..kävin taas eilen. Juoksin matolla vajaat 40 minuuttia, ja kyllä oli hiki, paita ihan märkänä. Matkaa taittui nelisen kilometriä, ihan hyvä vauhti mun kunnolle. Sitten tein vähän vatsoja ja selkälihaksia, ja pyöräilin kotiin. Kyllä nyt tuntuu olevan taas ihan eri motivaatio päällä, kun mietin morsiuspukujen sovittamista ja sen sellaista.
Ainoa pettymys oli tänä aamuna: paino oli 77,5kg, eli +200g. Olen koko viikon syönyt kevyemmin ja liikkunut enemmän, mutta paino on heitellyt jopa siellä 99kg:ssä. Syytän tästä naisten vaivoja ja saliaherruksen takia nesteitä keränneitä lihaksia. PAKKOHAN sen painon on lähteä laskuun. Ja olen ihan varma että lähteekin, sen verran hyvä fiilis on päällä!
Toki tiedän jo nyt, että viikonloppu (lauantai) menee vähän plörinäksi, kun meillä on meksikolaisbileet. Tiedossa on siis fajitaksia, tequilaa ja Coronaa jne.. Ja meinaan kyllä osallistua, vaikka tiedän että se hidastaakin tätä projektia aika tehokkaasti. Mutta ensi viikolla on sitten taas tiukka kuri päällä!
Olen ollut kuntosalini jäsenenä jo vuosia, ja käyntitiheys on heitellyt aika tehokkaasti: joskus en käy 4 kuukauteen ja toisinaan aktiivisesti 4krt/ vko. Arvaatte varmaan mikä noista mun tavoite on! Noh, nyt on salille tullut uusi hieno järjestelmä, että tunneille voi ilmoittautua netin kautta. Viimeksi siellä käydessäni sain tunnarit ko systeemiin, jota sitten päätin alkaa aktiivisesti käyttämään. Noh, nyt minä sitten aktiivisesti sen eilen aloitin ja ilmoittauduin fysioterapeutin suosittelemalle pilates -tunnille.
Tunnin piti alkaa 18.30, ja tulin paikalle kl 18.22, ja kysyin että tarvitseeko vielä erikseen ilmoittautua siinä respassa tunnille, kun olen jo netin kautta ilmoittautunut. Noh sitten minulle selkisi kylmä totuus: minun olisi pitänyt olla paikalla viimeistään 18.20, nyt vuoroni oli annettu pois ja minulle annettu 5 päivän sanktio siitä että olin "jättänyt tulematta" tunnille. Arvatkaas alkoko v*tuttaan?!?!?!? Miksei se mimmi voinu kertoa mulle sillon kun anto mulle ne tunnarit, että TUNNILLE PITÄÄ TULLA VIIM 10 MINUUTTIA ENNEN ALKUA!?!? Luulis, että toi olis semmonen tieto, jonka ihmiset haluais tietää.
No olin sitten sen verran *#ttuuntunut, että olin jo lähdössä himaan, teki mieleni sanoa, että PITÄKÄÄ TUNKKINNE. Sit kuiteski ajattelin, et no nyt kun kerran täällä oon, niin meen vaikka salille hetkeks. Raivo siinä juoksumatolla onneks laantu, ja tuli aikas hyvä fiilis kattoa Suurinta Pudottajaa juoksumatolla. 20 minuuttia jaksoin juosta, matkaa taittu vajaat 3km. Sit siinä tein vatsoja ja käsiä ja reisiä ja selkää. Lähtiessäni huomasin, että siellä oli alkamassa venyttelytunti, johon sitten vielä tuuppauduin.
Olipa kuulkaas ihana olo kun pääsin kotiin!!! HYVÄ MINÄ!!! Niin ja kuten otsikko kertoo, nyt lihakset sanoo että pitäs liikkua useammin.
Olen tässä viime postauksissa vähän vihjaillut, että kaikkea jännää on tulossa elämääni. En ole hirveästi sitä halunnut vielä tehdä julkista, kun haluan kertoa tietyille ihmisille asian ensin kasvotusten.. Tiedän, että tätä blogia lukee ehkä yksi tuttu, jolle en ole kertonut, mutta kaipa minä voin sen julkistaa. Jaunde bongasikin tämän tiedon ihan toista kautta vahingossa. ME MENNÄÄN NAIMISIIN!!!!! IIIIIIIK!!!! IHANAAA!!
Hääpaikka on varattu syyskuun 8. päivä ensi vuonna, eli se on sitten menoa se! Ja arvatkaas motivoiko tämä laihduttamaan!!! Minä kun EN halua olla mikään tonnimorsian. Minulla on nyt tasan 13 kuukautta aikaa pudotella näitä kiloja, haaveena olisi olla semmoinen sopiva. Ei laiha tikkumorsian, vaan normaalipainoinen ja hyväkuntoinen morsian. Jos saisin painon sinne n 70-75kg:n, niin olisin huipputyytyväinen! Helpolla laskukaavalla tavoitteeni on siis jotakuinkin tällainen
97kg - 70kg = 27kg laihdutettavaa
27kg / 13 kuukautta = n. 2kg/ kuukausi = 0,5kg / viikko
==> Aika realistista, eikö!!!
Aijaijai kun minua jännittää. Kaikki ajatukset on hääjärjestelyissä sun muissa, ja olenkin aloittanut uuden blogin sitä häähössötystä varten. Niin ei sitten tämä laihdutusblogi muutu kokonaan häähullun päiväkirjaksi. Pysyttäydytään täällä edelleen laihislinjalla. Vastedes saattekin siis seurata täällä morsiandieettiä!! Jos muu morsius/häähöpinä kiinnostaa, niin sitä löytyypi täältä: http://rouvaksi2012.blogspot.com
Ja Minttu, vähänhän sinulle tästä jo mainitsin, mutta nyt se on sitten ihan totista totta!! Varattiin sama paikka kun teillä oli!!
Tänään oli ok vaakatulos, vihdoin vauhti vähän alaspäin!!!! Sen jälkeen kun kirosin sitä 97,7kg:aa, paino vielä heitteli yli 98kg:nkin. Nyt ollaan sitten vihdoin oikealla suunnalla tämän painonpudotuksen suhteen. Vielä on ärsyttävä matka siihen pääsiäisenalusaikaan, jolloin parhaimmillani paino kävi jo 90,7kg:ssa. 6,5 kiloa vielä siihen, hitto vie. Mutta lupaan, että se lähtee. Se lähtee hitaammin, mutta varmemmin.
Minusta tuntuu, että tämä painonpudotus jotenkin lopahti siihen kun semmoiset rehelliset tavoitteet loppuivat. Alunperinhän päätin, että laihdun niihin häihin Espanjassa, ja niin minä sitten laihduin. Espanjan reissun jälkeen tämä taival onkin sitten tyssännyt ja ottanut takapakkia oikein kunnolla...
Nyt on onneksi uusi draivi päällä, ja tavoitteena saada tästä ylipainosta iso pala pois. Tavoitteena on pudottaa ainakin 2kg kuukaudessa, ei liene mahdoton saavutus? Toivottavasti täällä vielä käy joitakin kanssasisaria, nimittäin tsemppiä tarvitaan!!!
Noniin nainen, kokoa itsesi! Tänä aamuna paino oli jo 94,6kg, EI HYVÄ. Parhaista ajoista siis paino noussut 3,9kg. Ihan järkkyä. Nyt pitää tehdä heti jotain, tai löydän itseni sohvan pohjalta kesäloman jälkeen samsn painoisena kuin olin tammikuussa. SE EI SAA TAPAHTUA! Tuo järkky aamupaino tosin johtuu osittain eilisestä hiilari- ja suolatankkauksesta ja kuukautisten alkamisesta, toivon että se olisi huomenna taas vähän pienempi.
Kuten noista luvuista voi hyvin lukea, syömiset ja liikkumiset on menneet ihan päin prinkkalaa. Lenkkikaveri on ollut reissussa, ja ei ole päässyt kanssani kävelylle pitkään aikaan. Ja nyt kun isäntä on töissä (fyysisessä sellaisessa) siitä ei saa kaveria töitten jälkeen lenkille, kun se on ihan puhki. Ja kaikki muutkin tuntuvat olevan aina jossakin näin kesän kynnyksellä. Ja minä olen vajonnut sellaiseen moodiin, että itsekseni en ole saanut itseäni liikkeelle. Eli viimeisen kahden viikon liikuntasaldo on aika tarkalleen nolla. Höh. Mitä mulle on tapahtunut?
EN SAA LUOVUTTAA. Miksi olen taas heittämässä kaivoon kovalla työllä saavutetut tulokset? Missä on se motivaatio ja se into, jolla paino lähti putoamaan keväällä? Miten mä saisin itseäni niskasta kiinni? Näitä samoja juttuja olen kelannut jo pitempään, sieltä pääsiäisestä saakka vissiinkin. Alkaa jo blogipäivityksetkin kuulostaa toisiaan toistavilta.
Tänä aamuna tuon järkyn luvun nähtyäni lupasin itselleni että vien itseni tänään lenkille. Pakko se on. Ja olen ihan varma, että olo on ihan loistava sen jälkeen - miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa? Lisäksi otin töihin omat eväät, joten kevyemmin mennään. Meinasin jo sortua päivällä lounaan (raejustosalaatin) jälkeen makeanhimoon - menin henkilöstöruokalaan katsomaan jospa ostaisin jotain hyvää "ja aloittaisin dietin taas huomenna". Onneksi mieleni ei tehnytkään mitään mitä hyllyssä oli - valitsin sieltä sitten pullollisen Fanta Zeroa. Eihän se kovin terveellistä ole, mutta se tappoi makeanhimoni ja toi vatsaan sen vähän täydemmän tunteen. Mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin rasvainen kolmioleipä (jota myös harkitsin) tai suklaapatukka tai pussillinen karkkia. Pienin askelin mennään.
Olen katsonut netistä motivointimielessä Jenkkien "Suurinta Pudottajaa", jossa onnistumistarinat ovat ihan käsittämättömiä. Luulisi sen motivoivan, kun ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja suht lyhyessä ajassa. Eilen katsoin jotain jaksoa ja vaan ahmin väsymykseeni ja pieneen krapulaani (oltiin sunnuntaina rantaterassilla kun oli niin hieno päivä, ja vähän lipsahti siideriksi koko päivä). Mätin naamaani yhden grandiosa pitsan, pari palaa superrasvaista tekemääni lasagnea ja karkkia ja tomaattia. Ei toivottu tulos Suurin Pudotta ohjelman seuraajalle. Tänään asiat on toisin. Tänään keskityn syömään usein ja vähän kerrallaan, sekä valmistaudun pitkään lenkkiin töiden jälkeen.
Nyt pitäisi jaksaa syödä kevyemmin loppuviikko, kun viikonloppuna on taas sitten syöminkejä (ja juominkeja) edessä. Lauantaina on nimittäin miehen kaverin häät. Siellä ei istuta kuivin suin, se on jo varmaa. Voisinhan minä kieltäytyä juomasta laihiksen takia. Mutta kun en kauheasti pidä siitä porukasta, voisi olla aika ahdistavaa olla porukan ainoa vesilinjalla oleva vieras kun muut juhlii. Kauheita selityksiä, kuulostaa ihan kamalalta alkoholismilta tms, mutta niin se vaan on. En koe itseäni millään tavalla riippuvaiseksi alkoholista, vaikkakin se on osa elämääni. En tarvitse sitä pitääkseni hauskaa tai ollakseni sosiaalinen. Laihdutusprojektille juominen on kyl ihan vihoviimeinen vihollinen, mutta kun saisi sen krapulasyömisen aisoihin, niin olisi vähän paremmat mahdollisuudet onnistua.
Onko teille muille kesä tuonut niin paljon menoja, ettei laihiksesta tunnu tulevan mitään?
Aamulla heräsin tooosi aikasin ihanaan linnun lauluun ja aamu aurinkoon. Mietin, että lähtisikö lenkille tai sauvakävelylle jo aamutuimaan.. Siinä sitten arvoin sängyssä, että mitähän tekisi, kunnes päässä välähti, että minähän voisin pyöräillä töihin.. Ja niinpä minä sitten tein - hyvä minä!! Mun työmatka on jotakuinkin 12,79km (sports trackerista katottu), ja nyt aikaa kului 53 minuuttia. Pyöräilin hissukseni, kun ei ollut kiire ja nautin auringon paisteesta! Olipa ihanaa huomata että kevät on oikeasti tulossa, näin kevään ensimmäiset leskenlehdetkin!!
Kyllä tuossa matkalla hiki tuli ja läähätin tehokkaasti ylämäissä, joten pyöräilykunto ei ole vielä ihan terässä. Kaloreita kului 600, joten voin hyvällä omallatunnolla syödä kunnon lounaan (kevyen tietty)! Mutta joo, kyllä se kunto siitä lähtee nousuun, laitan tänne myös itselleni seurantaa miten tuo kunto tästä kehittyy!!
Mietin matkalla, että enpä ole näin "aikaisin" vuodesta koskaan avannut pyöräilykautta - koskaan ei ole tainnut lunta olla maassa kun olen sen tehnyt. Ja siitä sitten kehittelin mielessäni, että alanpa seuraamaan, kuinka monta kilsaa tulee tänä kesänä pyöräiltyä. Josta sitten tuli hullu ajatus, että noinkohan saisin 1000km pyöräiltyä tänä kesänä? Kuulostaa ihan hullulta luvulta (ainakin mulle), mutta kun sen jakaa viikoille, niin ei se sitten ihan mahdoton ole. Jos mulla menee 25km päivässä työmatkoihin ja pyöräilen töihin 2krt/ vko, niin tarvitaan 20 viikkoa tonnin rikkoutumiseen. Ja tästä on nyt syyskuuhun alkuun tasan 20 viikkoa. Okei, tulee tähän lomia ja muita väliin, mutta tässä voisi olla minulle haastetta käyttää pyörää myös muihin matkoihin (ei vaan työmatkoihin). Enpä minä mitään häviä, katsotaan miten akan käy!
Ihanaa keväistä päivää kaikille kanssasisarille, ja reipasta pyöräilykautta kaikille!
...minä olen voittaja ainakin tänään joten turha on ruikuttaaaaa!!
En tiedä mistä tuo Apulannan biisi tuli mieleen, mutta eilen oli juurikin tuollainen olo, ja vähän nuo fiilikset tuntuvat vielä tänäänkin! Ihanaa! Ja kaikki lähti niinkin pienestä, kun ystävän huomautuksesta. Olimme siis Lenkkikaverin kanssa eilen kävelyllä, ja juoruttiin siinä taas niitänäitä ja parannettiin maailmaa. Mentiin pitkästä aikaa yhtä meidän vakkarireittiä, joka on ollut lumen peitossa pitkään, ja ollaan sitä siksi vältelty. Noh, reitillä on jossakin kohtaa laakso, johon johtaa jyrkkä alamäki, ja sitä seuraa vieläkin jyrkempi ylämäki. Siinä sitten höpöteltiin ja käveltiin reippaasti, kunnes päästiin mäen päälle, ja Lenkkikaveri sanoi että "hei huomaatkos jotain erilaista?". Minä siinä vähän ihmeissäni, että mitä sä oikeen tarkotat, en huomaa mitään uutta. Johon Lenkkikaveri sitten kysyi "hengästyttääkö?", johon ilokseni sain huomata, että EI HENGÄSTYTÄ PAHASTI!!! Olimme tarponeet hurjan ylämäen reipasta vauhtia ja MINÄ EN HENGÄSTYNYT!!! Kun vasta syksyllä edellisellä kävelykerralla tuolla reitillä olin ihan läkähdykssä ja puuskutin tuon saman mäen jälkeen - ja silloin ei taidettu edes kävellä noin lujaa..
Lenkkikaveri ei tainnut ymmärtää miten upeasti hän teki. Tulin niin hyvälle tuulelle, että olisin voinut loikkia riemusta!! Koskaan en ole ollut mistään kohteliaasta kommentista noin iloinen kuin mitä eilen olin Lenkkikaverin kommentista. Aina kun olen laihtunut, niin tulee sitä samaa "voi kun näytät hyvältä, oletpas laihtunut" -tarinaa, joka ei niin kauheasti ole koskaan rohkaissut jatkamaan. Ja kyllähän se tuntuu kivalta, että joku huomaa laihtuneen, mutta juuri tuo pieni maininta, että huomaatkos kuinka paljon helpommin pääsit mäen ylös oli niin paljon merkitsevämpi minulle itselleni. Huomasin ihan konkreettisesti että hei mun kuntohan on kasvanut!! Ja kuinka ihanalta se tuntui, että joku toinen siitä minulle huomautti!!
Nöyrin kiitos ihanalle Lenkkikaverilleni! Sait minut tosi iloiseksi pienellä kommentillasi, ja se kommentti tulee aina olemaan mielessäni - mieletön motivaattori jatkamaan tätä projektia! Kiitos!
Tänä aamuna koitti tuplariemu painonpudotuksen suhteen!! Muut asiat elämässä ei niinkään riemullisia, mutta onpahan jotain mistä iloita:
Jeeee! Tänä aamuna vaaka näytti VIHDOIN alle 91kg, tarkemmin 90,8kg!!! Jesjesjes! Tuohan on "vain" aamupaino, eli kun olen kevyimmilläni. Mutta kuten olen kertonut, punnitsen itseni (epävirallisesti) aina aamulla samaan aikaan herättyäni. Ja viimeiset kaksi viikkoa tuo aamupaino on pyörinyt 91,1-93,5kg:n välillä. Joka aamu salaa olen toivonut, että josko jo nyt näyttäisi 90 -alkuista lukua! Ja vihdoin se tänä aamuna tapahtui!! Jippijaijei!
Siitä innostuneena päätin kokeilla muutama viikko sitten ostamiani housuja, jotka vedin alehyllystä ja olivat vielä armottoman pienet... Ei mennyt edes nappi kiinni... Ja arvatkaas mitä!!! NE ON MULLA NYT JALASSA!!! Jiihaaa!!! Pitää vissiin kokeilla tavoitehousuja ja ottaa kuva, josko niissäkin olisi jotain "edistystä" tapahtunut. Kahtellaan!
Ei mulla tässä oikeastaan muuta tänään, työt kutsuvat. Ja illalla sit jumppaan, ajattelin mennä niska-hartija jumppaan, kun se on sopivaan aikaan ja taas on hartijat vähän jumissa. Josko se auttaisi. Odotellaan mielenkiinnolla sitä! Aurinkoista keskiviikkoa kaikille kanssasisarille! :)
Juoksumatolla, ei painonpudotuksessa... Fiilikset on ihan loistavat, vaikken päässytkään painonpudotustavoitteeseeni!!! Tavoitehan oli aika kova, kun viime viikon punnitus jäi väliin - olen yrittänyt pudottaa n. 1,5kg/ viikko, eli tällä viikollla vaa'an olisi pitänyt näyttää -3kg. Liian kovat on tavoitteet, tiedänhän minä sen, mutta on kuitenkin kivaa yrittää niitä saavuttaa ja vielä kivempaa jos tavoite toteutuu!! Pudotettavaa minulla on kuitenkin niin paljon, että painoa putoaakin reilummin nopeammassa ajassa. Kyllä se lähtee hidastumaan rajusti kunhan suurimmista läskeistään pääsee.
Olin eilen taas "virallisella" vaa'allani Tanitalla, joka näytti lukemaa 92,7kg. Eli kahdessa viikossa pudotusta oli tullut 1,4kg!! Ihan loistava tulos ottaen huomioon pitsan syönnit ja toissa viikonlopun huippurepsahduksen! JEEE!! Faktahan on, että kun tuossa aikaisemmassa blogissa uhosin, että painan kuun lopussa alle 90 kg, ei tule tapahtumaan. Mutta enpä siitä harmistu, en ollenkaan!! Siihen nyt on enää reilu viikko aikaa, luulisin, että saan noin reilun kilon pois siihen mennessä. Jos ottaisin tavoitteeksi tuon maagisen 90kg:n rajan huhtikuun ensimmäisen kokonaisen viikon alkuun voisi olla realistisempi! Eli siihen tähdätään, että 4.4. Tanita sanoo lukua 89,x kg! Jee! Tarkoittaa myös sitä, että retkahduksia ei sallita!! Saas nähä miten akan käy.
Tässä vielä näitä lukuja Tanitalta, aika mahtavaa, että vaikka paino oli pudonnut "vain" 1,4kg, niin rasvaa oli kadonnut 2,3kg!!!! Whoohooo!!!!
Weight 94,1kg -> 92,7kg
Fat%: 45% -> 43,1%
Fat mass: 42,3kg -> 40kg
Lihasmassa: 49,2kg -> 50kg
Nesteet: 40% -> 41,3%
BMI: 32,9 -> 32,5
Degree of Obesity: 49,8% -> 47,6%
Noniin, nyt siihen ennätykseen. Nimittäin juoksin eilen juoksumatolla 5km!!!!! JEE!!! Aikaa kului 51 minuuttia, alun hölkyttelin 5,5km:n tuntivauhtia, ja kovensin sitten tahtia loppua kohden! Ihan loistava fiilis, en ollut varma pystynkö siihen! Mutta päätin yrittää ja onnistuin!! Ihan loistavaa! Ja kun 5km oli täynnä, en ollut edes niin poikki kun olisin voinut kuvitella. Sykkeet oli koko ajan siinä välillä 145-160, eli suhteellisen ookoo rajoilla; nuo korkeammat luvut tulivat sitten vasta lopussa kun nostin vauhdin 7km/h. Kaloreitakin kului tuossa sessiossa mukavasti: niitä meni yli 700kcal!!! Hyvä minä!! Näyttäisi siltä, että ehkä tuo 10km juoksu (Naisten Kymppi) ei olekaan ihan mahdoton tavoite! Tietty se on eri juttu juosta juoksumatolla kun maastossa, mutta alku tämäkin! Nyt kun vaan tuo kevätaurinko sulattaisi nuo typerät lumet ja jäät tuolta teiltä, niin tämä kevätpörriäinen painuu samointein treenaamaan!
Nyt pitää palata takas hommiin, ja illalla sitten NLP terapiaan! Huomenna sitten lisää aatteita siitä aiheesta!
Jaahas. Ajattelin, että jokos olisi taas pitkästä aikaa vuoro esitellä tavoitehametta ja muita tällaisia konkreettisia edistysaskelia. Kun tässä on mennyt kuukausi vaan pauhaillessa kaikesta muusta mahdollisesta. Ihan ensiksi pitää juhlia aamupainoa: 92,9kg!!! Odotan kyllä kuumeisesti että pääsen siihen mun viralliseen puntariin, siitä se on paras seurata painon pudotusta, kun ainahan sitä on aamuisin kaikkein keveimmillään.. Koskakohan sitä pääsisi alle tuon maagisen ysikympin.. PItäskö ottaa tavoitteeksi maaliskuun loppuun mennessä..?
Kyllä. Minä päätän. Maaliskuun viimeinen päivä, minä painan alle 90kg!
Tässä on nyt tätä tavoitehamekuvaa, arvatkaas tuntuuko mukavalta:
Nämä kolme alinta kuvaa ovat siis seitsemännen viikon puolesta välistä! Ajatelkaa, että sain työnnettyä teepaidankin tonne alle!!! Ja meni kiinni ilman kiristyksiä, viuh vaan!!! Vähänkö mä oon voittaja!!!! JEEEE!!
Tarkistelin myös aamulla mittoja, ja niistäkin tuli aikastas hyvä mieli (nämä siis 6,5 viikon saavutukset):
Rinnan ympärys: 125cm --> 116cm
Vyötärön ympärys: 130cm --> 119cm
Lantio: 130cm --> 122cm
Reisi: 75cm --> 72cm
Aikastas monta senttiä on hävinnyt!! JEEEEE!!!
Ja tässä olisi sitten uusi tavoite, mun "viimeiset mustat housut" (pahoittelen jos kuva tuo kuvotuksenväristyksiä):
Näillä mennään, katotaas koska saisin nämä pöksyt jalkaani... Arvioisin, että kyllä tossa toista kuukautta menee.. Mutta menkööt!
Ihanaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille kanssasisarille - minä vietän tämän illan teatterissa ja sitten loppuvkonloppu minä vaan liikun ja nautin vapaudesta! Ahhhh!
Tökkii. Sopat ällöttää ja motivaatio (taas) nollissa. Mistäs sais taas vähän jotain intoa tähän hommaan?
Huomaan muuten, että tästä projektista, jonka pitäisi olla hauskaa ja piristävää, niin mulle tästä tuntuu tulleen kidutusta ja rangaistusta. Ei hyvä. Kait se pitäisi alkaa miettiä nyt uusia keinoja ja yrittää saada tätä pääkoppaa vähän selkeytettyä. Otin muuten sähköpostitse yhteyttä Annakaisaan (blogista "Viimeinen läski vuosi", jota olen mainostanut ahkerasti). Hän kuvailee blogissaan käyntejä NPL terapeutilla, jossa hän pääsi käsittelemään pään sisäisiä juttuja laihdutuksen ja elämänhallinnan osalta, ja minua kovasti kiinnostaisi ajatus samasta. Ehkäpä semmoisen avulla voisin saada oikeasti jotain selkoa tähän pääkoppaan. Kallista se varmasti on, mutta harkitsen kuitenkin vakavasti sen kokeilemista. Mutta juu, Annakaisa siis vastasi minulle hyvinkin pikaisesti, ja oli tosi innostavaa saada häneltä vastaus!! Hän voi edelleenkin hoikasti, ja edelleenkin taistelee painon nousua vastaan. Ei se elämäntapamuutos ole helppoa, ei. Ei sittenkään (eikä varsinkaan sitten), kun tavoitepaino on saavutettu. Ja samalla sain Annakaisalta yhteystiedot hänen käyttämälleen terapeutille. Keräilen rohkeutta sinne soittoon.
Se hyvä puoli tässä uudessa projektissani on, että koko ajan tekisi mieli lähteä liikkelle. Eilen mulla oli super pitkä työpäivä, meillä oli vielä illan päätteeksi yksi seminaari, ja olin vasta puoli yhdeksän maissa illalla kotona. Ja kun en päässyt liikkumaan, niin arvatkaas, tuliko jotenkin huono omatunto? Tärkeäähän on, että välipäiviäkin tässä pidetään, mutta silti vaan tekisi mieleni lähteä liikkumaan koko ajan. Tämä on sen puolesta ihan huippu fiilis, toisaalta tulee pelko, että jos pidän liian pitkän tauon, niin tämä into lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Onneksi on tuo Naisten Kymppi, johon pitää treenata! Sitä en varmasti pistä läskiksi!!!
Tänään mennään taas ystävättäreni kanssa kävelylle, toivottavasti meidän reitit ovat jo vähän sulaneet - se liukastelu on niin tylsää. Yleensä meidän lenkit on semmoisia 7km mittaisia, ja aikaa kuluu n. 1,5h. Toivottavasti ystäväni selkävaivat ja flunssa on sen verran antaneet periksi, että voidaan tehdä pikä lenkki! Hänen kanssaan on kyllä ihana kulkea, kun hänen kanssaan voidaan jauhaa ihan kaikki murheet ja huolet ja laihdutusasiat ja ruokajutut. Ja aika kuluu siinä kun siivillä. Ikinä ei juttu lopu kesken!
Tässä vielä kuluneen viikon liikuntasuunnitelma:
Ma: Jumppa aamulla tai illalla (Toteutunut vatsa-peppu 45min aamulla 6:45)
Ti: Kuntosali 1h (Toteutunut juoksumatto 30min)
Ke: Välipäivä (Toteutunut)
To: Kävelylenkki 1,5h
Pe: Vatsa-peppu 1h tai välipäivä
La: Circuit training 55min
Su: välipäivä tai kävelylenkki
Liikuntasuunnitelman pitäminen voisi olla aika hyvä juttu, pitäisi miettiä vielä logistiikat kohdalleen.. Pitäisi varmaan tehdä uusi sivulaatikko tähän johonkin? Tietääkö muuten joku, miten saisin tehtyä sivulaatikon tuohon sivun vasemmanpuoleiselle palstalle? Kun nyt kaikki sivulaatikot pakkautuvat automaattisesti tuohon oikeaan laitaan? Noh, teen tässä nyt joku päivä tuon uuden sivulaatikon, niin voin siitäkin sitten katsoa, miten suunnitelmat toteutuu!
On tämä nettipäiväkirja kumma juttu. Olin kirjoittamisen alussa synkässä, onnettomassa ja välinpitämättömässä tilassa, ja nyt pelkästään tänne lyhyen avautumisen aikana on tullut ihan uusi tuulahdus energiaa ja hyvää tsemppimieltä. Kumma juttu. Pitää tulla tänne useamminkin purkautumaan, kun tulee epätoivo!! Ja kiitos teille ihanat kanssasisaret, että (/jos) taas jaksoitte lukea näitä vuodatuksia!!! Tsemppiä kaikille!
Olin siis taas eilen Xtrakeskuksessa viikkopunnauksessa ja ryhmätapaamisessa. Vähän epäröin vaa'alle astumista, kun en oikeen tiennyt mitä sieltä odottaa. Ja kyllä tuli leveä hymy huulille, kun vaaka näyttikin ihanaa lukua 94,1kg!! Se on taas yli 2kg:n pudotus viime viikosta!! IHANAA!! Toisaaltahan toi on ihan älytön pudotusvauhti, mutta jos sitä nyt sitten vastaisuudessa osaisi jatkaa tätä säännöllistä liikkumista ja syödä oikein, niin nää kilot eivät enää ikinä tulisi takaisin!!!
Vähän oli Tanitan lukemat heitelleet, rasvaprosentti kasvanut jne.. Mutta onneksi näihin ei tarvitse ihan orjallisesti luottaa. Mutta näitä lukiessa voisi ymmärtää, että viime viikolla minun painostani on lähtenyt rasvaa vain 0,5kg ja lihaksista ja nesteistä loput:
Fat%: 44,4 -> 45%
Fat mass: 42,8kg -> 42,3kg
Lihasmassa: 50,9kg -> 49,2kg
Nesteet: 40,5% -> 40%
BMI: 33,8 -> 32,9
Degree of Obesity: 53,5% -> 49,8%
Lisäksi sain uutta puhtia juoksutreeniin: jaksoin juosta matolla 30 minuuttia yhteen putkeen!! Ja olisin jaksanut (ehkä) enemmänkin, jos ei olisi aika loppunut!! JEE! Otin matolle vauhdiksi vain 5km/h, mikä on mun tavallinen kävelyvauhti. Mutta kun sykkeet nousee hölkkärytmissä ihan eri sfääreihin, ystäväni suositteli, että kannattaa aloittaa tooosi hitailla vauhdeilla. Mutta nyt tosiaan jos jaksan juosta 30min (2,5km) yhteen putkeen ilman kovin suuria ponnistuksia, niin voisin yrittää miettiä jotain tavoitteita matolle.. Esimerkiksi yrittää jaksaa juosta 45 minuuttia parin viikon sisällä ja sitten jossain vaiheessa venyttää se tuntiin. Ja kun jaksan hölkytellä matolla 5km, niin voisin lähteä kokeilemaan tuonne ulos! Nyt en vielä halua lähteä, kun tuolla on niiiin liukasta. Mutta heti kun jäät on sulaneet pois kävelyteiltä ja lenkkipoluilta, niin kyllä näkyy tämä tyttö heti siellä kirmailemassa!
Mä eilen pohdin jo tän Xtran täysvauhdin lopettamista, mutta ostin sitten illalla vielä koko viikon satsin pusseja. Ajattelin, että jos vielä vähän jaksaisin venyttää näitten soppien kanssa. Kun tulokset ovat niin loistavia, niin ei millään haluaisi vauhdin hidastuvan!! Jos jaksaisin vielä pari-kolme viikkoa, niin saattaisin olla pääsiäisen tavoitteessani jo vähän etukäteen!!!! Tai jos edes yhden viikon vielä, niin sitten... Hmm.. Olisi ihanaa päästä ystävättäreni häihin upeassa kunnossa ja mun ihanassa ruskeassa mekossa.. Mutta se mekko oli mulla päällä sillon kun mä painoin alle 80kg. Niihin mittoihin en kyllä kerkiä en sitten millään.. Harmittaa.
Mietin, että mihin kaikkeen tätä mun nykyistä pudotusmäärää voisi verrata, tässä pari visuaalista asiaa mietittäväksi:
Nää on hauskoja juttuja miettiä sillon kun tuntuu, että eihän se 10kg näy tai tunnu missään, niin voi kattella tällasia kuvia ja miettiä, että otanpa tosta ton vonkaleen reppuun ja lähen kaupungille.. Siinä olis sitten sama paino polvilla kun mitä oli vasta muutama viikko sitten.. Hih!
Noniin, se tuli sitten eilen 4 viikkoa täyteen Xtravaganzan täysvauhtia, jos ei lasketa muutamaa repsahdusta/ lipsahdusta. Ja 4 viikon tulos kaikin puolin tyydyttävä: -8,3kg!!! Olisin salaa tietty toivonut, että olisi lähennelty 10kg:n rajaa, mutta itsepähän sössin tuon tavoitteen sortumalla juopottelemaan ja mässäilemään. Mutta, tästä on loistava jatkaa eteenpäin: HYVÄ MINÄ!!!! Tehoviikko toimi, eli ilman repsahduksia ja paljon urheilua tuotti toivotun tuloksen, painoa lähti vajaassa viikossa 2,2kg!! Ja läskiä lähti kehonkoostumusvaa'an mukaan 2,6kg!!! JEEEE!!
Tässä vielä muita muutoksia viime viikolta (vaa'an mukaan):
Fat%: 46 -> 44,4
Fat mass: 45,4 -> 42,8kg
Lihasmassa: 50,5kg -> 50,9kg
Nesteet: 39,5% -> 40,5%
BMI: 34,5 -> 33,8
Degree of Obesity: 57% -> 53,5%
Aamulla laitoin (ne kuuluisat) mustat suorat housut jalkaani, ja tänään ensimmäistä kertaa aikoihin ne tuntuivat sopivilta. Oli jotenkin vaikeaa kuvitella, että nämä housut vaativat yli 8kg:n pudotuksen jo pelkästään siihen että ne mahtuisivat päälleni kunnolla ilman kiristävää tunnetta. Oli ne kyllä aika tiukat kuukausi sitten: taskut olivat muodottomat, ja maha tursusi vyötärön yli tehokkaasti. Nyt housut istuvat nätisti (tai siis niin nätisti kun hieman kulahtaneet mustat suorat housut voivat istua), ilman että mikään pullottaa! Nyt odotan kovasti, että housut alkavat roikkua päälläni, jotta pääsen näistä eroon! Ja sitten otan pian hommakseni mahtua mun seuraavaan tavoitevaatteeseen, eli niihin koon 44 mustiin housuihin, joista tuossa männäpostauksessa mainitsin.
Tämänhetkinen tavoitevaate on vieläkin työn alla. Nyt se menee jo vähemmän työläästi kiinni, ja ei kiristä enää niin että saumat paukkuu.. Mutta kireä se on vieläkin. Eli pitää odottaa varmaan vielä viikko ennenkun sen saa oikeasti käyttöön. Kyllä mä vähän toivoin, että se olisi jo nyt ollut hyvä, mutta ei ehkä ihan vielä.. Tässä vähän seurantaa:
Tuossa alemmassa kuvaparissa ei kyllä näy juuri mitään eroa, mutta ainakin hame tuntuu jo vähemmän tiukalta! Ensi viikolla sitten toivottavasti näyttää paremmalta!
Tänään taas uimaan, josko sitä jaksaisi 1,5km molskia! Ja huomenna sitten lenkille!
Ihanaa nyt on maaliskuu ja kevät tulee!!! JEEE!! Ihanaa ja tuloksekasta maaliskuuta kaikille kanssasisarilleni!!!
Olen erittäin impulsiivinen ihminen. Sillä tavalla, että lähes kaikki päätökset syntyvät minulla nopeasti ja vähän ajattelematta. Myöskin elämääni mullistaneet päätökset on tehty lennosta, ja voin onneksi sanoa näin jälkeenpäin, että aina on kannattanut. Esimerkkejä on monia, olen saanut hulluja päähänpistoja ihan lennosta, ja hypännyt sitten villihevosen selkään sillä samalla hetkellä.
Näin oli mm. kymmenen vuotta sitten, kun olin tapaamassa ystävääni kaupungilla. Hän oli pitkään miettinyt, että haluaisi vielä opiskella, ja kysyi, että voitaisiiko poiketa British Councilissa pikapikaa, hän haluaisi keskustella jonkun kanssa mahdollisuuksista hakea yliopistoihin Skotlannissa. Minullahan ei oikein ollut suuntaa eikä suunnitelmaa tulevaisuudelle, kun astuin kaverini vanassa BC:iin sisälle. Siinä ystävääni odotellessa selailin erilaisia opuksia ja esitteitä eri yliopistoista aikani kuluksi, kun päässäni välähti! "Olisipa ihanaa päästä vähän ulkomaille!". Siinä sitten aikani kuluksi, vähän vielä puolitosissani täyttelin hakukaavakkeen, johon laitoin sitten kuusi eri vaihtoehtoa eri yliopistoista ja kursseista. Kun sitten muutama viikko myöhemmin, kun olin jo vähän unohtanut asian, alkoi postiluukusta tulla kirjeitä "sinut on hyväksytty opiskelemaan kurssille xxx" -tyylisesti, alkoi tulla pieni jännityksen tunne vatsan pohjalle: MINÄ MUUTAN SKOTLANTIIN!!! Ja sitten ei muuta kun että, äiti ja iskä, istukaas alas hetkeksi, mulla olis vähän ilmoitusluontoista asiaa.... Onneksi vanhempani, varsinkin edesmennyt isäni, oli erittäin kannustava, ja tuki päätöstäni viimeiseen asti. Ja vaikka sitten ex-tempore valitsemastani koulutuksesta ei näin jälkeenpäin katsottuna ole tullut minulle uraa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Sitten kun minä saan omia lapsia, niin taatusti pukkaan heidät maailmalle, jos heillä vain suinkin on kiinnostusta!!!
Toinen hiljattain tapahtunut äkkipäätös oli ostaa isompi asunto, jotta isäntä ja hänen tyttärensä mahtuisivat asumaan kanssani. Oltiin me vähän sivuttu aihetta "muutetaan yhteen", mutta ei siitä oltu kauheasti keskusteltu. Ja sitten kävin extempore katsomassa asuntoa, ja laukaisin välittäjälle puolihuolimattomasti, että jos myyt mun nykyisen asunnon hyvällä hinnalla niin mä ostan tän! Ja ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut, kun tämä laukaisu kävi todeksi, ja asuntoni oli myyty 30 000€ yli odotusten, ja olin allekirjoittamassa uusia asunnonostopapereita. Ja en minä ole sitäkään liikettä katunut. Rakastan uutta yhteistä kotiamme, vaikkakin se on iso lovi nykyisistä tuloista.
Noh, tämä pitkä stoori siis lähti siitä, että tein taas eilen ihan ex-tempore ihan järjettömän päätöksen. Tai siis toisaaltahan se on ihan loistava päätös, mutta ehkä omaa nykyistä kuntoani ajatellen aikamoinen haaste. Lueskelin viimeisiä sivuja eilen mainostamastani blogista ("Viimeinen läski vuosi), ja luin innoissani, kuinka lihava tyttö, joka ei jaksanut alussa edes kävellä paria kilometriä pitempään, jaksoi nyt juosta ja lenkkeillä yli 10km putkeen.... Ja siitä se sitten lähti, innoissani ilmoittauduin NAISTEN KYMPILLE (!?) toukokuussa!!!! KÄÄÄÄÄÄK!! Eihän nykyinen juoksukuntoni kanna edes kilometriä!?!?
Mutta mutta, nyt on tällä tytöllä sitten haastetta kerrakseen! Ja taatusti motivaatiota treenata (ainakin toistaiseksi). Nyt kun on vielä niiiiin kylmä ulkona, treeni on sellaista yleis- ja lihaskuntoa kohottavaa sisäliikuntaa, kuten zumbaa, uintia, cirkuittia ja reipasta kävelyä, ja säännöllistä juoksumattotreeniä salilla. Mutta antakaas olla kun lumet sulaa, niin tämä tyttö aloittaa kunnon hölkkätreenit!!!! Ja tavotteitahan pitää olla! Jos pystyn juosta matkaste edes sen 5km, niin olen HUIPPUILOINEN!!! Ja eihän siellä ole pakko juosta koko matkaa! Ja olen kuullut ko tapahtumasta, että siellä on niiiiin paljon tungosta, että ei siellä edes pysty juosta välttämättä koko matkaa...
Tietysti minun piti feisbuukissa sitten kovaan ääneen kailottaa, että hei mä alan treenaamaan juoksua, ja että lähtiskö kukaan mukaan.. Ja sain heti muutaman innostunutta treenikaveria itselleni! Nyt meitä on jo 4 daamia meidän tiimissä, yritetään saada vielä lisää väkeä - ja sit me tehdään tiimipaidat ja kaikki! JEEE!
Eli tästäpä alkaa nyt blogin kakkosvaihe, tavoitevaatteiden ja painonpudotuksen manaamisen lisäksi alan pitää vähän päiväkirjaa mun juoksutreenin edistymisestä! Toivottavasti ette harmistu ihanaiset lukijani! :)
Johan taas tuli pitkä teksti, huhhuh tätä vuodatuksen määrää! Niin joo, ja taisin löytää uuden tavoitevaatteenkin, mustat, koon 44 suorat housut (Ignoratkaa eilinen päivitykseni vielä siihen saakka kunnes joskus pääsen normaalipainoon) . Mutta niistä sitten kuvaa vasta, kun TV1 (tavoitevaate 1), eli se harmaa hame mahtuu oikeasti päälleni! Hyvältä näyttää, kun salaa sitä jo vähän aamulla testailin!
Ainiin, tässä vielä pikaisesti numeroita eiliseltä uinnilta: n. 45min/ 1200m
Mä mainostinkin tuossa aikaisemmin "Annakaisan Viimeinen läski vuosi" -blogia. Annakaisan, joka laihtui yli 60kg parissa vuodessa. Olen nyt lukenut sitä viime viikot tooosi haltioituneena, ja osa tekstistä on kuin suoraan revitty päästäni. Teksti on todella mukaansa vievää, ja pakko myöntää, että olen ollut niin addiktoitunut siihen, että jopa työt ovat vähän kärsineet..
Annakaisan teksteistä ammentaa vaan koko ajan ihmeellistä lisäpotkua, ja varsinkin auttaa haaveilemaan siitä hetkestä kun itse tavoittaa sen suuren maalin: normaalipainon!!! Mä suosittelen LÄMPIMÄSTI kyseisen blogin lukemista, ihan alusta loppuun, KAIKILLE kanssasisarille!!!! Eli blogi on siis osoitteessa: http://xtragirl.wordpress.com.
Tästä oli pakko postata nyt, kun alkoi niin kovasti naurattaa. Olen Ak:n blogin loppupuolella, kun Annakaisa totuttelee elämään normaalipainoisena. Nauroin ääneen, kun Annakaisa kertoo joulukuisessa tekstissään ahdistuksesta ostaa mustat suorat housut. Voin niiiiin kuvitella itseni samaisissa ajatuksissa sitten 30kg:n kuluttua. Ja vastahan minä aamuisessa postauksessani itsekin manasin, että olen pitänyt samoja mustia suoria housuja melkein koko vuoden.
Haluan niin kovasti sanoa näille suorille mustille, kokoa 46 oleville, kovasti venyneille ja kuluneille housuilleni HYVÄSTIT! Ja odottakaas kun se hetki tulee, että saan heivata nämä männikköön! Ennemmin tai myöhemmin! Kyllä niitä mustia suoria housuja on vielä kaapissa pienempiäkin kokoja, mutta lupaan, että kun ne jäävät isoiksi, niin en kyllä osta enää sellaisia. Ellei ole ihan pakko esim töiden takia. Toivottavasti ei!!
Jaahas, ja sitten uiskentelemaan! Molskis kaikille!
Plääääh... Päätin tehdä eilen vaatekaapin inventaarion, ja etsiskellä uusia tavoitevaatteita. Tajusin, että minulla ei ole mitään ns "välikoon" vaatteita, ainoastaan nyt sopivia tai sitten moooonta kokoa liian pieniä. Ja minä kun ehdin jo juhlistaa reilun 6kg:n laihtumistani ajatuksella, että sieltä kohta mahtuisi minulle jotain. Tajusin, että huijasin eilisessä tekstissä, en pelkästään teitä - vaan pääasiassa itseäni. Huijasin, että koot 48-50 ovat mennyttä aikaa.. No, ankea ja julma totuus on, että ei ne ihan vielä ole mennyttä aikaa. Koon 50 hame on nyt vain "hieman löysä", eikä suinkaan mennyttä. Noh, lohduttaudun sillä, että tässä lähennellään nyt enemmän kokoa 46 kun 50.
Mutta siis joo. Kuten ihan ensimmäisissä postauksissani olen kertonut, laihduin sinne kokoon 38-42 pari vuotta sitten, kunnes repsahdin ja lihosin kaikki kilot takaisin (plus siihen vielä pari kiloa päälle). Olen niistä ajoista säästänyt kaikki vaatteet, että kyllä minä niihin vielä mahdun. Ja nyt olen päättänyt, että mahdun ihan VARMASTI. Ja tämä blogini olkoon julkinen todiste sille. Oih, kaapissani on ihania kaikkia vaatteita, joita haikeana viikkailin eilen uuteen järjestykseen...
Meinasi kyllä tulla eilen tooosi kova ahdistus. Revin siis ihan kaikki vaatteet pois kaapista, ja aloin sovittaa niitä yksi kerrallaan. (Isäntä oli kovin innoissaan tällaisesta sessiosta, ja katseli vieressä koko ruljanssin. Häntä ei tuntunut haittaavan, kun ähkin ja puhkin, jotta sain aivan liian pienet farkut edes puoleen reiteen ylös. Miehillä on kyllä kummat innostuksen kohteet. Hmm..). Mutta minä olin jossain itkuraivareiden partaalla, kun en tosiaan saanut mitään vaatteita ylös asti, kaikki ihanat farkut jäivän mahan alle kinnaamaan. Olenkin viimeisen vuoden kulkenut samoilla mustilla suorilla housuilla ja parilla hameella. Arvatkaapa, alkaako jo tympimään aina samat vaatteet!?
Toisaalta kaikki (tai noh, ei ihan kaikki) mieliteot haihtuivat sen siljan tien, kun ajattelin mahdollisuutta mahtua noihin ihaniin vaatteisiin joku päivä... Järjestin hyllyt niin, että keskihyllyillä on ne ylä- ja alaosat, jotka mahtuvat nyt päälle, ja sitten ylähyllyllä on kaikki ihanat tavoitevaatteet, joihin haluan kesällä mahtua! Ja voi sitä juhlaa kun saan kaikki ylähyllyn vaatteet pikkuhiljaa käyttöön.
Tavoitevaatteena saa siis vielä toistaiseksi pysyä tuo harmaa hame, vasta sitten, kun se on oikeasti sopiva ja käytettävä, niin sitten otan esiin mun lempifarkut, jotka ovat auttamattoman pienet. Ne ovat myös niin karsean näköiset tässä läskin pääkkä, että epäilen, että uskallan niitä kuvia edes julkaista - jotkuthan saattavat saada painajaisia! Ehkä otan kuvat vain itselleni, jotta voin seurata tuloksia... Pitää keksiä joku vähän hienovaraisempi "julkinen tavoitevaate".
Illalla mennään kaverin kanssa uimaan, meinasin ainakin sen tunnin polskia! Ja sitten hyvät venyttelyt päälle - siinä saa kanssa kivasti kaloreita kulumaan! ja huomenna menen töiden jlk varmaan spinningiin tai vatsa-peppu tunnille.
Ainiin, melkein huokaisin helpotuksesta, kun miehen siskonpojan synttärit siirtyivät kahdella viikolla! Eipähän tarvitse huolia nyt siitä, että sortuisi viikonloppuna herkutteluun. Taidankin pyhittää tämän viikonlopun liikkumiselle ja laihtumiselle!
Mukavaa torstaipäivää kaikille ihanille kanssasisarille, ihanaa kun jaksatte laittaa kivoja kommentteja näihin mun vuodatuksiin. Tämä anonyymi vertaistuki on kyllä ihan loistavaa, kun ei näistä viitsi kauheasti julkisesti vouhottaa!
Hihii, sain kuin sainkin raahattua itseni salille, piiiiitkästä aikaa!!! Jesss! Olipas hauska olla siellä taas, mikä siinä on, että sinne lähteminen on aina niin vaikeaa, mutta kun sinne pääsee, niin kaikki paha mieli katoaa?! Onko kellään samaa tunnetta?
Päätin siis mennä aikaisiltapäiväiselle tunneille, jotka sisälsivät 30min zumbaa, ja sitten 30min body pumpia. Ajattelin, että tosta tulee kiva paketti lihaskuntoa ja sykettä. Zumbassa olin vähän hukassa, tahti oli vaan niiiiin kova. Mutta se musiikki toi mieleen etelän ja lämmön, eli se kyllä pelasti fiiliksen! Sääli vaan, että tunti loppui kesken, zumban vetäjä satutti pohkeensa pahasti, ja zumbailu loppui siihen... Sijaista odoteltiin hetken verran, kävin sen ajan pitämässä lämpöä yllä juoksumatolla. Tämän katkoksen takia pumppikin jäi aika lyhyeksi, mutta kyllä mulle hiki tuli, ja otin oikeen kunnon hitaat venytykset ja piiiitkän saunan vielä siihen loppuun. Ahhh, kylläpä tuli hyvä olo!
Tässä vähän lukuja sykemittarista (21.2.):
1,09 tuntia, in zone 48 minuuttia
avg heart rate 131
max heart rate 162
calories 580
Jess, taas meni enemmän kaloreita kun päiväkulutus. Nyt jos lihakset ei vaan paina huomenna liikaa, niin kyllä mä ihan tosissaan toivon, että vaaka olisi mennyt alaspäin viikonlopun repsahtamisesta huolimatta. Peukut nyt pystyyn kaikki eiks jeh!!!
Tässä nyt vähän piristettä itselle, kun tuntuu, ettei tällä viikolla ole paino pudonnut ollenkaan. Mutta kai se on vähän vyötärönympärys kutistunut, ainakin tästä hameesta päätellen :) Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset myös!
Ehkä se menee jo kiinni kokonaan ensi viikolla!!!! Huomenna sitten nähdään puntarilta, että onko painoa pudonnut... Kääk!
Oi että on ihana ilma!!! Aurinko paistaa täysillä ja pakkasta on ehkä -10. Aamulla särki päätä armottomasti, mutta Buranan voimalla se on nyt poissa. Kuumekaan ei ole antanut kuulla itsestään, joten lähden perheen kanssa viettämään laskiaista ennakkoon! Ihanaa päästä ulos nauttimaan auringosta! Meitä lähtee meidän perhe, miehen siskon perhe ja avoppi. Mäen laskussa on se hyvä puoli, että kaloreita palaa tonneittain mäkeä ylös noustessa! Taidanpa lähteä vähän etukäteen ja kävellä sinne puistoon, siitä tulee semmoinen reilu 5km:n pyrähdys jos menen noita ihania rantareittejä! Mäenlasun jälkeen olemme menossa avopin luokse syömään.
Vähän pelottaa ensimäinen kyläreissu tämän "kuurin" aloittamisen jälkeen, kuinka sitä osaa pitää pintansa. Minä päätin jo viime viikolla, että jos tarjolla on esim kalaa ja kasviksia, niin sallin itselleni sitä pienen määrän. Jos ruoka on ainoastaan hiilari-rasvapitoista (esim makaroonilaatikko tms pastajuttu), niin sitten pysyttelen keitoissani. Tämä on tietysti vastoin kaikkia Xtravaganzan täysvauhdin sääntöjä, mutta luulen tämän olevan minulle se paras keino. Jos painonpudotus tästä syystä hidastuu, niin sitten hidastuu. Ja yritän kompensoida sen itselleni kaikilla kulutetuilla kaloreilla, jotka tänään palavat lenkkeillessä ja mäenlaskussa. Jos tarjolla on laskiaispullaa, annan sen suosiolla miehelle. Minä ehdin syödä laskiaispullaa sitten ensi vuonna.
Löysin muuten uuden, älyttömän motivoivan blogin, olen ihan sen lumoissa. Suosittelen kaikille kanssasiskoille tätä blogia: "viimeinen läski vuosi", jossa Xtragirl taistelee ihan samojen tunteiden ja fiilisten kanssa, ja jossa hän lopulta saavuttaa tavoitteensa. Tässä lainattu kuva hänen sivultaan:
Aurinkoista sunnuntaita kaikille kanssasisarille ja tsemppiä! :)
Mikäs päivä nyt onkaan, ah, päivä 11 menossa. Olo on loistava, aurinko paistaa ja tsemppi on päällä! Eksyin eilen tylsyyksissäni karppaajat.net sivustolle ja katselin siellä kuvia "ennen ja jälkeen".. Ja voih miten ihania muutoksia siellä olikaan!!! Päätin että nyt en perhana lipsu, ja alan tosissasn hikoilemaan näitä läskejä pois!!! Käykääs kattomassa, jos tarviitte lisämotivaatiota (samalla sivulla on paljon muidenkin upeita kuvia):
Me ollaan sovittu, että lähdetään mun miehen ja mun vanhempien kanssa ensi talvena Thaimaaseen, ja olisipa ihanaa näyttää tuolta bikineissä... En ole KOSKAAN ollut hoikka (paitsi ihan taaperona olin normaali), saatika kehdannut ottaa itsestäni bikinikuvia. Nyt taidan repäistä ja ottaa itsestäni yhden nyt. Ja seuraavat sitten Thaikuissa ensi vuonna. Sitä se vasta olisikin ihana sitten vertailla. Jos pystyn pitämään itseni kurissa ja saamaan itseni siihen kuntoon. Nämä mielikuvaharjoitukset ovat kuulemma tosi tärkeitä painonhallinnassa, antaa tsemppiä kummasti. En vaan osaa niitä vielä täysin hyödyntää. Mutta harjoittelu tekee mestarin? Onko kellään kokemusta niistä?
Mutta tosiaan, nuo karppauksen kuvat antoivat mulle ihan uutta puhtia, oikein täpisee jo, että pääsee illalla lenkille ystävän kanssa! Ja huomenna ajattelin repäivstä ja käydä menettämässä zumba-neitsyyteni! Saas nähdä saanko aikaiseksi! :)
Ainiin, kokeilin aamulla tavoitehametta, ja tuli hymy huulille... ISO hymy. Mutta odotutan teitä nyt kuitenkin ensi viikkoon kuvien kanssa, saas nähdä miten tavoitehameen käy maanantaina ;) jee!
Tässä olisi yksi mielikuvaharjoitus meille kaikille kesäkuntoon yrittäville:
Kirpakkaa torstaita ihanille kanssasisarilleni ja muille tänne eksyneille! <3
(lomailua takana)