Otsikko kuvaa parhaiten loppuviikkoani. Ei voi mitään. Ja nyt harmittaa luonnollisesti, mutta ei muuta kun uuteen alkuun!

Torstaina oli töissä tosi stressaava iltapäivä, ja sen päälle sitten sähköpostini korruptoitui totaalisesti - kaikkein pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ei se, että se lähetti minulle vanhan, viime elokuulta poissaolotiedotteeni n. 12 000 kertaa, se lähetti saman myös sadoille asiakkaille. Jesss. Tästä lähti sellainen ketjureaktio, että olin töissä vielä yhdeksältä illalla yrittämässä selvittää sotkua. Ja sama jatkui perjantaina. Ja sitten kaikki muutkin laitteet ja ohjelmistot hyökkäsivät minua vastaan. Tai sitten hermostuksissani toheloin muuten vaan. Noh, siinä sitten kun yrittää vielä hoitaa normaalit duunit kiireessä, niin eihän siitä hyvää jälkeä tule.

Lopulta olin helpottunut, kun kello tuli puoli neljä - tunnin päästä olin sopinut näkeväni hyvän ystävän Helsingissä alkavilla heavy-festareilla. Vanhat ystävämme olivat tulleet Kanadasta saakka soittamaan Helsinkiin, ja olimme heidän vieraslistallaan - tai ainakin meidän piti olla... Vielä äkkiä yksi pirtelö naamaan ja sit menoks! Kun pääsimme perille, niin selvisi, että eipäs ollakaan listoilla, pojat olivat unohtaneet antaa nimemme listaan. Mietin jo hetken, että näinkö se mun päivä sitten jatkuu, että kauan odotettu tapaaminen ulkomaisten ystäviemme kanssa jääkin väliin. Emme kuitenkaan halunneet maksaa kallista pääsylippua. Siinä aikamme sitten odoteltuamme, joku sai jätkiltä viestin, että meidät voi päästää sisälle, ja niin me ehdittiin, nippa-nappa, poikien keikalle! Siinä sitten helpottuneena ja huojentuneena, ja vielä vähän stressinkireänä muutin mieleni selväpäisyydestä, ja otin itselleni siiderin. "Ehtiihän sitä jatkaa laihista sitten huomenna". Ja sitten otin toisen siiderin. Ja kolmannen. Ja neljännen.....

Yöllä baarissa valomerkin aikaan en kyllä ollut selvillä kuinka monta annosta oli alkoholia tullut kulutettua, mutta pitää myöntää, että aikastas monta kuitenkin. Ja sitten taksilla kotiin pikku sievässä.

Aamulla iskikin sitten ihan tajuton nälkä. En ollut syönyt edellisenä päivänä kuin kaksi pussia soppaa, yhteensä siis jotain 350kcal, ja loput pelkkää alkoholia. Ei hyvä. Ja olo oli kyllä sen mukainen. Eihän siinä sitten krapuloissa voinut kuvitellakaan ottavansa pussikeittoa, vaan tein lämpimiä ruisleipiä 4kpl ja ahtasin ne naamaani. Isännällä oli myös krapula (oli ollut omissa riennoissaan), ja hänen teki tietysti myös mieli jotain krapulamättöä. Pitkään arvoimme, että mikä olisi "terveellisin" krapulamättöruoka, ja päätimme tehdä fajitaksia, nammm! Ja mieleni teki myös mieli närästystä vastaan jotain hapanta, joten tilasin kaupasta myös litran Gefilus -piimää. Joo, minulla on kummia mieltymyksiä, tuo Gefilus piimä on yksi suosikeistani, hapan, mutta pehmeä.

Fajitakseen laitoin sisälle jauhelihaa, salsaa, salaattia, tomaattia, sipulia, paprikaa, maissia, papuja, jalapenoja, sour creamia sekä itsetehtyä quacamolea. Ajattelin, että no hiilareita annoksessa on ainoastaan lätyssä, maississa ja salsassa, eli parempi se on kun pitsa tai hampurilainen ja ranskalaiset. Ja onhan se tavallaan. Niin, ja söin minä sitten muutaman palaa Fazerin pähkinäsuklaata, jonka isäntä osti itselleen.  Olen kieltänyt häntä ostamasta herkkuja, jottei minulle tule houkutuksia, mutta tuo ohje oli näemmä unohtunut kauppareissulla.

Tässä siis mun repsahdus lyhyesti. Kauhea morkkis on päällä tietysti, kun menin pilaamaan hyvin alkaneen laihiksen. Tai oikeastaan hidastamaan tulosten syntyä. Sama vanha laihis jatkuu as per heti, mutta tulosten näkyminen luonnollisesti hidastuu. Harmittaa jo mennä tiistaina punnitukseen ja ryhmään, voi tosiaan olla että vaaka näyttää plussaa. TOIVOTTAVASTI ei paljoa kuitenkaan..

Olen yrittänyt tässä aamun aikana miettiä positiivisia asioita tästä repsahduksesta, jottei olisi niin paha mieli:

  1. Minulla oli ihan superhauska ilta. Hauskempi kuin piiiitkiin aikoihin. Yleensä illat ovat olleet kovin ennakoituja ja suunniteltuja, ja juopottelu ei ole edes ollut kovin hauskaa. Nyt ex-tempore rilluttelu oli pitkästä aikaa hauskaa, en muista kokska olisin nauranut niin paljon kun perjantaina. Ihan loistoilta. (Toki olisi voinut olla hauskaa myös selvinpäin, mutta sitä nyt on turha analysoida enää jälkikäteen)
  2. Emme menneet pitserian tai hampurilaispaikan kautta kotiin. Mieliteko oli kyllä valtava, mutta sain hillittyä itseni. Roskakänniruoan nouto baarin jälkeen on ollut lähes aina enemmän tai vähemmän rutiinia iltaa. Mutta nyt emme hakeneet!! JEsss!!
  3. En myöskään mussuttanut yöruokaa kotona. Pahinta nälkää pitämään laitoin suuhuni pari korppukinkkusiivua ja ison lasin vettä. Monesti, jos on siis jäänyt pikaruokapaikka väliin, niin kotona on sitten keitelty nuudeleita, tai tehty lämpimiä leipiä tai sitten jotain muuta "hyvää". Nyt parin kinkkusiivun jälkeen menin kiltisti nukkumaan!
  4. Krapulapäivän aikana mussutan yleensä koko päivän. Nyt suunnittelimme tarkkaan päivän menun, ja yritimme valita vähän terveellisemmän krapulaherkun kaikkien herkkujen joukosta.
  5. Söin ainoastaan YHDEN fajitaksen, yleensä vedän kaksi tai kolme!!!
  6. Söin ainoastaan muutaman suklaapalan, yleensä vedän vähintään puoliksi koko suklaalevyn!
  7. En enää fajitaksen jälkeen syönyt mitään, ja olin edelleen hyvällä tuulella loistavasti sujuneen illan myötä.
  8. Tänään aloitan taas uudella puhdilla vanhat rutiinit.

Eli jos vertaa tätä repsahdusta menneisyyteen, niin kyllä minä vähän säästin kaloreita vanhaan elämään verrattuna? Ehkä minä tässä yritän lohdutella itseäni, turha sitä on itseään mollatakaan. Tehty mikä tehty.

Flunssa vaivaa vähän edelleen, joten en taida vielä tänään(kään) uskaltautua kuntosalille. Mutta ulos meinaan mennä aurinkoon pitkälle kävelylenkille polttamaan vähän noita eilisia hiilareita. Ja maanantaina sitten katsotaan miten tuo repsahdus on vaikuttanut tavoitehameeseen ja mittoihin..

Aurinkoista sunnuntaita kaikille kanssasisarille, kiva jos jaksoitte lukea tätäkin vuodatusta. Toivottavasti teillä on ollut tuloksekkaampi viikonloppu!