Hittolainen. Mies kävi kaupassa ja osti yhtä mun lempiherkkua jääkaappiin: maksamakkaraa. Ai että se on hyvää kun levittää oikein paksun kerroksen tuoreen, paahdetun ruisleivän päälle.... mmm... Ja nyt kun mä en sit saa syödä, niin toi pentele kävi ostamassa oikein ison pötkön, nyt kun se saa syödä sen ihan rauhassa itsekseen. Onko tämä nyt sitten sitä tukemista? Vai vaan itsekurin hallinnan opettamista?

Noh, ei siinä mitään, että se on siellä jääkaapissa - olen tehokkaasti pystynyt välttämään jääkaappia nämä alkupäivät. Varsinkin kun on väkeä kotona, niin en pysty "salaa" käydä kaapilla. Niin siis yksin kun on kotona, niin sitä hiippailee itseään huijaamalla kaapille, että mitä jos ihan vaan pikkusen jotain..? Mutta nyt mua pelottaa, kun ukko lähtee vähän poikien kanssa ulos, ja se jättää mut ihan yksin kotiin. Maksamakkaran kanssa. Kyllä tämä on onnetonta, että mä en pelkää yksinoloa juuri koskaan - mutta sitten mä pelkään kaksinjäämistä maksamakkaran kanssa? Onko kellään muulla samoja "pelkoja"?

Pitää keksiä jotain tekemistä illaksi, jottei tarvi taistella. Ehkä mä meen jumppaan, otin töihin varooks jumppakamatkin mukaan. Jalka vähän vihoittelee, mutta spinnussa vois tietty käydä. Harmittaa kun eilen jäi lenkki väliin, alkoi sataa just kun oltiin suunniteltu lähtöä. Tai sit mä meen leffaan. Katotaan nyt.

Kaivelin vanhoja valokuvia edellisen laihiksen jäljoltä, ja kyllä alkoi tosissaan ottaan päähän.. Ostin serkkuni häihin tämän upean ruskean mekon, ja tunsin olevani koko häiden upein vieras mekossani ja hoikassa uumassani. Nyt ei ole toivoakaan mahtua siihen. Ainakin 20kg pitäisi tiputtaa jotta olisi edes pientä toivoa. Mutta hei, mä pystyn siihen? KYLLÄ, MÄ PYSTYN SIIHEN!!!!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!! :)