Heippis kaikille pitkästä aikaa, mitä teille kuuluu? Vieläkö täällä on ahkeria laihduttajia linjoilla? Miten teidän jouluvalmistelunne sujuvat?
Minä olen totaalijumissa. Häävalmistelut sujuvat mukavasti, hääpuku on hankittu, paikka ja bändi varattu jne. Mitään isompaa stressiä ei vielä ole, vaan aina vaan ajattelee, että onhan tässä vielä aikaa. Vaikka todellisuus on toinen: enää vähän reilut 8,5kk aikaa!! Ja isoin haaste rahan säästämisen lisäksi on luonnollisesti tämä elopaino.
Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin olin vuosi sitten. Vaaka näyttää jälleen yli 100kg, ja mitkään vaatteet ei mahdu päälle. Nyt joulun alla olen kokenut, että kaikkien kissanristiäisten takia on ihan turha edes yrittää laihduttaa - olen siirtänyt nyt koko homman joulun jälkeiseen aikaan. Suurin tavoite on mahtua hääpukuun, ostin tarkoituksella hieman liian pienen puvun, jota voi sitten muokata. Tammikuusta alkaa.
Tässä ajatuksia tulevalle vuodelle:
Säännöllistä, monipuolista liikuntaa
Alkoholin käytön minimointi
Juoksutreenin aloitus
Pakko yrittää syödä vähemmän ja monipuolisemmin
ei mitään hulluja soppadieettejä ainakaan pidemmän päälle --> niistä ei ole mitään pitkäaikaista hyötyä. Kyllä se nyt on nähty.
Aurinkoista tiistaipäivää niille, jotka tänne sattuvat eksymään! Toivottavasti teillä on mennyt mukavammin kuin minulla!
Ps. jouduin laittamaan kirjaintarkenteen kommenttiboksiin, alkoi tulla roskakommentteja liikaa
Mainostan nyt täälläkin, että aloitin bloggailun tasan vuosi sitten. Ensimmäinen blogini "Elisan tuunauksia ja käsitöitä" täyttää tänään siis vuoden, jee!!! Sen kunniaksi blogissa on käynnissä pieni synttäriarvonta, käykääs kattomassa ja osallistumassa jos haluatte mahdollisuuden voittaa jomman kumman näistä:
..kävin taas eilen. Juoksin matolla vajaat 40 minuuttia, ja kyllä oli hiki, paita ihan märkänä. Matkaa taittui nelisen kilometriä, ihan hyvä vauhti mun kunnolle. Sitten tein vähän vatsoja ja selkälihaksia, ja pyöräilin kotiin. Kyllä nyt tuntuu olevan taas ihan eri motivaatio päällä, kun mietin morsiuspukujen sovittamista ja sen sellaista.
Ainoa pettymys oli tänä aamuna: paino oli 77,5kg, eli +200g. Olen koko viikon syönyt kevyemmin ja liikkunut enemmän, mutta paino on heitellyt jopa siellä 99kg:ssä. Syytän tästä naisten vaivoja ja saliaherruksen takia nesteitä keränneitä lihaksia. PAKKOHAN sen painon on lähteä laskuun. Ja olen ihan varma että lähteekin, sen verran hyvä fiilis on päällä!
Toki tiedän jo nyt, että viikonloppu (lauantai) menee vähän plörinäksi, kun meillä on meksikolaisbileet. Tiedossa on siis fajitaksia, tequilaa ja Coronaa jne.. Ja meinaan kyllä osallistua, vaikka tiedän että se hidastaakin tätä projektia aika tehokkaasti. Mutta ensi viikolla on sitten taas tiukka kuri päällä!
Olen tässä viime postauksissa vähän vihjaillut, että kaikkea jännää on tulossa elämääni. En ole hirveästi sitä halunnut vielä tehdä julkista, kun haluan kertoa tietyille ihmisille asian ensin kasvotusten.. Tiedän, että tätä blogia lukee ehkä yksi tuttu, jolle en ole kertonut, mutta kaipa minä voin sen julkistaa. Jaunde bongasikin tämän tiedon ihan toista kautta vahingossa. ME MENNÄÄN NAIMISIIN!!!!! IIIIIIIK!!!! IHANAAA!!
Hääpaikka on varattu syyskuun 8. päivä ensi vuonna, eli se on sitten menoa se! Ja arvatkaas motivoiko tämä laihduttamaan!!! Minä kun EN halua olla mikään tonnimorsian. Minulla on nyt tasan 13 kuukautta aikaa pudotella näitä kiloja, haaveena olisi olla semmoinen sopiva. Ei laiha tikkumorsian, vaan normaalipainoinen ja hyväkuntoinen morsian. Jos saisin painon sinne n 70-75kg:n, niin olisin huipputyytyväinen! Helpolla laskukaavalla tavoitteeni on siis jotakuinkin tällainen
97kg - 70kg = 27kg laihdutettavaa
27kg / 13 kuukautta = n. 2kg/ kuukausi = 0,5kg / viikko
==> Aika realistista, eikö!!!
Aijaijai kun minua jännittää. Kaikki ajatukset on hääjärjestelyissä sun muissa, ja olenkin aloittanut uuden blogin sitä häähössötystä varten. Niin ei sitten tämä laihdutusblogi muutu kokonaan häähullun päiväkirjaksi. Pysyttäydytään täällä edelleen laihislinjalla. Vastedes saattekin siis seurata täällä morsiandieettiä!! Jos muu morsius/häähöpinä kiinnostaa, niin sitä löytyypi täältä: http://rouvaksi2012.blogspot.com
Ja Minttu, vähänhän sinulle tästä jo mainitsin, mutta nyt se on sitten ihan totista totta!! Varattiin sama paikka kun teillä oli!!
Jaahas, se on sitten puoli vuotta projekti elämää täynnä. Ja vähän vaisut on tulokset. Paino putosi huisasti keväällä hulluilla pussikeittodieeteillä ja liikunnalla, ja kesällä sitten tuon dietin vastakohtainen elämä on tuonut ison osan kiloista takaisin. Tänään, elokuun 1. päivänä aloitan projektin uudestaan. Tällä kertaa ilman pussikeittoja. Pienemmät ruoka-annokset, lisää liikuntaa ja vähemmän rilluttelua, siinä olkoot uusi reseptini. Nyt on jotain pysyviä tuloksia saatava, hitto vie. Onneksi nyt alkaa olla kesän karkelot jotakuinkin juhlittu, ja voi vähän helpommin palata arkeen.
Ensi kesänä taitaa tapahtua mullistuksia elämässäni, siinä on minulle toinen motivaattori... Mikään ei ole vielä virallista, joten joudun vähän teitä vielä pitämään "jännityksessä". Lupaan kyllä sitten virallistaa aiheen täälläkin kunhan on tarpeelliset hommat sovittu ensin!
Aurinkoista ja ihanaa elokuuta kaikille kanssasisarille
Jaunde haastoi minut vastailemaan tällaiseen kyselyyn, ja kun ei nyt mitään muutakaan kauhean valaisevaa kirjoitettavaa ole, niin tässäpä tämä! Jaunde oli aika tehokkaasti jakanut tämän myös minun blogitutuille, joten en laita tätä eteenpäin kenellekään henkilökohtaisesti. Tämä olkoon haaste teille kaikille, jotka tänne eksytte ja haluatte tämän täyttää. Vinkatkaa jos innostutte, niin käyn kurkkimassa!
***
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?Tällä hetkellä en ole. Muutama vuosi sitten ollessani 20kg hoikempi, tunsin olevani kaunis. Mitä muuttaisit ulkonäössäsi? Yritän kovasti muuttaa kokoani pienemmäksi, varsin huonolla menestyksellä.. Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi? Kauniit silmät ja iloinen hymy. Isäntä tykkää mun ahterista. Meikkaatko päivittäin? Menneisyydessä tein töitä kosmetiikan alalla, ja jouduin silloin meikkaamaan päivittäin työkseni itseäni ja muita. Sen jälkeen on laiskuus iskenyt, ja meikkailen enää jos olen menossa juhliin tai kampaajalle (kampaajalla kun joutuu tuijottamaan itseään peiliin monta tuntia) Perusmeikkisi? Perusmeikki nykyään on ihan au naturel, mutta jos meikkaan, niin sitten laitetaan kunnolla koko rahan edestä. Hiustesi väri & pituus? Ruskea "rikottu" polkka Miten pidät hiuksiasi? Yleensä auki ihan valtoimenaan Miten tukkasi on nyt? Auki valtoimenaan Kuinka usein… …värjäät hiuksiasi? Niin usein kun on varaa käydä kampaajalla (n. 1krt/ 2kk) …peset hiuksesi? Joka päivä …käyt suihkussa? Joka päivä, näin kuumalla ehkä 2krt /päivä …kuorit ihoasi? Saunassa …käyt kosmetologilla? Silloin kun saan lahjakortteja :) Shampoo- ja hoitoainemerkkisi? Milloin mikäkin. Nyt käytössä kampaamon arvonnassa voittamani Label-M tuotteet Rasvaatko ihoasi? Kasvot, kädet ja jalat joka päivä Tyypillisimmät vaatteesi? Toimistokelposet vaatteet, jotka mahtuvat milloinkin päälle. Yleensä farkkuhame tai stretchfarkut. Vapaa-ajalla monasti on enemmän rokkityyliä. Mitä sinulla on nyt ylläsi? Leggarit, farkkuhame ja itse neulomani paita Kuinka monet farkut omistat? Kolmet, joista vain yhdet mahtuvat päälle Millaisia kenkiä käytit viimeksi?Vagabondin ballerinat. On muuten ehkä parhaat kesäkengät ikinä! Joka vuosi ostan uuden parin, viime vuonna oli hopeat, nyt ihan perusmustat. Lempikorusi? Äidiltä saamani helmet, joita ei kyllä tule käytettyä kovin usein. Lempihajuvetesi? Tässä sama kuin meikin käytössä; ennen myin hajuvesiä työkseni, nyt ei nenä enää paljoa kestä. Iltamenoon saatan jotain suihkauttaa. Millaisia sormuksia löytyy sormistasi? Vasurissa on kaksi hopeaa kalevalasormusta ja oikeassa kultaisia lahjaksi saatuja sormuksia (rippilahja ja 21v lahja) Tarkkailetko painoasi? Lähes joka päivä
Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut? "Sullon maailman ihanimmat t*ssit" -isäntä Menisitkö kauneusleikkaukseen? En usko. Ainoastaan jos siitä olisi terveydellisiä hyötyjä. Minkälainen on meikkipussisi? Siellä on muutama suti ja perusmeikit Minkä värinen on hiusharjasi? Punainen Käytätkö ryppyvoiteita? En, varmaan pitäisi kohta alkaa käyttää Käytätkö kynsilakkaa? Varpaissa Montako käsilaukkua omistat? Aika monta, ja aina käytän vaan tota Marimekon mustaa olkalaukkua Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? 3 tatuointia: Edinburghin matkamuisto Skorpioni alaselässä, tribaali muistona New Yorkista jalkapöydässä ja kissansilmätribaali yläselässä.
Heips kaikki ihanaiset kanssasisaret, toivottavasti ei ole tullut ikävä!
Blogirintamalla on ollut tosi hiljaista, päätin nauttia lomasta ilman sen suurempia stressejä mistään ja välttelin myöskin koneella jumittamista. Vähän tietysti kurkin FB:tä, mutta muuten yritin kadota täältä cybermaailmasta hetkeksi. Nyt on sitten taas arki koittanut ja täällä ollaan taas.
Loma oli ihanan rentouttava, oli paljon tekemistä mutta kuitenkin suht rentoa. Syötiin ja juotiin hyvin, nautittiin lämmöstä ja oleiltiin. Käytiin pikapikaa Ruotsissa ja Tallinnassa ja sitten hengailtiin ihan vaan täällä kotikulmilla. Niin jä käytiin me Särkänniemessäkin! Ja pikapikaa käytiin myös Lintsillä ajamassa Vuoristorata. Se on mun ja isännän jokavuotinen perinne; nyt tuli jo neljäs kerta täyteen!
Liikunnan suhteen ei ole paljoa tapahtunut, ja painokin on nousukiidossa edelleen. Päätöksiä pitäisi tehdä, jotta saisin tämän blogin takaisin uomilleen, takaisin laihdutusblogiksi. Viimeiset kuukaudethan tässä ollaan oltu jossain ihan muilla raiteilla.
Tässä pieni vilaus kesän jäljiltä, huomenna sitten ajatuksia laihdutuksesta ja liikunnasta...
Ihan pikainen päivitys vaan. Oltiin viikonloppuna isännän kaverin häissä, jossa oli aivan mielettömän upeat tarjoilut. Ja ikimuistettavat, kun ei tuollaisiin tarjoiluihin ole juurikaan törmännyt, ainakaan häissä. Tarjolla oli pääruoan (ks kuva) lisäksi fetasalaattia, tomaatti-mozzarellasalaattia, lohta, jättikatkarapuja, perunaa ja battaattia. Nam nam!
Minulla kun ei ole mitään uusia uutisia painonpudotuksesta, ajattelin taas heittää jutut sivuraiteille..
Täällä en varmaan olekaan hehkuttanut omaa tomaattiaddiktiotani.. Mutta siis, minä olen jo vuosikausia ollut suuri tomaattifani (heh), ja joskus olenkin miettinyt että jos pitäisi joskus luopua kokonaan tomaatista tai suklaasta, niin suklaa saisi jäädä. Helposti. En ole vielä kohdannut tomaatista tehtyä ruokaa, josta en olisi pitänyt. Taidan olla ihan sekasin, kuka nyt voi tomaateista noin tykätä?
Nyt on kauppoihin tulleet ihanat maukkaat kotimaiset tomaatit, ja niitä saa alle 2€ kilohintaan. Aijai kun minä olen niitä popsinut, ovat vaan niiiiiiin hyviä. Kyllähän niissä hiilareita on jonkin verran, mutta mielestäni helposti parempi addiktio kuin karkit ja jätskit (on niitäkin vähän syöty).
Aloinpa sitten kaivelemaan netistä tietoa tomaatista, ja ihan hyvää juttua löytyikin, tässä wikistä poimittua:
Tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin perustuen sen sisältämään karotenoidiin,lykopeeniin. Tutkimusten mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat matalat verrattuna korkeampiin lykopeenimääriin. Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää. Eteläeurooppalaisten veren lykopeenitasot olivat vuonna 2002 kolme-neljä kertaa suuremmat suomalaisten lykopeenitasoihin verrattuna. Tomaatin punainen väriaine lykopeeni imeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista. Tästä syystä erilaiset tomaattivalmisteet (kuten paseerattu tomaatti, tomaattimurska ja tomaattipyree) ovat hyviä lykopeeninlähteitä.
Tässä vielä viime kesän satoa omalta parvekkeelta (uutta on tulossa tällekin vuodelle):
Samaa rataa on mennyt "painonpudotus", kuin mitä jo edellisissä postauksissa olen manannut. Eli sen sijaan, että olisin saanut kiloja karistettua, olen menettänyt itsekurini ja motivaationi. Tänään vaaka näytti 94kg. *kele . Noh, kyllähän minä sen tiesin, kun eilen vedin krapulasalamipitsaa ja edellisillalta jääneitä sipsejä. Ja karkkia.
Isäntä oli viikonlopun kaverinsa polttareilla, ja pidin lauantaina sitten itse kotona pikku illanistujaiset. Grillattiin ensin meidän takapihalla ja nautittiin lämmöstä, ahh. Tein aivan mielettömän hyvän marinadin grillattavalle kanalle, löysin osviittaa jostakin nettisivulta (ohje on aika tulinen, joten ei ihan herkkävatsaisille):
Kananfileitä
Tuoretta inkivääriä 2,5cm pala
1/2 silpottu pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
kourallinen pieneksi pilkottua korianteria
puolikas habanero -chili
ruokalusikallinen hunajaa
muutama ruokalusikallinen soijaa
pari ruokalusikallista öljyä
Annoin kanojen marinoitua yön yli jääkaapissa, ja pilkoin kanat vartaisiin. NAM NAM! Vartaiden kanssa söin itse tekemääni tomaatti-mozzarellasalaattia sekä vihreää salaattia ja tzatsikia ja patonkia. Ahh, kyllä oli herkkua!
Sen verran oli ihana päivä viime viikolla, että pitää kehua sitä täälläkin! Oltiin nimittäin viime torstaina (Helatorstai) työpaikan järjestämällä kesäretkellä Herrankukkarossa Rymättylässä, Naantalin lähellä. Voin sanoa, että paikka on niin taianomainen, ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Jos joskus tarvitsette paikan työpaikan tms virkistysreissulle, niin en voi muuta kuin suositella! Ohjelmaamme kuului upean kalapitoisen luomuruokahuollon lisäksi pirturetki rysäveneillä, pieni vaellus upeissa metsämaisemissa, savusaunontaa maailman suurimmassa maasavusaunassa, paljussa lillumista ja lisää syömistä. Aivan upea päivä, käykääs tutustumassa paikan nettisivuilla: TÄSTÄ
Vähän on edelleen motivaatiot puskissa laihistelun kanssa. Kevät on tuonut mukanaan menokärpäsen ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Ja se taas tarkoittaa, että kaikkialla on houkutuksia ja herkkuja. Ja sitten sitä viiniä. Muuten on syömingit pysyny suht koht aisoissa, mutta kun viiniä hörppii yhtenä iltana, niin seuraavana päivänä ei oo köyhä eikä lihava.
Niin se kävi tänäkin viikonloppuna: mentiin meidän äidille syömään ja otettiin siinä sitten vähän viiniä. Ja sitten vähän siideriä. Ja vähän lisää viiniä. Ja sitten baariin, huhhuh. Ruokana syötiin ihanaa äidin tekemää vuohenjuusto-parmankinkku salaattia ja ihanaa lihapataa. Kaikkea oli suht kohtuudella, joten siitä ei jäänyt paha fiilis. Mutta sitten sunnuntai menikin plörinäksi: lastenkutsuilla söin parmesaanisalaattia (), voitaikinajuustotikkuja (), kinkkupiirakkaa (), keksejä pari (), suklaatäytekakkua palan () ja sitten limpparia. Oli niiiiin kova jano. Ja sitten kotona syötiin vielä yksi pepperoni_Grandiosa pitsa. Hittolainen. Ihan älytöntä.
Eiköhän nää syömingit tästä toivottavasti tasaannu, pitäs vaan saada taas itsensä liikkeelle. Mun tonnin tavoitekin on jumissa, kun kelit on ollu niin tylsät, ettei oo huvittanu pyöräillä. Onneks nyt alkaa taas lämpimät kelit! Huomenna on juoksukoulu, ja keskiviikolle sovittu pitkää lenkki. Eiköhän siinä jokunen kalori kulu.
Krooninen kiire tuntuu olevan tällä hetkellä aika monella ongelmana. Minäkin, joka normaalisti en sovi mitään menoja arki-illoille ja rakastan viettää viikonloppuja ilman sen kummempia kiireitä, olen onnistunut tuhlaamaan yli kuukauden ihan älyttömälle kiireelle. Tai no, ei se varmaan monien korvissa kuulosta kiireeltä, vaan sosiaalisuudelta se, että on sopinut kaveritapaamisia sun muita vähän joka illalle. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, muttakun tuntuu, ettei oikein jää aikaa eikä energiaa liikunnalle. Näen jo silmissäni, kuinka liikkumisintoni valuaa sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa... Minä kun en ole koskaan kauhean mielelläni liikuntaa harrastanut. Aina liikunnan aloittaminen on ollut verta, hikeä ja kyyneliä, ennenkuin on päässyt hyvään rytmiin. Sitten se liikkuminen on alkanut tuntua hyvältä ja sitä on tullut jatkettua ja on tehnyt mieli lähteä liikkeelle.
Nyt olen taas tilanteessa, etten ole "ehtinyt" liikkua kunnolla pariin viikkoon. Ja tänäkin aamuna arvoin, että lähtisinköhän sitä vaikka pyörällä töihin ("äh, en taida jaksaa, ja kun on iltapäivällä taas menoakin..") tai jos vaikka olisin pikaisesti käynyt lenkillä ennen aamupalaa ("hmm, tuo Hesari jäisi kyllä sitten lukematta, enpä taida jaksaa.."). Tällä tavalla tämä liikkumisinnon lopahtaminen on aina lähtenyt luisuun. Tällä viikolla liikunnat ovat rajoittuneet vain ja ainoastaan maanantaiseen rauhalliseen kävelylenkkiin (n. 7km) ja eilen pyöräilin talonyhtiön kokoukseen jonku 400m suuntaansa, WAU (..not). Onneksi sunnuntaina on se N10, niin tulee jotain aktiivista tehtyä tälläkin viikolla.
Tänään on jälleen kerran ei-laihispäivä. Mä voitin taannoin lahjakortin Casinolle, joka sisältää shown lisäksi kolmen ruokalajin illallisen sekä pullon viiniä ja kahvit ja avecit. Lahjakortti menee umpeen ensi viikolla, joten pakkohan se on käyttää. Oli laihis tai ei. Viikonloppukin tulee menemääm miten sattuu, ensi viikolla onneksi rauhottuu. Odotan sitä jo innolla! Ahh..
Ollaan vähän sivuraiteilla, mutta piti tulla tännekin riemuitsemaan, että ISÄNTÄ SAI TÖITÄ!!!! Kauan sitä on odotettukin, kun se jäi työttömäksi aika pian sen jälkeen kun me tavattiin 3 vuotta sitten. Nyt ollaan asuttu yhdessä 1,5 vuotta, ja kyllä on välillä ollut tosi rankkaa olla yksin maksunaisena. Yksin olen maksanut lainanlyhennyhkset, sähkölaskut, hesarit, vakuutusmaksut, ruoat ja kaikki. Ja joka kuukausi ollaan vedetty vähän lisää miinukselle luottokorttien kanssa. Isäntä nyt on osallistunut sen minkä on voinut, hänen rahansa ovat juuri ja juuri riittäneet omaan bussilippuun, bändikämppään ja yhtiövastikkeeseen. Ja nyt vihdoin tähän tulee muutos, voi VIHDOINKIN alkaa maksamaan noita kalliita luottokorttivelkoja pois ja alkaa miettiä tulevaisuutta!!! IHANAAAAA!
Sain eilen itseni revittyä puoliväkisin ulos lenkille, ekaa kertaa mitään urheilua tällä viikolla. Juoksin ison osan matkaa ja kävelin osan siitä reippaasti 5,7km, ja olin ihan puhki. Juoksu on kyllä rankkaa, varsinkin kun ulkona oli lähes helle. Tohon lenkkiin meni 42 minuuttia, eli vielä ollaan 1,5h vauhdissa N10 silmälläpitäen; tuota vauhtia jos jaksaisin koko matkan, niin sen pitäisi taittua 1h 15 minuutissa! Nyt pitää ottaa kyllä kunnon loppurutistus treenien kannalta, jotta jaksaa sitten puolentoista viikon päästä juosta!
Syömingit on ollu vähän niin ja näin. Mutta siinähän on, en ole oikein nyt ehtinyt ajatella laihduttamista. Joka päivä on jotain hässäkkää, hitto vie! Huomennakin ollaan menossa ravintolaan syömään, alunperin oli tarkoitus juhlia meidän viime viikolla ollutta 3 -vuotispäivää, mutta nyt saatiin vielä yksi syy lisää juhlaan!
Luin tuossa hetki sitten työmatkalla Metro lehteä ja siinä oli mielenkiintoinen artikkeli Kiinasta ja kauneusleikkauksista. (Linkki tässä - sivu 12).
Aika järkyttävää luettavaa. Työnantajat laittavat työhakemukseen yhdeksi vaatimukseksi sievän ulkonäön ja jotkut nuoret vastavalmistuneet tytöt laittavat rintaliiviensa kuppikoon cv:hensä. Kaikki paikat ovat täynnä kauneussalonkeja, jossa saa rakennekynnet ja tekohiukset, ja sitten takahuoneessa saa muutamalla kymmenellä eurolla kauneusleikkauksia likaisissa ja epämääräisissä oloissa. Yksi uskomaton esimerkki oli, että kaupallisen alan juristin "osaamisvaatimuksista" oli 170cm vähimmäispituus!?! TÄH!?
Mainitsin artikkelista kollegalleni, joka on pitkään asunut Kiinassa. Hän kertoi että asia on niin totta kuin tosi voi olla, ja homma on lähtenyt siellä ihan käsistä. Sinkkuelämää ynnä muut länsimaiset sarjat ovat herättäneet tällaisen käsittämättömän buumin, joka on levinnyt kaikkialle: hän antoi vielä järkyttävämmän esimerkin mistä hän oli kuullut: pienen lapsen/ nuoren tytön sääriluut katkaistaan ja venytetään niin, että väli luutuu - näin tyttö saa YHDEN SENTTIMETRIN lisää pituutta. Ja sama saatetaan toistaa, jotta tyttö pääsee toivemittaansa (tai vanhempien toivomaan mittaan).
Tämä on kaikki on kuulemma johdannaista länsimaisuuden ihannoinnista. Kiinassahan tunnetusti pyritään täydellisyyteen, ja moni tekee itsemurhan jos ei menestykään odottamallaan tavalla. Järkyttävää tästä tekee se, että nyt nuoret tytöt altistetaan "kauneusihanteelle", jota saavuttamatta ei pärjää työmarkkinoilla. Ihan hullua. Ookoo, onhan siellä kautta historian tehty lapsille käsittämättömiä asioita "kauneusihanteiden" ylläpitämiseksi, mieleen tulee päällimmäisenä jalkojen typistäminen ja kaulan pidentäminen. Kreisiä kreisiä.
Kyllä meilläkin Suomessa katsotaan aika paljon ulkonäköä työmarkkinoilla. Oma mieheni on rastapäinen rokkari, ja kukaan ei tunnu haluavan palkata - osasyynä varmasti on se, että hän on ollut pitkään poissa työmarkkinoilta, mutta pakosta miettii, että kyllä tuo takkutukkakin vaikuttaa asiaan. Pitää kuitenkin olla kiitollinen, ettei meillä täällä ole vielä ihan noin äärimmäisyyksiin menty ulkonäköasioissa ja työmarkkinoilla kuin Kiinassa.
Mitä me lihavat tytöt tekisimmekään? Vai olisiko niin, että me emme olisi lihavia? Jos yhteiskunnan painostus olisi noin kova kuin Kiinassa, niin olisiko meitä pidetty kovemmin kurissa syömisten suhteen? Totuushan on, että jokainen meistä painonsa kanssa taistelevista on itse itselleen ylipainonsa hankkinut (jotkut sairaudet poislukien). Me olemme olleet lepsuja ja nauttineet herkuista ja oppineet ahmimaan. Olisiko Kiinalaisella kurilla asiat toisin?
En tiedä, enkä oikeastaan haluakaan tietää. Minä ainakin olen onnellinen että meillä ei nämä kyseiset aiheet ole samoin kuin Kiinassa. Minä olen onnellinen siitä, että meillä on vapaus päättää. Meidät hyväksytään pääasiallisesti sellaisina kuin olemme, jos itse hyväksymme itsemme. Ja jos tuntuu että ylikilot häiritsevät elämäämme, meillä on oikeus ne karistaa.
Että tällaista tänään, illalla Tanitaa tapaamaan ja juoksukouluun - niistä lisää sitten huomenissa!
Äh, se olis sitten edessä vappu, johon kuuluu perinteisesti paljon laihduttajan painajaisia: on rasvassa tiristettyä sokerimunkkia, majoneesista perunasalaattia ja paljon kuohujuomaa. Mun tekisi mieli jättää tänä vuonna koko vappu väliin, kun tuntuu, ettei millään jaksaisi. Eikä olisi oikeen rahaakaan. Meillä oli sellasta rillumareitä koko viime viikko, että mun puolesta voisi vaan löhöillä soffalla ja ottaa iisisti.
Tämä on siis mun mieliteko nyt, ja miksen sitä voisi toteuttaa? Periaatteessa en näe syytä että miksi ei, mutta käytännössä olen sopinut kaikenlaista kissanristiäistä viikonlopuksi. Myös sellasia, jota en oikeen voi passata, kun on maksettu ja ruoat tilattu jne. Plääh. Mä oon joka vuosi ollut myös Ullanlinnassa kaveriporukalla piknikillä, on se sitten astanut tai paistanut. Mutta tänä vuonna en kyllä mene jos keli on niin ankea kun on luvattu.
Tänään olisi vanhan teini-idolibändini Apulannan keikka tiedossa Tavastialla. En ole enää vuosiin oikeen innostunut ko bändistä, kun niitten kaikki biisit alkaa kuulostaa samalta, ja niistä on tullut niin lällyjä. Toista se oli sillon 15 vuotta sitten kun hommassa oli sitä kunnon angstia!! Sillon kun ei itketty pelkkiä rakkauslauluja. Tässä pari suosikkiani kaukaa menneisyydestä:
Pitää toivoa että tänään olisi mukana noita klassikoitakin, niin pääsis vähän kuluttamaan kaloreita! :D Sain niitä kyllä jo aika hyvin kulutettua kun fillaroin duuniin sen 13km! Ja iltapäivällä pitäisi vetää sama takaisin. Sitten olis Tonnin Tavoitteesta "enää" vajaat 950km polkematta, huhhuh. Toivottavasti ei ala satamaan, kun Pekka (Puota) vähän sellaista eilen uhkaili. Jos alkaa sataa, niin voi olla että fillari jää työpaikalle parkkiin - toivotaan että pysyy ihanana ja aurinkoisena tuo keli!
Ihanaa vappua kaikille - toivottavasti kukaan ei pahasti repsahtele!!! Tsemppiä vapun syömähaasteisiin kaikille kanssasisarille!
Tämä postaus ei siis ole laihdutuspostaus. Pahoittelen, jos nämä herättävät mielitekoja.
Päätinpä ladata pari kuvaa Epsanjasta ihan uuteen postaukseen, kun eihän kukaan niitä enää vanhoista postauksista näe. Harmi kun tämä vuodatuksen ohjelma kääntää nämä pitkimmät kuvat poikittain - älä siis taita niskaasi näitä katsellessa.... Oih kun alkaa taas nälkä iskeä kun näitä muistelee....
Hohhoijaa. Se on arki taas iskenyt kasvoille ihan toden teolla. Ja samoin se on iskenyt mulle jotain 3kg lisää painoa. Ei se niin vakavaa kai ole, annoin itselleni luvan syödä lomalla, ja sen me teimme. Ja joimme myös. Joka päivä joimme ruoan kanssa viiniä ja nautiskelimme kaikesta tarjonnasta - oli kyllä niiiiin ihanaa. Vaikkakin omatunto vähän kolkutti, mutta annoin kolkutella vaan. Onneksi tuli joka päivä käveltyä reilusti, niin sai vähän kaloreita kulumaan.
Loma oli kyllä ihana, vaikkakin säät oli ihan ahterista. Ekat päivät asusteltiin hostellissa, ja kierreltiin Fuengirolan kortteleita - osittain vesisateessa. Niin ja nautittiin täysillä siitä, että syöminen ja juominen ravintoloissa oli NIIIIN halpaa! Ensimmäisenä päivänä menimme Espanjalaiseen kalaravintolaan, jossa tilasimme salaattia, paistettuja perunoita, red snapper -kalaa, rapuja pil pil kastikkeessa, pullo viiniä ja vettä. Koko satsi maksoi muistaakseni 40€. Suomessa ei hittolainen saa sillä hinnalla melkeen edes viinipulloa!!! Seuraavana päivänä syötiin alkukeitot (NAM Gazpacho), oikeaa paellaa rapuineen ja simpukoineen, talon salaattia, pullo viiniä ja vielä kahvit ja liköörit päälle. Ja koko lysti kahdelta hengeltä 45€. Aijaijai kun oli hyvää! Ei kovin laihduttavaa, mutta hyvää ja kivaa silti.
Häät järjestettiin upeassa 5* hotellissa Marbellassa, johon sitten saavuimme perjantaina. Olimme molemmat ihan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka hieno hotelli olikaan. Huoneessa meitä odotti pullo cavaa, jonka nautimme maisemaikkunallisessa kylpyhuoneessa vaahtokylvyssä. Voitte varmaan kuvitella kuinka ihanalta luksukselta se tuntuikaan katsella Espanjan vuoristoa ihanassa luksuksessa ihanassa seurassa .
Häät olivat ihan uskomattoman upeat, kaikki oli ihan viimeisen päälle suunniteltua ja tyylikästä. Tilaisuus alkoi kolmelta vihkimisellä, josta siirryimme coctailtilaisuuteen sisätiloihin (pois sateen alta). Coctailtilaisuuden jälkeen siirryttiin illallisella, jossa saatiin ihania herkkuja; rapuja, härän sisäfilettä, välisorbettia ja ihanaa kakkua. NAM NAM NAM! Ja eihän siellä ilman viiniä syöty.
Aamiaiset oli järjestetty häävieraille erilliseen tilaan,jossa oli myös niin paljon valinnan varaa kaikesta kun vaan voi kuvitella. Ja eihän sitä tietysti laihdutustyöläinen muista nauttia kevyesti kun on ihania juustoja ja lihoja ym tarjolla. Aijai kun oli kaikki tuoreet hedelmät ja mahdolliset tarjolla, niin pakkohan se oli "maistaa" ihan kaikkea. Pekoneineen ja munakokkeleineen kaikkineen. Toisaalta oli ihan hyvä siellä aamiaisella tankatakin, kun hotelli oli vähän arvokkaampi. Tilasimme yhtenä päivänä ravintolan baarissa yhden teen ja yhden pienen oluen, ja hinnaksi tuli 11 EUROA!?!?! Totesimme, että ei meillä ole paljoa varaa teetä juoda tuossa puljussa.
Sunnuntai-iltana sitten matkustimme kotiin, ja olimme kotona eilen vasta 5.40 aamulla. Oltiin molemmat tosi väsyneitä, ja ei jaksettu lähteä enää kauppaan - tilasimme pitsat itsellemme ruoaksi!(?) Ja minä tietysti suolaisen ja rasvaisen ystävänä tilasin sen kaikkein rasvaisimman pepperonipitsan (NAM). Eli eilinen menkööt vielä loman piikkiin, tänään on pakko skarpata. Toistaiseksi mennyt ihan hyvin, mutta kyllä tästä vielä taistelu mielitekoja vastaan tulee. Hittolainen, aloitus on sitten hankalaa. Jos näette ystäväämme motivaatiota jossakin, niin laittakaahan sille viestiä, että tulee tapaamaan mua (olis vähän asiaa)!
(Päivitän tähän kohti pari kuvaa, kunhan saan ne ladattua koneelleni)
Aurinkoista kevätpäivää kaikille kanssasisarilleni!
Pikainen päivitys, hirmuinen hässäkkä päällä. Vajaa pari tuntia olisi töitä jäljellä, ja sitten hilpaisen lentokentälle! Ihanaa päästä taas reissuun!
Painonpudotus on ollut vähän vaakalaudalla viimeiset pari viikkoa, paino on heitellyt plusmiinus 3kg, joten tarkkaa painoa en tiedä. Toiveena oli laihtua tähän päivään mennessä -18kg, mutta tavoite jäi aika lailla v ajaaksi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain ainakin 10kg pois, sekin on jo saavutus kerrakseen. Mutta tässä nyt ollaan ja nyt nautitaan tää tuleva viikko, ja sitten taas pääsiäisen jälkeen jatketaan. Sitten pitää tsempata ihan kaikin puolin. Sitten on tulossa naisten kymppi ja kesä, johon sitten mietitään uudet tavoitteet!
Ihanaa pääsiäistä kaikille, minä pidän nyt viikon hiljaiseloa täällä blogielämässä ja keskityn eloon Epsanjassa!
Huhheijaa helpotuksesta! Tänä aamuna paino oli jälleen alle 91 (90,9kg), eli olen vihdoin päässyt noista parin viikonlopun rilluttelujen aiheuttamista tursahduksista! Kyllä se taas kestikin, mutta onneksi sain ne pois vielä ennen reissua! Nyt olisi ihanaa tsempata kunnolla vielä nämä muutamat päivät, niin voisi saada vielä tuon yhden kilon ja päästä alle 90kgn! Mutta heikolta näyttää kun katsoo viikonlopun ohjelmaa; kaverin polttarit ja "avopin" (aka avopuolison äidin) kestitys.
Lauantaina alkaa jo aamusta polttarihässäkät, jotka eivät juuri mitään liikunnallista sisällä. Syömistä ja lörpöttämistä vaan. Pitää yrittää nyt pysyä tiukkana ja tehdä oikeita päätöksiä ruokien suhteen. Onneksi nämä polttarit ei ole niitä ns. kosteita juhlia, joten ei rilluttelun ja krapula-ahmimisen suhteen tarvitse olla kovin huolissaan! Ja sunnuntaina on sitten kutsuttu avoppi ja miehen sisko perheineen meille kylään. Ollaan joka vuosi kokoonnuttu pääsiäisenä syömään lammasta, ja koska me ollaan pääsiäinen siellä ESPANJASSA (ahh!), niin aikaistettiin hommaa viikolla. Eli tiedossa on kaikenmoista mässäilyä. Onneksi vieraat tulevat meille, niin meillä on valta päättää lisukkeista sun muista tarjottavista! Ja minä yritän ja vakavasti vannon, että syön lammasta ja kasviksia ja salaattia. Ja alkukeiton. Ja EN KOSKE isännän tekemään suklaakakkuun. Tai jos kosken niin vain maistan. Ja jos maistan, niin sitten lähden lenkille. Tai jotain.
Sitten onkin enää maanantai ja tiistai töitä ja ti iltana lähdetään, ihanaaaaa!!! Mä odotan niiiiiin paljon että pääsen ihanalle hiekkarannalle köllöttelemään ja nauttimaan LÄMMÖSTÄ!!!! Siellä pitäisikin olla nyt jo yli 25 astetta lämmintä, oih ja voih!! Ja vielä ihanampi olisi, että saisin vielä pikkiriikkisen painoa alas, niin voisin hyvillä mielin sitten nautiskella ennen häitä (kun siinä varmaan muutama gramma saattaa tulla vielä ennen hääpäivää)!
Tänään on taas N10 treenipäivä. Mennään kaverin kanssa vähän treenailemaan, todennäköisesti minä hölkytän hitaasti ja kaveri kävelee vieressä reippaasti. Tai katsotaan nyt mitä siitä tulee. Ennen lenkkitreeniä pitäisi ehtiä käydä ostamassa bikinit (kun tammikuussa Egyptiin ostetut on armotta liian isot) ja käydä ruokakaupassa. Niin ja valmistella pari juttua polttareihin. Hillitöntä hässäkkää, mä oon niin valmis lomalle!!!
Aurinkoista perjantaita ja kevyttä viikonloppua kaikille ihanille kanssasisarille! Palataan asiaan viimeistään maanantaina!
Tai ainakin minusta tuntui siltä kun hiihdin ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.. Ja tuntuu vieläkin, voin sanoa. Kateeksi näy niitä, jotka kauniisti ja nopsasti sivakoivat mun ohi kuin siivillä... Nyt vihloo jokaista lihasta, häntäluuta ja koko vasemman kankun kokoista syvänsinistä mustelmaa. AIIIIJAIIIIJAAAIUIII AUTS.
Olin siis viikonloppuna työmatkalla Lapissa Saariselällä, ja meille tarjoutui sitten mahdollisuus mennä hiihtämään tai laskettelemaan lauantaina. Minä tyttöhän sitten päätin, että hiihtelen siellä tunturimaisemissa koko päivän ja nautiskelen elämästä. Ja voin sanoa, että siitä oli nauttiminen kaukana. Lähinnä homma meni ihan tragikoomiseksi. Meidän mökki oli tunturissa aika korkealla, ja voitte kuvitella millaisia mökin läheltä lähtevät ladut olivat. Ihan tajuttomia alamäkiä ja jyrkkiä käänteitä. Ja minä siinä sitten tosiaan ensimmäistä kertaa suksillä 17 vuoteen yritän pysyä pystyssä = MAHDOTON TEHTÄVÄ. Kun mä olin mun aikuisiän ensimmäiset hiihtometrit tehnyt, olin jo kaatunut 6 kertaa, häntäluu oli ihan hellänä ja peukalokin tauttunut sauvan kanssa söhliessä.
Lopulta ei auttanut muu kun ottaa sukset kainaloon ja lähteä tarpomaan mäkiä alas ja etsimään helppoja latuja. Kun mä vihdoin pääsin "siniselle ladulle", niin vähän alkoi suksi luistaa - ja lipsua. Hiihdin siinä sitten hiki poskella kaikki paikat kolottaen tunnin verran, jonka jälkeen tuli jo olo että miksi ihmeessä mä itteäni tälleen kidutan. Menin sitten monotansseihin, nautin terassilla hyvin ansaitun siiderin ja lähdin taksilla () takasin mökille. Ja päätin, että seuraavan kerran kun (jos) hiihdän, niin haluan hiihtää tasaisella ladulla jossain meren jäällä, jossa ei mäkiä ole. Hyvää liikuntaa se kyllä oli, en muista koska olisi kaikki lihakset olleet näin hellänä. Kävely sattuu, istuminen sattuu, liikkuminen sattuu...
Koomisin kohta koko hiihtoreissulla olisi kyllä kuulunut hauskoihin kotivideoihin, toisaalta ihan onni, ettei kukaan ollut näkemässä. Sinisellä ladulla hiihtäessäni tuli eteen loiva alamäki, joka kaartui pikkuisen oikealle. Noh, minä sitten rohkeana lähdin mäkeä laskemaan, kunnes huomasin, että kaarteessa latu loppuu hetkeksi... Ja eihän siinä muuta ehtinyt kun sanoa että "OHO", ja mä vedin kaarteen suoraksi suoraan vastaantulijoiden ladun läpi sinne pöpelikköön!! Ja siellä mä sitten olin syvässä hangessa rähmälläni ja sukset sojotti mihin sattui ja sauvat oli ties missä. Oli siinä kanssa näky: Espoolaistyttö rähmällään lepikossa. Siinä sitten ähkien sain itseni kammettua ylös ja haihduin tyylikkäästi paikalta, ennenkun vastaantulevalla ladulla tuli ihmisiä vastaan. Olisivat tietty alkaneet marisemaan kun joku on tuhonnut heidän latunsa...
Hiihtämistä lukuunottamatta reissu meni loistavasti. Paitsi tietysti syöminkien ja juominkien osalta. Syötiin loimulohta ja perunamuusia, poronkäristystä ja perunamuusia, lakkapiirakkaa ja liekitettyjä lettuja, poron ulkofileetä ja kerma-voi sienimuhennosta... Ja kyllähän sitä tuli sitten juopoteltuakin ja otettua saunasiideriä jne. Mä en saanut itseäni koottua sen viime viikonloppusen repsahduksen jäljiltä, joten nyt ollaan pahasti jäljessä kaikista tavoitteista ja paino on noussut sen pari kiloa. Onneksi on tullut liikuttua, niin ei sitten ole tuon enempää paino noussut. En tälläkään viikolla ehdi viralliseen punnitukseen, joten laitetaan seuranta nyt toistaiseksi kotivaa'an mukaan. Tänä aamuna paino oli 93,7, eli tasan kaksi kiloa enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. PRKL. Meinasinkin pussikeittoilla nyt tästä eteenpäin viikon verran, niin olisi ehkä mahdollisuus nuo pari kiloa karistaa vielä ennen meidän reissua!! Ajatelkaan, me lähdetään Espanjaan reilun viikon kuluttua!!! IHANAAAA!!!
Mutta, nyt takasin taas sorvin ääreen - toivottavasti teillä muilla on sujunut paremmin nämä laihispuuhat!
Mikään ei ole vielä virallista, joten joudun vähän teitä vielä pitämään "jännityksessä". Lupaan kyllä sitten virallistaa aiheen täälläkin kunhan on tarpeelliset hommat sovittu ensin!
. Noh, kyllähän minä sen tiesin, kun eilen vedin krapulasalamipitsaa ja edellisillalta jääneitä sipsejä. Ja karkkia.
), voitaikinajuustotikkuja (
) ja sitten limpparia. Oli niiiiin kova jano. Ja sitten kotona syötiin vielä yksi pepperoni_Grandiosa pitsa. Hittolainen. Ihan älytöntä. 
