Olen erittäin impulsiivinen ihminen. Sillä tavalla, että lähes kaikki päätökset syntyvät minulla nopeasti ja vähän ajattelematta. Myöskin elämääni mullistaneet päätökset on tehty lennosta, ja voin onneksi sanoa näin jälkeenpäin, että aina on kannattanut. Esimerkkejä on monia, olen saanut hulluja päähänpistoja ihan lennosta, ja hypännyt sitten villihevosen selkään sillä samalla hetkellä.

Näin oli mm. kymmenen vuotta sitten, kun olin tapaamassa ystävääni kaupungilla. Hän oli pitkään miettinyt, että haluaisi vielä opiskella, ja kysyi, että voitaisiiko poiketa British Councilissa pikapikaa, hän haluaisi keskustella jonkun kanssa mahdollisuuksista hakea yliopistoihin Skotlannissa. Minullahan ei oikein ollut suuntaa eikä suunnitelmaa tulevaisuudelle, kun astuin kaverini vanassa BC:iin sisälle. Siinä ystävääni odotellessa selailin erilaisia opuksia ja esitteitä eri yliopistoista aikani kuluksi, kun päässäni välähti! "Olisipa ihanaa päästä vähän ulkomaille!". Siinä sitten aikani kuluksi, vähän vielä puolitosissani täyttelin hakukaavakkeen, johon laitoin sitten kuusi eri vaihtoehtoa eri yliopistoista ja kursseista. Kun sitten muutama viikko myöhemmin, kun olin jo vähän unohtanut asian, alkoi postiluukusta tulla kirjeitä "sinut on hyväksytty opiskelemaan kurssille xxx" -tyylisesti, alkoi tulla pieni jännityksen tunne vatsan pohjalle: MINÄ MUUTAN SKOTLANTIIN!!! Ja sitten ei muuta kun että, äiti ja iskä, istukaas alas hetkeksi, mulla olis vähän ilmoitusluontoista asiaa.... Onneksi vanhempani, varsinkin edesmennyt isäni, oli erittäin kannustava, ja tuki päätöstäni viimeiseen asti. Ja vaikka sitten ex-tempore valitsemastani koulutuksesta ei näin jälkeenpäin katsottuna ole tullut minulle uraa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Sitten kun minä saan omia lapsia, niin taatusti pukkaan heidät maailmalle, jos heillä vain suinkin on kiinnostusta!!!

Toinen hiljattain tapahtunut äkkipäätös oli ostaa isompi asunto, jotta isäntä ja hänen tyttärensä mahtuisivat asumaan kanssani. Oltiin me vähän sivuttu aihetta "muutetaan yhteen", mutta ei siitä oltu kauheasti keskusteltu. Ja sitten kävin extempore katsomassa asuntoa, ja laukaisin välittäjälle puolihuolimattomasti, että jos myyt mun nykyisen asunnon hyvällä hinnalla niin mä ostan tän! Ja ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut, kun tämä laukaisu kävi todeksi, ja asuntoni oli myyty 30 000€ yli odotusten, ja olin allekirjoittamassa uusia asunnonostopapereita. Ja en minä ole sitäkään liikettä katunut. Rakastan uutta yhteistä kotiamme, vaikkakin se on iso lovi nykyisistä tuloista.

Noh, tämä pitkä stoori siis lähti siitä, että tein taas eilen ihan ex-tempore ihan järjettömän päätöksen. Tai siis toisaaltahan se on ihan loistava päätös, mutta ehkä omaa nykyistä kuntoani ajatellen aikamoinen haaste. Lueskelin viimeisiä sivuja eilen mainostamastani blogista ("Viimeinen läski vuosi), ja luin innoissani, kuinka lihava tyttö, joka ei jaksanut alussa edes kävellä paria kilometriä pitempään, jaksoi nyt juosta ja lenkkeillä yli 10km putkeen.... Ja siitä se sitten lähti, innoissani ilmoittauduin NAISTEN KYMPILLE (!?) toukokuussa!!!! KÄÄÄÄÄÄK!! Eihän nykyinen juoksukuntoni kanna edes kilometriä!?!?

Mutta mutta, nyt on tällä tytöllä sitten haastetta kerrakseen! Ja taatusti motivaatiota treenata (ainakin toistaiseksi). Nyt kun on vielä niiiiin kylmä ulkona, treeni on sellaista yleis- ja lihaskuntoa kohottavaa sisäliikuntaa, kuten zumbaa, uintia, cirkuittia ja reipasta kävelyä, ja säännöllistä juoksumattotreeniä salilla. Mutta antakaas olla kun lumet sulaa, niin tämä tyttö aloittaa kunnon hölkkätreenit!!!! Ja tavotteitahan pitää olla! Jos pystyn juosta matkaste edes sen 5km, niin olen HUIPPUILOINEN!!! Ja eihän siellä ole pakko juosta koko matkaa! Ja olen kuullut ko tapahtumasta, että siellä on niiiiin paljon tungosta, että ei siellä edes pysty juosta välttämättä koko matkaa...

Tietysti minun piti feisbuukissa sitten kovaan ääneen kailottaa, että hei mä alan treenaamaan juoksua, ja että lähtiskö kukaan mukaan.. Ja sain heti muutaman innostunutta treenikaveria itselleni! Nyt meitä on jo 4 daamia meidän tiimissä, yritetään saada vielä lisää väkeä - ja sit me tehdään tiimipaidat ja kaikki! JEEE!

Eli tästäpä alkaa nyt blogin kakkosvaihe, tavoitevaatteiden ja painonpudotuksen manaamisen lisäksi alan pitää vähän päiväkirjaa mun juoksutreenin edistymisestä! Toivottavasti ette harmistu ihanaiset lukijani! :)

Johan taas tuli pitkä teksti, huhhuh tätä vuodatuksen määrää! Niin joo, ja taisin löytää uuden tavoitevaatteenkin, mustat, koon 44 suorat housut (Ignoratkaa eilinen päivitykseni vielä siihen saakka kunnes joskus pääsen normaalipainoon) . Mutta niistä sitten kuvaa vasta, kun TV1 (tavoitevaate 1), eli se harmaa hame mahtuu oikeasti päälleni! Hyvältä näyttää, kun salaa sitä jo vähän aamulla testailin!

Ainiin, tässä vielä pikaisesti numeroita eiliseltä uinnilta: n. 45min/ 1200m

Ja eikus treenaamaan!