Jess! Eilen oli taas punnitus: nyt oli lähtenyt 1kg elopainoa! Vähän salaa toivoin, että olisi lähtenyt enemmänkin, mutta tuon viime viikkoisen huiman pudotuksen jäljiltä pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! :) Kun kokonaismäärää miettii, niin 5,4kg kahdessa viikossa on aika huima pudotus!! Ja sitä myöten painoni siirtyi takaisin 2-numeroisten joukkoon! Niin ja painoindeksi laski vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen! Jess!!

Seuraavaan painoindeksiluokkaan onkin sitten reilummin matkaa, laskeskelin, että painoni laskiessa 85,5kg:n, siirryn luokasta merkittävä lihavuus luokkaan lievä ylipaino. Siinä sitten seuraavaa tavoitetta. Pitänee kehitellä välitavoitteita, kun tuo 15kg:n pudotus tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta. Mutta mahdolliselta kuitenkin! 

Pari tavoitetta lähitulevaisuuteen:

• Mahdun tavoitehameeseen 2 viikon kuluessa
• En lipsu soppakuurista = painoa putoaa 1,5-2kg/ viikko = painan helmikuun lopussa noin 95kg
• Etsin uuden tavoitevaatteen
• Parannun flunssasta ja otan salikortun uudestaan käyttöön

Minulle iski siis eilen (taas kerran) ihan järjetön lentsu. Kauhea pääjumi, ja nenä ja silmät vuotavat norona. Ja aivastuttaa. Ankeeta, kun nyt just pitäs saada itsensä liikkeelle, ja on ihan vetämätön olo. Jospa tämä tästä?

Yöllä en saanut oikein nukutuksi. Minua hermostuttaa nyt jotenkin kaikki asiat. Miehen työttömyys, raha-asiat ja tämä painonhallinta ovat päällimmäisenä mielessä aina kun menen nukkumaan, ja heti kun herään. Olen yön tunteina yrittänyt miettiä suhdettani ruokaan, ja tullut siihen tulokseen, että mulla on jotenkin kieroutunut suhde sen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut pahemmin makeanhimoa, kaikki tämä massa on tullut pääasiassa rasvaisen ja suolaisen syömisestä, leivän puputtamisesta ja rilluttelusta. Miksen voisi elää vain kohtuudella, kun kaikkea pitää ahmia ihan älyttömät määrät? Nyt tässä soppakuurin aikana näitä asioita on hyvä miettiä, mutta en oikein saa selkoa päähäni. Miksi näen kaiken herkun houkuttelevana viettelyksenä ja palkintona, enkä ravintona? Tunnen, että tämä "ruoka-addiktio" on kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi. Pystyn olla "kuivilla" kunnes se repsahdus tulee. Tai siis näin on ollut menneisyydessä. Nyt yritän tämän blogin avulla saada tunteitani ja mietteitäni ylös, jos tämän kirjoittamisen avulla saisin tolkkua tähän pallooni.. Ja sitä myötä pystyisin saavuttamaan kerrankin pysyviä tuloksia.

Olen myös haltioissani lukenut aikaisemmin mainostamaani Annakaisan blogia (http://xtragirl.wordpress.com), hän on nyt jo tavoitepainossaan, mutta hänen tekstinsä matkan varrelta ovat kuin omasta päästäni. Niistä saa paljon ajatuksia ja motivaatiota. Suosittelen kaikille kanssasisarille lämpimästi tuohon blogiin tutustumista!

Ohhoh, tulipas taas vuodatusta kerrakseen, nyt takas hommiin!

Tässä vielä kuva menetetystä taakastani:

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!