...suggestioterapiasta. Ja toisaalta pää on ihan tyhjä. Puristan kätttäni nyrkkiin ja katson sitä, ja saan siitä jännittävää motivaatiota, taidan olla hyvinkin altis suggestioille.

Hän kuvaili suggestioita muun muassa sillä, kuinka eläydyn elokuviin – liikutunko surullisissa asioissa tai tulenko onnelliseksi onnellisen lopun myötä. Ja itkenhän minä, ja olen onnellinen jos elokuvassa on onnellinen loppu. Minä eläydyn ihan täysillä jokaiseen elokuvaan, enpä ole ennen tiennyt että se on lievän asteinen hypnoositila, johon elokuvia katsellessani joudun!

Niin, olin siis eilen tapaamassa terapeuttia, josta Annakaisakin blogissaan usein on puhunut. Hän myös minulle suositteli sitä, kun otin häneen rohkeasti yhteyttä sähköpostilla. Homma on pirun kallista (Jaunde taisi siitä kyselläkin), mutta jos se auttaa minua muuttamaan alitajunnassani asenteeni ruokaan ja syömiseen, ja sitä kautta auttaa minua pysyvään muutokseen, niin sitten siitä maksan mielelläni. Olen siinä tilanteessa, että maksan mitä vain päästäkseni lopullisesti näistä kiloista. Toistaiseksi minulla on ihan positiivinen mieli - menen sinne uudestaan ensi viikolla!!

En oikein osaa virallisesti kuvailla tätä suggestioterapiaa (kutsutaan myös hypnoosiksi), siitä voi jokainen varmasti Googlella etsiä lisätietoa. Käytännössä se on rentoutusta, ja täysin rentoutuneen tilan saavuttamista, jolloin mieli on vastaanottavainen kaikille viesteille.

Ihan alkuun laitoimme ylös tietoja minusta, ja omia ajatuksiani siitä miksi projektini ovat menneet pieleen aikaisemmin ja mitkä työkalut minulta puuttuvat tavoitteen saavuttamiseksi. Ja puuttuuhan minulta työkaluja, motivaatiota, uskallusta ja vaikka mitä. Laihdutusprojektissa siis. Kyllähän minulla muille elämän osa-alueille on motivaatiota, uskallusta ja vaikka mitä, mutta jotenkin se vaan tuntuu, että noita voimavaroja ei ole tähän laihisprojektiin.

Aluksi minua kikatutti suuresti köllötellä löhötuolissa ja kuunnella silmät kiinni terapeutin rauhallista puhetta, mutta sitten yhtäkkiä rentouduin ihan kuin olisin ollut melkein unessa. Ja siinä sitten täysin rentoutuneessa tilassa aloitimme mielikuvaharjottelun, jossa terapeutti hitaasti ja rauhallisesti puhui siitä kuinka olen tehnyt loppuelämän mullistavia muutoksia ennenkin, ja pystyn siihen nytkin. Ja kuinka minulla on ollut rohkeutta tehdä jotain muuta, minulla on rohkeutta tehdä sitä, jos vain haluan. Nämä ajatukset "lukittiin" nyrkkiini, joka symboloi saavuttamista, onnistumista.

***

Olen ihanalla rantatiellä, aurinko lämmittää ja kuulen meren liplatuksen taustalla. Tie on minulle outo, mutta kuitenkin hyvin rakas ja kaunis. Kuljettuani hetken tulen tien haaraan, jossa tienviitat osoittavat eri suuntiin. Toinen tie on pimeä, synkkä ja tylsä, ja tienviitta on kulunut, likainen ja kulahtanut, tuuli ulvoo siellä ikävän pelottavasti. Tämä synkkä viitoitettu tie on jatkoa nykyiselle elämäntavalleni. Toinen tie on aurinkoinen, tutun tuntuinen, jännittävä, lämmin ja valoisa, ja kirkas vesi liplattaa kauniisti tien varrella. Minä olen nyt tien risteyksessä. Minun tulee nyt valita kumpaan suuntaan lähden. Minä päätän. Minä lähden kohti aurinkoa. Minä juoksen kauemmas pois, pois synkkyydestä, pois entisestä elämästäni lihavana.