg, EI HYVÄ. Parhaista ajoista siis paino noussut 3,9kg. Ihan järkkyä. Nyt pitää tehdä heti jotain, tai löydän itseni sohvan pohjalta kesäloman jälkeen samsn painoisena kuin olin tammikuussa. SE EI SAA TAPAHTUA! Tuo järkky aamupaino tosin johtuu osittain eilisestä hiilari- ja suolatankkauksesta ja kuukautisten alkamisesta, toivon että se olisi huomenna taas vähän pienempi.

Kuten noista luvuista voi hyvin lukea, syömiset ja liikkumiset on menneet ihan päin prinkkalaa. Lenkkikaveri on ollut reissussa, ja ei ole päässyt kanssani kävelylle pitkään aikaan. Ja nyt kun isäntä on töissä (fyysisessä sellaisessa) siitä ei saa kaveria töitten jälkeen lenkille, kun se on ihan puhki. Ja kaikki muutkin tuntuvat olevan aina jossakin näin kesän kynnyksellä. Ja minä olen vajonnut sellaiseen moodiin, että itsekseni en ole saanut itseäni liikkeelle. Eli viimeisen kahden viikon liikuntasaldo on aika tarkalleen nolla. Höh. Mitä mulle on tapahtunut? 

EN SAA LUOVUTTAA. Miksi olen taas heittämässä kaivoon kovalla työllä saavutetut tulokset? Missä on se motivaatio ja se into, jolla paino lähti putoamaan keväällä? Miten mä saisin itseäni niskasta kiinni? Näitä samoja juttuja olen kelannut jo pitempään, sieltä pääsiäisestä saakka vissiinkin. Alkaa jo blogipäivityksetkin kuulostaa toisiaan toistavilta.

Tänä aamuna tuon järkyn luvun nähtyäni lupasin itselleni että vien itseni tänään lenkille. Pakko se on. Ja olen ihan varma, että olo on ihan loistava sen jälkeen - miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa? Lisäksi otin töihin omat eväät, joten kevyemmin mennään. Meinasin jo sortua päivällä lounaan (raejustosalaatin) jälkeen makeanhimoon - menin henkilöstöruokalaan katsomaan jospa ostaisin jotain hyvää "ja aloittaisin dietin taas huomenna". Onneksi mieleni ei tehnytkään mitään mitä hyllyssä oli - valitsin sieltä sitten pullollisen Fanta Zeroa. Eihän se kovin terveellistä ole, mutta se tappoi makeanhimoni ja toi vatsaan sen vähän täydemmän tunteen. Mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin rasvainen kolmioleipä (jota myös harkitsin) tai suklaapatukka tai pussillinen karkkia. Pienin askelin mennään. 

Olen katsonut netistä motivointimielessä Jenkkien "Suurinta Pudottajaa", jossa onnistumistarinat ovat ihan käsittämättömiä. Luulisi sen motivoivan, kun ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja suht lyhyessä ajassa. Eilen katsoin jotain jaksoa ja vaan ahmin väsymykseeni ja pieneen krapulaani (oltiin sunnuntaina rantaterassilla kun oli niin hieno päivä, ja vähän lipsahti siideriksi koko päivä). Mätin naamaani yhden grandiosa pitsan, pari palaa superrasvaista tekemääni lasagnea ja karkkia ja tomaattia. Ei toivottu tulos Suurin Pudotta ohjelman seuraajalle. Tänään asiat on toisin. Tänään keskityn syömään usein ja vähän kerrallaan, sekä valmistaudun pitkään lenkkiin töiden jälkeen.

Nyt pitäisi jaksaa syödä kevyemmin loppuviikko, kun viikonloppuna on taas sitten syöminkejä (ja juominkeja) edessä. Lauantaina on nimittäin miehen kaverin häät. Siellä ei istuta kuivin suin, se on jo varmaa. Voisinhan minä kieltäytyä juomasta laihiksen takia. Mutta kun en kauheasti pidä siitä porukasta, voisi olla aika ahdistavaa olla porukan ainoa vesilinjalla oleva vieras kun muut juhlii. Kauheita selityksiä, kuulostaa ihan kamalalta alkoholismilta tms, mutta niin se vaan on. En koe itseäni millään tavalla riippuvaiseksi alkoholista, vaikkakin se on osa elämääni. En tarvitse sitä pitääkseni hauskaa tai ollakseni sosiaalinen. Laihdutusprojektille juominen on kyl ihan vihoviimeinen vihollinen, mutta kun saisi sen krapulasyömisen aisoihin, niin olisi vähän paremmat mahdollisuudet onnistua.

Onko teille muille kesä tuonut niin paljon menoja, ettei laihiksesta tunnu tulevan mitään?