No voevoe. Mun kävijälaskuri on kaatunut. Mistäs hankkisi uuden? Olisiko jollain hyviä vinkkejä jostain ilmaisesta? Harmi kun sinne meni luvut ja lukemat.

Tänään on jo ollut vähän parempi päivä dieetin suhteen, vaikka jotensakin vaikealta tämä taas tuntuu. Mun piti syödä vaan pussikittoa, mutta sorruin tuonne lounasravinteliin syömään tomaattikeittoa instead. Onneksi ollaan menossa taas illalla lenkille, niin saa näitäkin kaloreita kulutettua kunnolla!

Pitää palata takas hommiin, piti vaan pyrähtää valittamaan tuosta kävijälaskurista VALIVALIVALI! ;)

Voivoi. Mulla on ollut pitempään sellanen kausi, ettei oikeen mikään innosta.  Paitsi tämä laihisprokkis on mennyt ihan hyvin, ja liikkuminenkin on jees. Niistä en voi valittaa, kuten en olekaan tässä blogittelun varrella. Mutta siis privaattielämä, työ ja opinnot ovat jääneet kaikki vähän roikkumaan. Huomasin juuri, että yksi kurssityö olisi pitänyt palauttaa maanantaina, arvatkaas olenko edes aloittanut.. Voi itku ja parku. Mutta kun ei vaan saa aikaseksi. Paljon kivempi on töiden jälkeen upota sohvalle mun kutimen kanssa (neulon itselleni kesäneulepaitaa) ja katsella roskaa telkkarista. Mistä mä saisin nyt sen selkärangan, jotta saisin istuttua alas, ja kirjoitettua rästihommat. Ja mitä ihmettä mä sanon kurssin vetäjälle tekosyyksi, etten palauttanut työtäni ajoissa? Kai se pitää olla rehellinen ja sanoa vaan että unohdin deadlinen kokonaan. Voi kun voisi edes työkiireisiin vedota, mutta kun töissä ei ole kovin kiirus. Plääh.

Kovin paljoa en viitsi meidän parisuhteen ongelmia täällä vuodattaa, mutta sen verran voin varmaan sanoa, että miehen pitkään jatkunut työttömyys hiertää meidän rahatilannetta tehokkaasti, ja sehän stressaa sitten koko elämää. Ja siitä stressistä sitten johtuu jonkinmoinen alakulo elämän lähes kaikilla osa-alueilla. Onneksi päästään sinne Espanjaan häihin pian, niin saa vähän jotain ihanaa hetkeksi. Sitä, millä rahalla sinne mennään, en tiedä. Luottokortit on limiteissään ja laskuja maksamatta. Onneksi lennot ja majoitukset on kaikki hoidossa, tarvii vaan murehtia kuluista siellä paikan päällä.

Noh, mutta valitus seis. Mulla on paljon ihania asioita elämässä, vaikka nyt tuntuu hankalalta. Mulla on rakastava perhe, ihanan lämpimät välit äitiini, paljon ystäviä, laihempi tulevaisuus edessä, ihanat karvapallokissat, hyvä työ... Ja kesä tulee!! Ihanaaaa!!!

En sitten eilen saanut aikaiseksi mentyä jumpalle. Töistä kun lähdin, oli niin naatti ja apaattinen olo, et päätin mennä kotiin sohvan pohjalle kiroamaan maailmaa. Mutta kun pääsin tuonne auringonpaisteeseen päätin lähteä kävelylle!! Ja ai että oli ihanaa!! Käveltiin isännän kanssa seitsemän kilometrin lenkki, aikaa kului vajaat 1,5h. Käveltiin ihan hissukseen ja nautittiin auringon paisteesta. Olipa ihana huomata, kuinka aurinko paistoi vielä puoli seitsemän maissa ihan täysillä!! Mieli oli parempi, olo oli parempi. Tänään sitten samanmoinen setti mun lenkkikaverin kanssa! Kivaa, kun pääsee taas juoruamaan! 

Tietääkö joku, kuinka lihottavaa sushi on? Hiilareitahan siinä on ihan reilusti, mutta uskoakseni rasvaa ei juurikaan muuten kuin kalassa (=hyviä rasvoja)? Meillä on tähän työpaikan lähelle avattu uusi sushiravintola, jossa olemme nyt kollegoiden kanssa käyty kahtena päivänä. Tässä mun eilinen ruokalista, ei se nyt kovin pahalta näytä - vai onko kenties liian vähän edelleen syöty:

• Aamiainen 8.00: Rahkaa 1,5dl ja sokeroimattomia marjoja 1dl
• Lounas 11.30: 10 palaa sushia
• Välipala: unohtui, join vain teetä ja vettä
• Illallinen 18.30: Salaattia, tomaattia, kurkkua, oliiveja, raejuustoa, basilikaa, kinkkua, 2 kananmunaa pilkottuna

Tiedän, että pitäisi syödä vissiinkin enemmän, mutta eipä ole ollut nälkä. Pitäisi vissiin laskea kalorit tuosta satsista, niin osaisi paremmin arvioida. Onko teillä jotain suosikkiohjelmaa, jota käytätte? Ainakin tiedän kiloklubin, kalorilaskurin ja keventäjät.. Mikä olisi sellainen edullinen tai jopa ilmainen versio?

Jaahas ja eikun takas hommiin! Aurinkoista päivää kaikille, ja kiitos blogilleni kun sain taas tänne vähän valittaa :)

 Ei ole todellista.. Kirjoitin juuri pitkät pätkät tekstiä ja kaikki katosi vahingossa - olin just loppusuoralla. Hittolainen, ottaa pattiin.

Noh, olin siis kirjoittamassa, että kilon oli paino pudonnut viime viikosta! Jess, hyvä tulos, vaikken ihan tavoitteeseeni päässytkään. Jos tämä tahti jatkuu, niin minulla on vielä mahdollisuus päästä tavoitteeseeni -18kg pääsiäiseen mennessä! Vaikka vähän se menee tiukoille, kun on kaikkea kivaa hälinää tässä ennen meidän Espanjan reissua.

Ensi viikonloppuna on kaverin bileet, jossa on tietty tarjolla vaikka mitä sipsiä ym roskaa. Pelisuunnitelmaa tein jo vähän (edellisessä, kadottamassani tekstinpätkässä):

• Jumppaa/ kalorinkulutusta perjantaina ja lauantaina
• Syön hyvin ennen bileisiin menoa, niin ei sitten ainakaan nälän vuoksi tule popsittua herkkuja
• Laitan vähän liian kireät housut jalkaan, niin muistuttavat sitten minua miksi ei kannata syödä
• Päätän olla tipattomasti liikkeellä (tätä vielä harkitsen, tämä olisi se paras tapa välttää kaikkia repsahduksia, mutta kun...)
• Teen itselleni valmiiksi sunnuntain ruoat, terveelliset, maukkaat, tuliset (pidän tulisesta ruoasta PALJON) ja monipuoliset. Näin ei tarvitse sortua mihinkään krapulaherkkuihin.

Seuraavana viikonloppuna lähdetään työporukan kanssa Lappiin seminaarimatkalle. Siitä se vasta hankalaa tuleekin, kun siellä meille on valmiiksi sovittu jo kaikki menuut sun muut. Ja ihania Lapin herkkuja meille onkin tiedossa. Noh, pitää yrittää pitää annoskoot pieninä ja syödä hitaasti. Ja ehkä passata jälkkärit..? Onneksi meillä on lauantaipäivä vapaata ohjelmaa, meinasin mennä itsekseni hiihtämään, niin saa vähän kaloreita poltettua sielläkin!

Sitten siinä välissä on vielä mun ystävän polttarit (ajatelkaa, mulla on tänä keväänä NELJÄT polttarit, joihin mua on kutsuttu, huh) ennen Espanjan matkaa. Niistä polttareista tulee (toivottavasti) rauhalliset, voisin vaikka pyytää autoa lainaan, niin voisi sitten sillä tekosyyllä olla juomatta.

Mä oon kyllä tosi onneton viinin suhteen, kun mä niin nautin sen tissuttelusta. Oikein täyteläinen ja pehmeä punaviini kyllä on vaan niin hyvää. Alkoholista varmaan johtuu nää mun liikakilot aika pitkälti, kun ennen on vähän ottanut viiniä joka viikonloppu ja sitten syönyt kaikkea rasvaista ja epäterveellistä siinä olotilassa. Kuten jo jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, minähän en ole köyhä enkä lihava, kun saan tarpeeksi viiniä. Nyt olen dieetin aikana karsinut reilusti juomista ja tissuttelua, kahden ja puolen kuukauden aikana olen ollut ulkona kaksi kertaa. Olo on senkin vuoksi tosi loistava, ja mulla on ollut paljon hauskempaa noina kahtena kertana, kun mitä on ollut edelliseen 10 kertaan yhteensä. Tai ainakin siltä se nyt tuntuu. Luulen, että näille tavoille yritän itseni nyt totuttaa, ei aina tarvitse hyvän juhlaruoan kanssa olla viiniä. Eihän? 

Kylläpä meni taas sekavaksi tämä vuodatus, pakko jatkaa hommia! Tsemppiä teille kaikille kanssasisarille! :)

En tiedä mistä tuo otsikko tuli mieleeni, ei sillä juuri ole mitään tekemistä tän päivän tuntemuksien kanssa. Noh tai onhan tänään perjantai. Olen ollut sairauslomalla eilen ja tänään, tuo flunssa kun on vetänyt ihan veltoksi ja päätäkin on särkenyt ihan tosissaan. Ei ole sen vuoksi tarvinnut käydä missään liikkumassa, tai tullut tehtyä mitään järkevää, oon vaan löhönnyt tässä kotisohvalla. Tylsää toihua. Kuumetta ei onneksi enää ole, jospa aamulla jo jaksaisin lähteä kevyen circuit treenin vetämään. Noh, katsotaan miten olo antaa periksi.

Mulla on semmonen "mikään ei huvita" olo. Ei huvita tehdä mitään, laihdutus ei huvita, eikä oikeestaan huvita tännekään kirjoitella. Mutta monesti kaikkiin ikäviin olotiloihin on auttanut pieni avautuminen tänne blogiin, sen vuoksi tulin muutaman sanan tänne taas tuhraamaan. Kuitenkin ihanaa lukea teidän muiden blogeja ja onnistumistarinoita, ja saada ihania kommentteja teiltä takaisin myös!

Aamupainot mulla on heitelleet tosi kovasti tällä viikolla, yhtenä aamuna se näytti yli 93, tänä aamuna oltiin taas 91,8kg:n kohdalla. pitää yrittää ottaa kevyemmin nämä sairauspäivät, kun energiaa ei tosissaan kulu edes sitä normaalin vertaa. Ja arvatkaas tekisikö mieli mässäillä tässä sohvan nurkassa..? Kaikkea tekee mieli. Onneksi täällä kotona ei ole mitään herkkuja, niin ei tarvitse niihin sortuakaan!

Oltiin työporukan kanssa kiinalaisessa syömässä keskiviikkona, ja överiksihän se taas meni. Me syötiin silleen kiinalaisittain, että tilattiin vaikka kuinka montaa erilaista ruokaa pöytään ja syötiin niitä sitten yhdessä. Ja pakkohan oli maistaa jokaista, oli friteerattua tai ei. Mä söin niin paljon, että tuntui että maha olisi räjähtänyt. Ihan kamala olo. Onneksi tuollaisia syöminkejä ei ole kovin usein!!! :) MIten ihmeessä mä oppisin hillitsemään itseni vastaisuudessa tuollaisissa tilanteissa? Omasta itsestähän se on kiinni, mutta kun se on vaan niiiin hankalaa.

Mä taidan jatkaa lötköttämistä, palataan taas kunhan olen pirteämmällä tuulella - ei tämä sanainen arkku oikein aukea tänään...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Jaahas, taas yksi viikonloppu takana ja paluu arkeen. Tulossa tällä viikolla punnitusta viikon tauon jälkeen, suggestioterapiaa, työpaikan syöminkejä kiinalaisessa ja sitten PALJON liikuntaa. Jos typerä flunssanpoikanen ei tästä pahene. NYT EI SAA TULLA KIPEÄKSI!!!

Viikonloppu meni ihan ok, vaikkakin sunnuntaina taas repsahdin:

Perjantaina oltiin teatterissa, jossa join yhden lasin skumppaa äitini syntymäpäivän kunniaksi. Ja sitten teatterin jlk mentiin vielä äidilleni syömään vähän kanasalaattia. Hyvin oli kevyt päivä, skumppalasillisesta huolimatta.

Lauantaina kävin reippaasti jumpassa jo aamusta ja tuli tosi loistava olo! Katselin sykemittarista, että "pahimmillaan" sykkeet oli menny yli 175, mikä on jo aika kova hakkaus mulle. Kaloreitakin oli kulunut reilut 500! Jumpan jlk käytiin sitten vielä infrapunasaunassa ja saunassa, niin johan luulisi nesteitten lähteneen kiertoon! Iltapäivällä mentiin ukon kanssa leffaan, ja arvatkaas tekikö mieli popcornia?! EI TEHNYT!!! jEEEE! Ostin kaupasta suklaalevyn, jossa on 70% cacaota, eli sitä "terveellisempää" versiota, jota karppaajatkin syövät sillointällöin. Ja arvatkaas oliko hyvää?! OLI! Ja en syönyt siitä kun 3 palaa, kun siinä oli niin voimakas maku. NAM! Sitä pitää ostaa joskus uudelleenkin - vaikkakaan siitä ei saa tulla tapa.

Sunnuntaina oli sitten äidin virallinen synttäripäivä, ja käytiin häntä moikkaamassa pikapikaa. Äiti sitten uhosi tarjota synttärin kunniaksi meille lounaan, pizzeriassa?!!? EIIIII!!! Olisi pitänyt vaan kohteliaasti kieltäytyä, mutta enpä saanut pidettyä itseäni kurissa.. **KELE! Jos jotain positiivista pitää hakea, niin syötiin yksi pitsa puoliksi isännän kanssa, ja jätin vielä pitsapohjan reunat syömättä. Ennenvanhaan olisin syönyt koko pitsan ja vielä kaverinkin reunukset. Nyt onneksi tyydyin "vain" vajaaseen puolikkaaseen!! HYVÄ MINÄ! En tiedä paljonko oli annoksessa kaloreita, mutta kyllä ahdisti sen jlk. Ja kun pääsin kotiin, niin vanha syömishimo oli tullut takaisin: napostelin vielä tekemääni karppaajien siemenrieskaa kinkulla ja salaatilla, aurajuustolla, ja sitten vielä siihen päälle vetäsin loput 70% suklaat.

Hohhoijjaa.. Uskotte varmaan että oli tukala olo sen kaiken jälkeen.. ONNEKSI lenkkikaverini laittoi juuri tuossa tuskan hetkellä viestin että lähtisinkö lenkille! PELASTUS! Lähdin sitten ulos, ja tuntui että kaikki syömiset painoivat vatsaa ja jalkoja ja silmiä yhtälailla, ja ei oikein päässyt sellaiseen hyvään kävelyfiilikseen. Mutta onneksi sain kuitenkin mentyä: sain kulutettua n. 500kcal tuolla reissulla, eli varmaan vajaat puolet siitä syömästäni pitsasta sain tuhlattua! Eli jotain hyvää tästäkin!

Viikkoliikunnat meni myös vähän poskelleen, kun en päässyt/ "ehtinyt" kunnolla liikkumaan kun kolme kertaa viime viikolla. Nyt on onneksi uusi viikko, ja vähän löysempi aikataulu. Tein tuohon sivun laitaan jo uutta suunnitelmaa, ja se näyttää jo paljon paremmalta kun viime viikkoinen. PAITSI että nyt on just semmonen uuvahtanut olo, että jokin lentsu yrittää päästää itsensä valloilleen. EN HALUA!!! Sittenhän menee taas liikkumiset ihan poskelleen. Nyt jotain todella positiivista lentsuntappajaa pitää saada kehiin!! HETI!!

Ja tosiaan, tänään meinaan kohdata taas ystäväni Tanitan (mun "virallisen" vaa'an), saas nähdä onko toveri Tanita tänään hyvällä vai huonolla tuulella. Tai siis lähinnähän mun pitää kohdata todellisuus ja toivon kovasti että paino olisi pudonnut. Mutta epäilen suuresti tämän kaiken repsahtelun jälkeen. Mulla ei kyllä ole mitään aavistusta mihin se voi heilahtaa. Noh, illalla se nähdään sitten. Huomenna siitä lisää! 

Huomenna sitten on taas tapaaminen mun "terapeutin" kanssa. Odotan tapaamista jo tosissaan, jännittää ja innostaa saman aikaisesti. Toivon saavani sieltä hyviä eväitä matkaani ja uutta motivaatiota ja ymmärrystä tähän projektiin! 

Palataan sitten huomenna taas asiaan, tsemppiä kaikille kanssasisarille tähän uuteen viikkoon!!

Aaargh. Taas. Tällä kertaa tämä sen vuoksi, kun en ehdi. En ole ehtinyt. Koko viikon olen ollut menossa, ja kaikki (liikkuminen) on jäänyt rempalleen. Tarkoitus oli maanantaina lähteä lenkille, mutta jouduinkin lapsenvahdiksi ja olin jumissa kotona. Tiistaina olin siellä terapeutilla, ja en sen jälkeen enää jaksanut lähteä. Kävin minä äkkiseltään kaverin rottasia ruokkimasta, mutta ei siitä kävelylenkkiä tullut kun jotain 3km - sitä ei varmaankaan lasketa. Eilen olin ystäväni luona, josta piti sitten rientää jumpalle, mutta arvatkaas pääsinkö minä juoruiltaini mihinkään? 

Tänään on kampaaja, jonka jälkeen on PAKKO päästä liikkeelle. Pelottaa, että jos en saa itseäni nyt liikkumaan, niin sitten se liikunnan aloittaminen taas tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.. Niin kävi silloin toissa kesänä, kun oli koko ajan menossa ja sitten se urheilu jäi totaalisesti. Tämän viikon liikuntatavoite jää kyllä pahasti saavuttamatta, kun huomenna mennään teatteriin, ja en silloinkaan taas ehdi. Ja kun ei oikein aamullakaan jaksa lähteä ennen työpäivää? Pitää kokeilla jos saisi itsensä revittyä aamusta ylös ja sauvakävelylle tai salille... Mutta pahoin pelkään.

Miten se on niin vaikeaa saada liikuntaa aikataulutettua elämään? Kun koko ajan on muuta menoa? Ensi viikkokin näyttää aika railakkaalta, on työpaikan tiimi-iltaa, ystävän polttarisuunnittelua, suggestioterapiaa...

Tuo työpaikan tiimi-ilta ahdistaa jo valmiiksi: menemme kiinalaiseen ravintolaan syömään... Mitä sitä osaa sieltä listalta valita, kun riisit ja nuudelit ovat niin olennainen osa noita kiinalaisia ruokia? Voisihan sitä syödä vaan niitä kastikkeita, mutta kun.... Oisko teillä jotain ideoita/ vinkkejä?

Sain muuten tavoitehameen korjattuna takaisin, kun siitä meni se vetoketju rikki. Olipas ihanaa kun hame sujahti päälle vaan! Yritän ehtiä/ muistaa ottaa kuvan siitä nyt kun se on suht sopiva, voin taas laittaa tänne vähän vertailukohdetta! 

Aamupaino näytti tänään 93,1kg, mikä on pienin aamuluku tässä projektissa! Odotan jo innolla maanantaita, jotta pääsen puntariin taas Xtravaganza keskukseen! Toivon, että olisi tässä parissa viikossa ainakin se pari kiloa pudonnut. Harmittaa vähän että en "ehtinyt" tällä viikolla puntariin. Xtra tapaaminen olisi taas tiistaina, mutta en pääse sinne kun menen taas tapaamaan sitä terapeuttia. Kyllä mä uskon (tai toivon), että tuo terapiakäynti on tehokkaampaa tukea tähän laihduttamiseen kun mitä siellä ryhmässä puhutaan - mutta olisipa kiva päästä molempiin. Taas tulemme kohtaan, "mutta kun ei ehdi". 

Onko nämä nyt sitten kaikki (tiedostamattomia) tekosyitä liikunnan karttamiseksi vai vaan huonoa organisointia ja ajanhallintaa? Vai onko se vaan uudesta laihtumisen tuomasta energiasta, että sopii paljon menoa itselleen? Noh, oli kumpi oli, pakko se on saada nyt järjestettyä aikaa liikkumiselle ennenkuin on liian myöhäistä! 

Aurinkoista torstaita kaikille ihanille kanssasisarille! :)

 AAAAAAARRRRGH. Maanantain ensitunnelmat siis. Viikonloppu meni ihan plörinäksi, olisihan se pitänyt arvata. Nyt on niin pöhöttynyt ja itseinhoinen olo, ettei ole pahemmasta väliä. Tai no, myöhäistä se on nyt enää surra tai olla vihainen, pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa alusta.

Lauantaina oli siis ne kaverin synttärit. Kolmekymppiset siellä meksikolaisravintolassa. Johon mä olin jo ruokalistalta päättänyt että mitä syön kevyesti ja mitä juon. Kuinka minä syön pienen pihvin salaatilla ja lasin punaviiniä.

Ja pah x 10. Lähti ihan käpälästä. Synttärisankari oli tilannut ennakkoon alkudrinkiksi mansikkamargaritat (NAM) ja enhän mä siitä sit pystynyt kieltäytymään. Sitten pöytään tuotiin isoja nacholautasia, jotka oli myöskin tilattu etukäteen. Lautasilla oli isot läjät juustokastiketta, salsaa, jalapenoja ja oliiveja (NAM). Ja olihan niitäkin sitten pakko maistaa. Niin MAISTAA. Vedin puolikkaan lautasellisen niitä sitten hyvällä omallatunnolla. Ja sitten tuli pöytään friteerattuja jalapenoja, joissa oli cheddartäyte (NAM). Ja dippikastikkeena vielä sitten full-fat hapankrmaa. Pakkohan niitäkin oli sitten syödä. Ja friteerattuja sipulirenkaita omalla dippikastikkeellaan (ei niin nam), ja menihän niitäkin sitten. Ja tilasin toisen mansikkamargaritan.. Ja sitten lasin viiniä.. Ja toisen lasin...... 

Illan aikana sitten siirryttiin yökerhoon, jossa laihdutus oli jo sitten unohtunut kokonaan. Meni siideriä ja viiniä ja lisää siideriä, kun oli niiiiin hauskaa.. Minulla on vähän sellainen huono tapa, kun tiettyyn hiprakkaan tulen, että en oo enää lihava enkä köyhä. Ennen tykkäsin käydä baareissa melkein joka viikonloppu, joten voi kuvitella, et mistä nää kilot on joskus tulleet. Viimeiseen pariin vuoteen en ole enää niin aktiivisesti baareissa käynyt, on näemmä tämä "perhe-elämä" rauhoittanut mua. Plus että mua ei oikeen enää innosta tuolla kylillä ravata. Eikä oo niin rahaakaan hommaan. Nykysin oon enää käyny varmaan kerran kuussa, jos sillonkaan. Viiniä on tullut tissuteltua sitten kotioloissa vähän useammin. Nythän mä en oo tän "dieetin" aikana juonut kerran. Ennen lauantaita.

Arvatkaas mitä sitten tein vielä matkalla baarista yöbussille?!!? MENIN MÄKKÄRIIN HAKEMAAN HAMPURILAISIA!?!?!?!? Mitä ihmettä mun päässä on liikkunut?!?!? Vedin siinä sitten siis vielä yöpalaksi KAKSI tuplajuustohampurilaista JA yhden bicmacin. Pitää myöntää että sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, että piti mennä tervehtimään vessanpönttöä. Iso hurraahuuto mulle. NOT. Ihan älytöntä, ei voi muuta kun ihmetellä. Mihin meni mun arvot ja tavoitteet ja uudet elämäntavat?

Sunnuntaina oli sitten rehellinen krapula. Tunsi syöneensä ja juoneensa. Ihan kamala jano ja turvotus päällä. Ja kuten kunnon krapulaan kuuluu, niin oli myös aika rehellinen mieliteko kaikelle roskalle. Onneksi meillä ei ole mitään kovin epäterveellistä kotona, joten söin siinä aamutuimaan turkkilaista jugurttia ja hunajaa ja ruisleipää.

Ihan hyvin olisi mennyt. MUTTA. Meillä oli ne miehen siskonpojan synttärit. Ja mitä tekee hieman krapulainen, mielitekojen alistama laihdutustyöläinen? Se syö KAKSI lihapasteijaa, KAKSI palaa vuohenjuustopiirakkaa, palan kakkua, KAKSI pullaa, VIISI palaa tryffelisuklaata ja KARKKIA. 

AAAAARRRRRRRRRGHHHHHHHHHHHHH!

Jos kaiken tämän laittaisi kalorilaskuriin, niin ei varmaan hyvin kävisi. Kauhistuttaa. Toisaalta, kai se piti vetää tähän väliin tällainen totaalinen romahdus, niin pääsee taas puhtaalta pöydältä aloittamaan. 

Pieni lohtu tässä kaikessa on se, että sain liikuntasuunnitelmani toteutettua. Kävin viime viikolla liikkumassa viitenä päivänä: maanantaina, tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Kaloreita kului noin 2500!!

Uusi liikuntasuunnitelmani tälle viikolle on: 

• Maanantai: vapaailta / lihaskuntoa ja venyttelyä kotone
• Tiistai: Kävely/ välipäivä
• Keskiviikko: Gym Circuit
• Torstai: Kävelylenkki
• Perjantai: vapaailta
• Lauantai: Gym circuit/ Zumba
• Sunnuntai: Kuntosali/ jumppa/ sauvakävely (sään mukaan)

Mulla onkin tällä viikolla kaikkea kivaa pikku ohjelmaa. Huomenna menen sinne NLP terapeutille, mikä mua jännittää jo kovasti! Pääsen siitä sitten keskiviikkona avautumaan myös teille! Torstaina pääsen vähän hemmottelemaan itseäni, olen kampaajalle varannut ajan töiden jälkeen. Ihanaa!

Viralliselle puntarille en välttämättä tällä viikolla "ehdi", tai ei oikeestaan huvita mennä kun pelottaa nämä viikonlopun jälkeiset lukemat. Meillä ei kyllä toisaalta ole sitä ryhmätapaamistakaan kun vasta ensi viikolla - eli senkin puolesta voin siirtää menoa sinne ensi viikolle. Sen verran voin valottaa, että aamuvaaka näytti tänään 94,5kg, kun se vielä loppuviikosta näytti 93,2kg. PRKL. Mun kotivaaka näyttää vähän eri lukuja kun se keskuksen Tanita, eli nämä luvut ei koskaan tule ihan tarkkaan matchaamaan noihin mun virallisiin lukemiin. Tai sitten jos mä pääsen tänään ajoissa livahtamaan töistä, niin käväsen siellä pikapikaa kohtaamaan tuomioni. Katsotaan nyt miten akan käy.

No johan taas tuli vuodatusta, kiitos jos jaksoitte tämän manauksen loppuun lukea! 

Tässä vielä pieni vilkaisu mun viime postauksessa mainitsemiini istutushommiin:

Olipas tänään ankea astua ulos ovesta, kun minua tervehti 5cm kerros "tuoretta" jo loskaantunutta lunta. Sitä oli jo niiiiin tottunut aurinkoon ja keväiseen keliin, että tämä lits-läts loska ei kyllä yhtään piristänyt aamuani. Onneksi tajusin kaivaa kaapista vanhat punaiset jalkojeni ystävät:

Ei minulla oikein ollut tänne mitään itse asiaa, mutta jotenkin oli vaan pakko poiketa jotain kirjoittamaan, niitä näitä kai tässä taas pohditaan. On tämä jollain tavoin addiktoivaa tänne kirjoittelu, kun siitä saa hyvää mieltä ja muutenkin saa antaa ajatuksen virrata! 

Eilen tosiaan mentiin ystäväni kanssa lenkille. Hän vähän jo ehdotteli, että hei mitä jos ei mentäiskään, kun hänen selkänsä taas vihoitteli. Mutta kun hän sitten vakuutti, että kävely voisi tehdä sille hyvää, niin lähdimme kuitenkin. Päätimme tehdä vain ihan pikkulenkin, joka sitten kuitenkin venyi yli tunnin mittaiseksi, ja matkaakin tuli melkein 6km (ja kaloreita kului yhteensä 500kcal!)! On se kumma, kun juttu luistaa, niin aika ja kävelty matka vaan hurahtaa huomaamatta! Okei, pitää myöntää, että jouduimme myös vähän sivupoluille.. Nimittäin kävelyreittimme varrella on ihana puutarhaliike, josta kävin nappaamassa jokavuotisen parvekepuutarhani "aloituspaketin", aka siemenet ja idätysmultaa. 

Joskus tulevaisuudessa haaveilen siitä, että minulla olisi vähän omaa pihaa, johon voisin laittaa pienen kasvihuoneen, jossa voisin viljellä kaikkea ihanaa.. Kasvattaisin siellä kaikki salaattini ja vihannekseni ja....

*pysähtyy haaveilemaan..*

Mutta näin kaupunkilaisena kerrostaloasukkina olen joutunut tyytymään parvekepuutarhaan. Siellä minulla on kesällä kymmeniä tomaatteja ja chilejä nauttimassa auringosta, ja niin meinaan tänäkin vuonna tehdä! Chilithän ovat monivuotisia, ja yritin säilyttää elossa viimekesäiset chilini, ainoastaan kolme niistä selvisi tästä kylmästä ja pimeästä talvesta. Nyt kun on kevätaurinko alkanut paistaa, niin kaikissa kolmessa oksassa on jo paljon chilin kukkaa, ja yksi chili on jo kasvamassa kovaa vauhtia!! Ihanaa!! Kohta saadaan taas "omaa satoa"!!

Mutta siis, eilen sain siemeniä vihdoin hankittua, ja ryhdyin heti lenkiltä päästyäni kaivamaan idätysastioita ja istuttelemaan siemeniä!! Nyt laitoin itämään sitruunachiliä, oranssia chiliä (siemenet nappasin oranssista, jääkaapissa olevasta, kaupasta ostetusta chilistä), punaista pientä chiliä, amppelitomaattia ja pensastomaattia. Minun kotonani kevään merkki on se, kun chilit/tomaatit alkavat itää ja pienet hennot vihreät varret alkavat pilkistää mullan joukosta!! Sitä odotellessa! :)

Jaahas, takaisin itse asiaan, hetkeksi. Tänään meinasin mennä taas vatsa-peppu tunnille töiden jälkeen, ja huomenaamulla on sitten vuorossa gym circuit. Toi circuit oli mun lempitunti vielä silloin pari vuotta sitten kun viimeksi olen säännöllisesti käynyt salillani. Tuo tunti kuului jokaiseen lauantaiaamuun, yhtälailla kun jollekin kuuluu jomottava krapula. Minulle tuli se krapula ja paha mieli vain jos jouduin jostain syystä missaamaan tuon tunnin. Nyt meinaankin taas alkaa ko tunnin vakkariasiakkaaksi! Se on ihana, kun se on heti aamusta, niin tietää sitten jo tehneensä päivän liikuntasuoritukset kun pääsee pois. Ja on vielä koko päivä aikaa tehdä ihan mitä vaan!

Noh, huomenna minulla onkin sitten se murheenkryyni (laihdutusta ajatellen). Menemme ystäväni 30v synttäreitä juhlistamaan meksikolaisravintolaan. Alunperin tilaisuuden piti olla italialaisessa, jossa olisi ollut varmaan enemmän kevyitä vaihtoehtoja, mutta nyt pitää tyytyä siis meksikolaisruokaan. Sehän on minun yksi lempiruoistani (paljon mausteita ja tulisuutta), joten senkin vuoksi pelottaa ko ravinteliin meno. Nyt pitääkin ottaa paikan ruokalista syyniin oikein kunnolla, että mitä siellä voisi syödä, joka olisi edes vähän kevyempää.. 

Niin ja toinen murheenkryyni on sitten heti sunnuntaina, nimittäin ne pari viikkoa sitten peruuntuneet mieheni siskonpojan synttärit. Miten sitä osaa olla pois herkkupöydästä ja pidättäytyä teessä. Pitää joku toimintasuunnitelma tehdä taas.. 

Jaahas, kai se olisi taas palattava sorvin ääreen, tulihan tässä taas vuodatettua! Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille kanssasisarilleni ja muillekin, jotka tänne eksyvät! 

Tökkii. Sopat ällöttää ja motivaatio (taas) nollissa. Mistäs sais taas vähän jotain intoa tähän hommaan?

Huomaan muuten, että tästä projektista, jonka pitäisi olla hauskaa ja piristävää, niin mulle tästä tuntuu tulleen kidutusta ja rangaistusta. Ei hyvä. Kait se pitäisi alkaa miettiä nyt uusia keinoja ja yrittää saada tätä pääkoppaa vähän selkeytettyä. Otin muuten sähköpostitse yhteyttä Annakaisaan (blogista "Viimeinen läski vuosi", jota olen mainostanut ahkerasti). Hän kuvailee blogissaan käyntejä NPL terapeutilla, jossa hän pääsi käsittelemään pään sisäisiä juttuja laihdutuksen ja elämänhallinnan osalta, ja minua kovasti kiinnostaisi ajatus samasta. Ehkäpä semmoisen avulla voisin saada oikeasti jotain selkoa tähän pääkoppaan. Kallista se varmasti on, mutta harkitsen kuitenkin vakavasti sen kokeilemista. Mutta juu, Annakaisa siis vastasi minulle hyvinkin pikaisesti, ja oli tosi innostavaa saada häneltä vastaus!! Hän voi edelleenkin hoikasti, ja edelleenkin taistelee painon nousua vastaan. Ei se elämäntapamuutos ole helppoa, ei. Ei sittenkään (eikä varsinkaan sitten), kun tavoitepaino on saavutettu. Ja samalla sain Annakaisalta yhteystiedot hänen käyttämälleen terapeutille. Keräilen rohkeutta sinne soittoon.

Se hyvä puoli tässä uudessa projektissani on, että koko ajan tekisi mieli lähteä liikkelle. Eilen mulla oli super pitkä työpäivä, meillä oli vielä illan päätteeksi yksi seminaari, ja olin vasta puoli yhdeksän maissa illalla kotona. Ja kun en päässyt liikkumaan, niin arvatkaas, tuliko jotenkin huono omatunto? Tärkeäähän on, että välipäiviäkin tässä pidetään, mutta silti vaan tekisi mieleni lähteä liikkumaan koko ajan. Tämä on sen puolesta ihan huippu fiilis, toisaalta tulee pelko, että jos pidän liian pitkän tauon, niin tämä into lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Onneksi on tuo Naisten Kymppi, johon pitää treenata! Sitä en varmasti pistä läskiksi!!!

Tänään mennään taas ystävättäreni kanssa kävelylle, toivottavasti meidän reitit ovat jo vähän sulaneet - se liukastelu on niin tylsää. Yleensä meidän lenkit on semmoisia 7km mittaisia, ja aikaa kuluu n. 1,5h. Toivottavasti ystäväni selkävaivat ja flunssa on sen verran antaneet periksi, että voidaan tehdä pikä lenkki! Hänen kanssaan on kyllä ihana kulkea, kun hänen kanssaan voidaan jauhaa ihan kaikki murheet ja huolet ja laihdutusasiat ja ruokajutut. Ja aika kuluu siinä kun siivillä. Ikinä ei juttu lopu kesken!

Tässä vielä kuluneen viikon liikuntasuunnitelma:

• Ma: Jumppa aamulla tai illalla (Toteutunut vatsa-peppu 45min aamulla 6:45)
• Ti: Kuntosali 1h (Toteutunut juoksumatto 30min)
• Ke: Välipäivä (Toteutunut)
• To: Kävelylenkki 1,5h
• Pe: Vatsa-peppu 1h tai välipäivä
• La: Circuit training 55min
• Su: välipäivä tai kävelylenkki

Liikuntasuunnitelman pitäminen voisi olla aika hyvä juttu, pitäisi miettiä vielä logistiikat kohdalleen.. Pitäisi varmaan tehdä uusi sivulaatikko tähän johonkin? Tietääkö muuten joku, miten saisin tehtyä sivulaatikon tuohon sivun vasemmanpuoleiselle palstalle? Kun nyt kaikki sivulaatikot pakkautuvat automaattisesti tuohon oikeaan laitaan? Noh, teen tässä nyt joku päivä tuon uuden sivulaatikon, niin voin siitäkin sitten katsoa, miten suunnitelmat toteutuu!

On tämä nettipäiväkirja kumma juttu. Olin kirjoittamisen alussa synkässä, onnettomassa ja välinpitämättömässä tilassa, ja nyt pelkästään tänne lyhyen avautumisen aikana on tullut ihan uusi tuulahdus energiaa ja hyvää tsemppimieltä. Kumma juttu. Pitää tulla tänne useamminkin purkautumaan, kun tulee epätoivo!! Ja kiitos teille ihanat kanssasisaret, että (/jos) taas jaksoitte lukea näitä vuodatuksia!!! Tsemppiä kaikille!

 Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille kanssasisarilleni, ja muillekin, jotka tänne eksyvät! :)

Kuten otsikko jo vähän vihjaa, kevät on tulossa!!! Vaikkakin aurinko ei meille täällä PK seudulla tänään paistakaan, niin ihanat lintuset ovat jo tulleet laulamaan meille kevään tuloa!! Olipas ihanaa herätä aamulla, kun pihalta kuului raikas "titityy" lirkutus!! Ihan oli paikko huokaista, että kyllä se vissiin tämä piiiiiitkä talvi alkaa olla voitettu!!!

Viikonloppu ei kyllä syöminkien puolesta mennyt hyvin, ei musta enää taida olla tolle Xtravaganzan täysvauhdille.. Tuntuu, että nyt kun olen saanut pahimman pöhötyksen pois, niin voin alkaa jo pikkuhiljaa lisäämään vähän ruokaa tuonne pussien sekaan ja ryhtyä puolivauhdille. Oonhan mä tässä jo yli 4vkoa sitä vetänytkin, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Toisaalta houkuttelisi jatkaa, kun tuloksia tulee niin nopeaan, mutta ei se oikein tunnu enää järkevältä. Nimittäin nyt kun olen välillä "sortunut" syömään jotain, poden ihan järjettömän huonoa omaatuntoa, ja sitten tulee sellainen olo, että pitää rankaista itseään. Ja sehän ei ole tän homman ydin ollenkaan. Tämän kuurin ei kuuluisi olla rangaistus, vaan oppimisjakso, jossa pitäisi opetella uusia asenteita syömistä ja ruokaa kohtaan ja yrittää oppia pois vanhoista tavoista. Tämän pitäisi olla iloinen matka, eikä piina ja rangaistus. Mutta mites ton asenteen nyt ihan tosissaan muutat? Onneks tänään on taas Xtra tapaaminen, jos vaikka ehtisi vaihtaa pari sanaa meidän konsultin kanssa...

Vaikka viikonloppuna tulikin vähän närpittyä ruokaa, niin tänään aamupaino näytti ensimmäistä kertaa alle 94kg (JEE)!!! Vaikka mä pidän tätä ma/ti virallisena punnituspäivänä, kun käyn punnaamassa itseni Tanitalla (kehonkoostumusvaa'alla Xtravaganza keskuksessa), niin punnitsen itseäni melkein joka aamu heti herättyäni. Siinä vähän näkee miten paino heittelee pitkin viikkoa. Ainahan olisi tärkeää, että punnitus tehtäisiin samaan aikaan, niin siitä saisi hyvän vertailukelpoisen tuloksen. Minä ainakin olen huomannut, että aamu- ja iltapaino voivat heitellä 1-3kg!!

Noh, tänään on taas sitten tuomion päivä, kun astun vaa'alle kaiken tämän repsahtelun jälkeen.. Paljoa en odota, mutta toivon kovasti, että se näyttäisi ainakin miinusta... Tavoitteenahan minulla olisi ollut se 1,5kg, mutta epäilen, että se tulee toteutumaan.. Saas nähdä, vähän jo jänskättää.

Liikkumisia olen hoitanut ihan kunnialla sitten viime postauksen:

• Pe Vatsa-peppu 60min (n. 400kcal kulutettu)
• Su Kävelyä 5,75km (1,05h/ 500kcal kulutettu)
• Ma vatsa-peppu 45min (n. 350kcal kulutettu)

Eli hyvin olen kuitenkin pysytellyt tällä "liikuntaa vähintään 3krt/ viikko" konseptilla! Nyt jo huomaa kuinka askel kevenee, ja odottelen jo kovaa, että jaksaisin vatsa-peppu tunnilla ottaa painot käyttöön!! Siellä käytetään nilkka- ja käsipainoja tehokkaasti, mutta omat lihakseni eivät kyllä vielä jaksa niiden kanssa yhtään mitään. Joten olen suosiolla jättänyt nilkkapainot veks kokonaan.. Mutta seurataan edistystä, josko tässä jo muutaman viikon sisällä jaksaisi ne painotkin ottaa käyttöön!!

Juoksutreeni ei sinänsä ole vielä edistynyt, ei oikein vielä ole juoksukelit. Juoksumattoa meinasin tänään vähän taas kokeilla, jos ehdin siellä keskuksessa hetken aikaa treenata! Mutta kuten omakin järkeni sanoo, niin ei kannata (vissiin?) alkaa kylmiltään tekemään juoksutreenejä, jos peruskunto on ihan ruvella.. Sanokaa nyt jotkut juoksua harrastavat, että mikä teidän mielipiteenne on? Ainakin olen ymmärtänyt, että keskivartalon lihaskunnon tulisi olla ok juoksua tukemaan. Niin ja jos joku juoksija tänne osuu, niin suositelkaas, misät mun kannattaisi lähteä etsimään kunnollisia juoksukenkiä!? Sellaisia, joihin mitataan mun jalka ja katsotaan että ne on ihan just nappiinsa!

Olisipa ihanaa heittää tähän joku ihana kevätkuva, mutta ei mulla taida oikein olla mitään kivaa kuvaa.. Paitsi tämä näpsis katista, joka nauttii täysin voimin kevätauringosta! 

Tänään on näemmä taas tulossa sellainen "ei huvita, ei kiinnosta, ei mitään väliä" -päivä. Pussikeitot sais mun puolesta mennä jonnekin tooosi syvälle, MÄ HALUUN MÄSSÄILLÄ!!! Lasken ajattelemattani minuutteja lounastuntiin, vaikken aiokaan mennä syömään. Mutta mieli tekee, ja kovasti tuntuisi tämä hullu mieli houkuttelevan mua lounasruokalaan. Miten mä saisin nyt itseni jotenkin ruotuun? Tai siis pois näistä ikävistä mieliteoista ja ajatuksista? Nyt jotain hyviä vinkkejä!!

Kyllä mä nyt yritän pysyä tiukkana, ja alan kohta sheikkailemaan itselleni xtravaganzan suklaakaakaota, vaikka mieliteot on ihan KAMALAT!!! Tämä saattaa johtua pienestä repsahduksestani, joka kävi jo maanantaina... En vaan kehdannut sitä myöntää ääneen, kun salaa söin. Salaa perheeltä, ja sitä myötä salaa myös itseltäni. Kreisin kuulosta, mä tiedän, mutta kuitenkin niin totta. Hyvin sitä pystyy itseään huijaamaan. Vedin siis hullun kiilto silmissä maanantai-iltana paahtoleipää oikeen isolla voikasalla ja sit kaks nyrkillistä (!) irtokarkkeja. Ihan älytöntä. Suututtaa. Homma kostautu sit yöllä, näin niin levottomia unia koko yön ja pyörin koko ajan, nukkumisesta ei tullut mitään. Eilen meni jo onneksi paremmin, pienessä ketutuksen olotilassa. Ja nyt sitten tänään se kostautui tällä "hällä-väliä" olotilalla. *huokaus*.

Jotenkin pitäisi saada nyt ajatukset pois ruoasta. Mutta miten sen sitten tekisi, se on se pointti.

Sain eilen kutsun ystäväni synttäreille viikon kuluttua lauantaina. Ja luonnollisesti, kuten kaikki mahdolliset juhlat, ne keskittyvät syömiseen ja juomiseen.. *tuplahuokaus*. Iltaa siis istutaan Helsingissä ravintelissa ja siitä sit mahdollisesti jatkot johonkin baariin. Minulla on siis kolme vaihtoehtoa sen illan suhteen, päätös pitää tehdä etukäteen, niin ei sitten tule niin kova morkkis:

1. Pysyä tiukasti pussikeittolinjalla, ja kieltäytyä kaikesta syömisestä
2. Päättää etukäteen ruoka-annokseni, ja muuttaa peruna/pasta/hiilarit kasviksiin, ja tehdä raja juomiselle: eli päättää myös kuinka monta lasillista saan nauttia viiniä, vai pysyttelenkö vesilinjalla.
3. Antaa olla vaan, syödä ja juoda juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli, ja tiukentaa sitten linjaa loppuviikon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo kolmas vaihtoehto houkuttelee. Mutta välttääkseni ihan kamalan morkkiksen, taidan päätyä tuohon kakkosvaihtoehtoon. Se kuulostaisi järkevältä. Luulen, että jos yritän pysytellä pussikeittolinjalla, niin siitä ei kyllä tule mitään.. Jos jaksaisin vetää tiukasti pusseilla siihen saakka, niin se voisi olla mulle motivaattori. Vaikkakaan sekään ei tunnu nyt riittävältä..

*triplahuokaus" ja takas hommiin...

Ainiin, eilen oltiin uimassa, uin tasan 60 minuuttia ja 1500 metriä!

Plääääh... Päätin tehdä eilen vaatekaapin inventaarion, ja etsiskellä uusia tavoitevaatteita. Tajusin, että minulla ei ole mitään ns "välikoon" vaatteita, ainoastaan nyt sopivia tai sitten moooonta kokoa liian pieniä. Ja minä kun ehdin jo juhlistaa reilun 6kg:n laihtumistani ajatuksella, että sieltä kohta mahtuisi minulle jotain. Tajusin, että huijasin eilisessä tekstissä, en pelkästään teitä - vaan pääasiassa itseäni. Huijasin, että koot 48-50 ovat mennyttä aikaa.. No, ankea ja julma totuus on, että ei ne ihan vielä ole mennyttä aikaa. Koon 50 hame on nyt vain "hieman löysä", eikä suinkaan mennyttä. Noh, lohduttaudun sillä, että tässä lähennellään nyt enemmän kokoa 46 kun 50.

Mutta siis joo. Kuten ihan ensimmäisissä postauksissani olen kertonut, laihduin sinne kokoon 38-42 pari vuotta sitten, kunnes repsahdin ja lihosin kaikki kilot takaisin (plus siihen vielä pari kiloa päälle). Olen niistä ajoista säästänyt kaikki vaatteet, että kyllä minä niihin vielä mahdun. Ja nyt olen päättänyt, että mahdun ihan VARMASTI. Ja tämä blogini olkoon julkinen todiste sille. Oih, kaapissani on ihania kaikkia vaatteita, joita haikeana viikkailin eilen uuteen järjestykseen...

Meinasi kyllä tulla eilen tooosi kova ahdistus. Revin siis ihan kaikki vaatteet pois kaapista, ja aloin sovittaa niitä yksi kerrallaan. (Isäntä oli kovin innoissaan tällaisesta sessiosta, ja katseli vieressä koko ruljanssin. Häntä ei tuntunut haittaavan, kun ähkin ja puhkin, jotta sain aivan liian pienet farkut edes puoleen reiteen ylös. Miehillä on kyllä kummat innostuksen kohteet. Hmm..). Mutta minä olin jossain itkuraivareiden partaalla, kun en tosiaan saanut mitään vaatteita ylös asti, kaikki ihanat farkut jäivän mahan alle kinnaamaan. Olenkin viimeisen vuoden kulkenut samoilla mustilla suorilla housuilla ja parilla hameella. Arvatkaapa, alkaako jo tympimään aina samat vaatteet!?

Toisaalta kaikki (tai noh, ei ihan kaikki) mieliteot haihtuivat sen siljan tien, kun ajattelin mahdollisuutta mahtua noihin ihaniin vaatteisiin joku päivä... Järjestin hyllyt niin, että keskihyllyillä on ne ylä- ja alaosat, jotka mahtuvat nyt päälle, ja sitten ylähyllyllä on kaikki ihanat tavoitevaatteet, joihin haluan kesällä mahtua! Ja voi sitä juhlaa kun saan kaikki ylähyllyn vaatteet pikkuhiljaa käyttöön.

Tavoitevaatteena saa siis vielä toistaiseksi pysyä tuo harmaa hame, vasta sitten, kun se on oikeasti sopiva ja käytettävä, niin sitten otan esiin mun lempifarkut, jotka ovat auttamattoman pienet. Ne ovat myös niin karsean näköiset tässä läskin pääkkä, että epäilen, että uskallan niitä kuvia edes julkaista - jotkuthan saattavat saada painajaisia! Ehkä otan kuvat vain itselleni, jotta voin seurata tuloksia... Pitää keksiä joku vähän hienovaraisempi "julkinen tavoitevaate".

Illalla mennään kaverin kanssa uimaan, meinasin ainakin sen tunnin polskia! Ja sitten hyvät venyttelyt päälle - siinä saa kanssa kivasti kaloreita kulumaan! ja huomenna menen töiden jlk varmaan spinningiin tai vatsa-peppu tunnille. 

Ainiin, melkein huokaisin helpotuksesta, kun miehen siskonpojan synttärit siirtyivät kahdella viikolla! Eipähän tarvitse huolia nyt siitä, että sortuisi viikonloppuna herkutteluun. Taidankin pyhittää tämän viikonlopun liikkumiselle ja laihtumiselle!

Mukavaa torstaipäivää kaikille ihanille kanssasisarille, ihanaa kun jaksatte laittaa kivoja kommentteja näihin mun vuodatuksiin. Tämä anonyymi vertaistuki on kyllä ihan loistavaa, kun ei näistä viitsi kauheasti julkisesti vouhottaa! 

Otsikko kuvaa parhaiten loppuviikkoani. Ei voi mitään. Ja nyt harmittaa luonnollisesti, mutta ei muuta kun uuteen alkuun!

Torstaina oli töissä tosi stressaava iltapäivä, ja sen päälle sitten sähköpostini korruptoitui totaalisesti - kaikkein pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ei se, että se lähetti minulle vanhan, viime elokuulta poissaolotiedotteeni n. 12 000 kertaa, se lähetti saman myös sadoille asiakkaille. Jesss. Tästä lähti sellainen ketjureaktio, että olin töissä vielä yhdeksältä illalla yrittämässä selvittää sotkua. Ja sama jatkui perjantaina. Ja sitten kaikki muutkin laitteet ja ohjelmistot hyökkäsivät minua vastaan. Tai sitten hermostuksissani toheloin muuten vaan. Noh, siinä sitten kun yrittää vielä hoitaa normaalit duunit kiireessä, niin eihän siitä hyvää jälkeä tule.

Lopulta olin helpottunut, kun kello tuli puoli neljä - tunnin päästä olin sopinut näkeväni hyvän ystävän Helsingissä alkavilla heavy-festareilla. Vanhat ystävämme olivat tulleet Kanadasta saakka soittamaan Helsinkiin, ja olimme heidän vieraslistallaan - tai ainakin meidän piti olla... Vielä äkkiä yksi pirtelö naamaan ja sit menoks! Kun pääsimme perille, niin selvisi, että eipäs ollakaan listoilla, pojat olivat unohtaneet antaa nimemme listaan. Mietin jo hetken, että näinkö se mun päivä sitten jatkuu, että kauan odotettu tapaaminen ulkomaisten ystäviemme kanssa jääkin väliin. Emme kuitenkaan halunneet maksaa kallista pääsylippua. Siinä aikamme sitten odoteltuamme, joku sai jätkiltä viestin, että meidät voi päästää sisälle, ja niin me ehdittiin, nippa-nappa, poikien keikalle! Siinä sitten helpottuneena ja huojentuneena, ja vielä vähän stressinkireänä muutin mieleni selväpäisyydestä, ja otin itselleni siiderin. "Ehtiihän sitä jatkaa laihista sitten huomenna". Ja sitten otin toisen siiderin. Ja kolmannen. Ja neljännen.....

Yöllä baarissa valomerkin aikaan en kyllä ollut selvillä kuinka monta annosta oli alkoholia tullut kulutettua, mutta pitää myöntää, että aikastas monta kuitenkin. Ja sitten taksilla kotiin pikku sievässä.

Aamulla iskikin sitten ihan tajuton nälkä. En ollut syönyt edellisenä päivänä kuin kaksi pussia soppaa, yhteensä siis jotain 350kcal, ja loput pelkkää alkoholia. Ei hyvä. Ja olo oli kyllä sen mukainen. Eihän siinä sitten krapuloissa voinut kuvitellakaan ottavansa pussikeittoa, vaan tein lämpimiä ruisleipiä 4kpl ja ahtasin ne naamaani. Isännällä oli myös krapula (oli ollut omissa riennoissaan), ja hänen teki tietysti myös mieli jotain krapulamättöä. Pitkään arvoimme, että mikä olisi "terveellisin" krapulamättöruoka, ja päätimme tehdä fajitaksia, nammm! Ja mieleni teki myös mieli närästystä vastaan jotain hapanta, joten tilasin kaupasta myös litran Gefilus -piimää. Joo, minulla on kummia mieltymyksiä, tuo Gefilus piimä on yksi suosikeistani, hapan, mutta pehmeä.

Fajitakseen laitoin sisälle jauhelihaa, salsaa, salaattia, tomaattia, sipulia, paprikaa, maissia, papuja, jalapenoja, sour creamia sekä itsetehtyä quacamolea. Ajattelin, että no hiilareita annoksessa on ainoastaan lätyssä, maississa ja salsassa, eli parempi se on kun pitsa tai hampurilainen ja ranskalaiset. Ja onhan se tavallaan. Niin, ja söin minä sitten muutaman palaa Fazerin pähkinäsuklaata, jonka isäntä osti itselleen.  Olen kieltänyt häntä ostamasta herkkuja, jottei minulle tule houkutuksia, mutta tuo ohje oli näemmä unohtunut kauppareissulla.

Tässä siis mun repsahdus lyhyesti. Kauhea morkkis on päällä tietysti, kun menin pilaamaan hyvin alkaneen laihiksen. Tai oikeastaan hidastamaan tulosten syntyä. Sama vanha laihis jatkuu as per heti, mutta tulosten näkyminen luonnollisesti hidastuu. Harmittaa jo mennä tiistaina punnitukseen ja ryhmään, voi tosiaan olla että vaaka näyttää plussaa. TOIVOTTAVASTI ei paljoa kuitenkaan..

Olen yrittänyt tässä aamun aikana miettiä positiivisia asioita tästä repsahduksesta, jottei olisi niin paha mieli:

1. Minulla oli ihan superhauska ilta. Hauskempi kuin piiiitkiin aikoihin. Yleensä illat ovat olleet kovin ennakoituja ja suunniteltuja, ja juopottelu ei ole edes ollut kovin hauskaa. Nyt ex-tempore rilluttelu oli pitkästä aikaa hauskaa, en muista kokska olisin nauranut niin paljon kun perjantaina. Ihan loistoilta. (Toki olisi voinut olla hauskaa myös selvinpäin, mutta sitä nyt on turha analysoida enää jälkikäteen)
2. Emme menneet pitserian tai hampurilaispaikan kautta kotiin. Mieliteko oli kyllä valtava, mutta sain hillittyä itseni. Roskakänniruoan nouto baarin jälkeen on ollut lähes aina enemmän tai vähemmän rutiinia iltaa. Mutta nyt emme hakeneet!! JEsss!!
3. En myöskään mussuttanut yöruokaa kotona. Pahinta nälkää pitämään laitoin suuhuni pari korppukinkkusiivua ja ison lasin vettä. Monesti, jos on siis jäänyt pikaruokapaikka väliin, niin kotona on sitten keitelty nuudeleita, tai tehty lämpimiä leipiä tai sitten jotain muuta "hyvää". Nyt parin kinkkusiivun jälkeen menin kiltisti nukkumaan!
4. Krapulapäivän aikana mussutan yleensä koko päivän. Nyt suunnittelimme tarkkaan päivän menun, ja yritimme valita vähän terveellisemmän krapulaherkun kaikkien herkkujen joukosta.
5. Söin ainoastaan YHDEN fajitaksen, yleensä vedän kaksi tai kolme!!!
6. Söin ainoastaan muutaman suklaapalan, yleensä vedän vähintään puoliksi koko suklaalevyn!
7. En enää fajitaksen jälkeen syönyt mitään, ja olin edelleen hyvällä tuulella loistavasti sujuneen illan myötä.
8. Tänään aloitan taas uudella puhdilla vanhat rutiinit.

Eli jos vertaa tätä repsahdusta menneisyyteen, niin kyllä minä vähän säästin kaloreita vanhaan elämään verrattuna? Ehkä minä tässä yritän lohdutella itseäni, turha sitä on itseään mollatakaan. Tehty mikä tehty.

Flunssa vaivaa vähän edelleen, joten en taida vielä tänään(kään) uskaltautua kuntosalille. Mutta ulos meinaan mennä aurinkoon pitkälle kävelylenkille polttamaan vähän noita eilisia hiilareita. Ja maanantaina sitten katsotaan miten tuo repsahdus on vaikuttanut tavoitehameeseen ja mittoihin..

Aurinkoista sunnuntaita kaikille kanssasisarille, kiva jos jaksoitte lukea tätäkin vuodatusta. Toivottavasti teillä on ollut tuloksekkaampi viikonloppu!

Jess! Eilen oli taas punnitus: nyt oli lähtenyt 1kg elopainoa! Vähän salaa toivoin, että olisi lähtenyt enemmänkin, mutta tuon viime viikkoisen huiman pudotuksen jäljiltä pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! :) Kun kokonaismäärää miettii, niin 5,4kg kahdessa viikossa on aika huima pudotus!! Ja sitä myöten painoni siirtyi takaisin 2-numeroisten joukkoon! Niin ja painoindeksi laski vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen! Jess!!

Seuraavaan painoindeksiluokkaan onkin sitten reilummin matkaa, laskeskelin, että painoni laskiessa 85,5kg:n, siirryn luokasta merkittävä lihavuus luokkaan lievä ylipaino. Siinä sitten seuraavaa tavoitetta. Pitänee kehitellä välitavoitteita, kun tuo 15kg:n pudotus tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta. Mutta mahdolliselta kuitenkin! 

Pari tavoitetta lähitulevaisuuteen:

• Mahdun tavoitehameeseen 2 viikon kuluessa
• En lipsu soppakuurista = painoa putoaa 1,5-2kg/ viikko = painan helmikuun lopussa noin 95kg
• Etsin uuden tavoitevaatteen
• Parannun flunssasta ja otan salikortun uudestaan käyttöön

Minulle iski siis eilen (taas kerran) ihan järjetön lentsu. Kauhea pääjumi, ja nenä ja silmät vuotavat norona. Ja aivastuttaa. Ankeeta, kun nyt just pitäs saada itsensä liikkeelle, ja on ihan vetämätön olo. Jospa tämä tästä?

Yöllä en saanut oikein nukutuksi. Minua hermostuttaa nyt jotenkin kaikki asiat. Miehen työttömyys, raha-asiat ja tämä painonhallinta ovat päällimmäisenä mielessä aina kun menen nukkumaan, ja heti kun herään. Olen yön tunteina yrittänyt miettiä suhdettani ruokaan, ja tullut siihen tulokseen, että mulla on jotenkin kieroutunut suhde sen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut pahemmin makeanhimoa, kaikki tämä massa on tullut pääasiassa rasvaisen ja suolaisen syömisestä, leivän puputtamisesta ja rilluttelusta. Miksen voisi elää vain kohtuudella, kun kaikkea pitää ahmia ihan älyttömät määrät? Nyt tässä soppakuurin aikana näitä asioita on hyvä miettiä, mutta en oikein saa selkoa päähäni. Miksi näen kaiken herkun houkuttelevana viettelyksenä ja palkintona, enkä ravintona? Tunnen, että tämä "ruoka-addiktio" on kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi. Pystyn olla "kuivilla" kunnes se repsahdus tulee. Tai siis näin on ollut menneisyydessä. Nyt yritän tämän blogin avulla saada tunteitani ja mietteitäni ylös, jos tämän kirjoittamisen avulla saisin tolkkua tähän pallooni.. Ja sitä myötä pystyisin saavuttamaan kerrankin pysyviä tuloksia.

Olen myös haltioissani lukenut aikaisemmin mainostamaani Annakaisan blogia (http://xtragirl.wordpress.com), hän on nyt jo tavoitepainossaan, mutta hänen tekstinsä matkan varrelta ovat kuin omasta päästäni. Niistä saa paljon ajatuksia ja motivaatiota. Suosittelen kaikille kanssasisarille lämpimästi tuohon blogiin tutustumista!

Ohhoh, tulipas taas vuodatusta kerrakseen, nyt takas hommiin!

Tässä vielä kuva menetetystä taakastani:

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!