Krooninen kiire tuntuu olevan tällä hetkellä aika monella ongelmana. Minäkin, joka normaalisti en sovi mitään menoja arki-illoille ja rakastan viettää viikonloppuja ilman sen kummempia kiireitä, olen onnistunut tuhlaamaan yli kuukauden ihan älyttömälle kiireelle. Tai no, ei se varmaan monien korvissa kuulosta kiireeltä, vaan sosiaalisuudelta se, että on sopinut kaveritapaamisia sun muita vähän joka illalle. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, muttakun tuntuu, ettei oikein jää aikaa eikä energiaa liikunnalle. Näen jo silmissäni, kuinka liikkumisintoni valuaa sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa... Minä kun en ole koskaan kauhean mielelläni liikuntaa harrastanut.  Aina liikunnan aloittaminen on ollut verta, hikeä ja kyyneliä, ennenkuin on päässyt hyvään rytmiin. Sitten se liikkuminen on alkanut tuntua hyvältä ja sitä on tullut jatkettua ja on tehnyt mieli lähteä liikkeelle.

Nyt olen taas tilanteessa, etten ole "ehtinyt" liikkua kunnolla pariin viikkoon. Ja tänäkin aamuna arvoin, että lähtisinköhän sitä vaikka pyörällä töihin ("äh, en taida jaksaa, ja kun on iltapäivällä taas menoakin..") tai jos vaikka olisin pikaisesti käynyt lenkillä ennen aamupalaa ("hmm, tuo Hesari jäisi kyllä sitten lukematta, enpä taida jaksaa.."). Tällä tavalla tämä liikkumisinnon lopahtaminen on aina lähtenyt luisuun. Tällä viikolla liikunnat ovat rajoittuneet vain ja ainoastaan maanantaiseen rauhalliseen kävelylenkkiin (n. 7km) ja eilen pyöräilin talonyhtiön kokoukseen jonku 400m suuntaansa, WAU (..not). Onneksi sunnuntaina on se N10, niin tulee jotain aktiivista tehtyä tälläkin viikolla.

Tänään on jälleen kerran ei-laihispäivä. Mä voitin taannoin lahjakortin Casinolle, joka sisältää shown lisäksi kolmen ruokalajin illallisen sekä pullon viiniä ja kahvit ja avecit. Lahjakortti menee umpeen ensi viikolla, joten pakkohan se on käyttää. Oli laihis tai ei. Viikonloppukin tulee menemääm miten sattuu, ensi viikolla onneksi rauhottuu. Odotan sitä jo innolla! Ahh..