Jaahas. Ajattelin, että jokos olisi taas pitkästä aikaa vuoro esitellä tavoitehametta ja muita tällaisia konkreettisia edistysaskelia. Kun tässä on mennyt kuukausi vaan pauhaillessa kaikesta muusta mahdollisesta.  Ihan ensiksi pitää juhlia aamupainoa: 92,9kg!!! Odotan kyllä kuumeisesti että pääsen siihen mun viralliseen puntariin, siitä se on paras seurata painon pudotusta, kun ainahan sitä on aamuisin kaikkein keveimmillään.. Koskakohan sitä pääsisi alle tuon maagisen ysikympin.. PItäskö ottaa tavoitteeksi maaliskuun loppuun mennessä..?

Kyllä. Minä päätän. Maaliskuun viimeinen päivä, minä painan alle 90kg!

Tässä on nyt tätä tavoitehamekuvaa, arvatkaas tuntuuko mukavalta:

Nämä kolme alinta kuvaa ovat siis seitsemännen viikon puolesta välistä! Ajatelkaa, että sain työnnettyä teepaidankin tonne alle!!! Ja meni kiinni ilman kiristyksiä, viuh vaan!!! Vähänkö mä oon voittaja!!!! JEEEE!!

Tarkistelin myös aamulla mittoja, ja niistäkin tuli aikastas hyvä mieli (nämä siis 6,5 viikon saavutukset):

• Rinnan ympärys: 125cm --> 116cm
• Vyötärön ympärys: 130cm --> 119cm
• Lantio: 130cm --> 122cm
• Reisi: 75cm --> 72cm

Aikastas monta senttiä on hävinnyt!! JEEEEE!!!

Ja tässä olisi sitten uusi tavoite, mun "viimeiset mustat housut" (pahoittelen jos kuva tuo kuvotuksenväristyksiä):

Näillä mennään, katotaas koska saisin nämä pöksyt jalkaani... Arvioisin, että kyllä tossa toista kuukautta menee.. Mutta menkööt! 

Ihanaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille kanssasisarille - minä vietän tämän illan teatterissa ja sitten loppuvkonloppu minä vaan liikun ja nautin vapaudesta! Ahhhh!

Aaargh. Taas. Tällä kertaa tämä sen vuoksi, kun en ehdi. En ole ehtinyt. Koko viikon olen ollut menossa, ja kaikki (liikkuminen) on jäänyt rempalleen. Tarkoitus oli maanantaina lähteä lenkille, mutta jouduinkin lapsenvahdiksi ja olin jumissa kotona. Tiistaina olin siellä terapeutilla, ja en sen jälkeen enää jaksanut lähteä. Kävin minä äkkiseltään kaverin rottasia ruokkimasta, mutta ei siitä kävelylenkkiä tullut kun jotain 3km - sitä ei varmaankaan lasketa. Eilen olin ystäväni luona, josta piti sitten rientää jumpalle, mutta arvatkaas pääsinkö minä juoruiltaini mihinkään? 

Tänään on kampaaja, jonka jälkeen on PAKKO päästä liikkeelle. Pelottaa, että jos en saa itseäni nyt liikkumaan, niin sitten se liikunnan aloittaminen taas tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.. Niin kävi silloin toissa kesänä, kun oli koko ajan menossa ja sitten se urheilu jäi totaalisesti. Tämän viikon liikuntatavoite jää kyllä pahasti saavuttamatta, kun huomenna mennään teatteriin, ja en silloinkaan taas ehdi. Ja kun ei oikein aamullakaan jaksa lähteä ennen työpäivää? Pitää kokeilla jos saisi itsensä revittyä aamusta ylös ja sauvakävelylle tai salille... Mutta pahoin pelkään.

Miten se on niin vaikeaa saada liikuntaa aikataulutettua elämään? Kun koko ajan on muuta menoa? Ensi viikkokin näyttää aika railakkaalta, on työpaikan tiimi-iltaa, ystävän polttarisuunnittelua, suggestioterapiaa...

Tuo työpaikan tiimi-ilta ahdistaa jo valmiiksi: menemme kiinalaiseen ravintolaan syömään... Mitä sitä osaa sieltä listalta valita, kun riisit ja nuudelit ovat niin olennainen osa noita kiinalaisia ruokia? Voisihan sitä syödä vaan niitä kastikkeita, mutta kun.... Oisko teillä jotain ideoita/ vinkkejä?

Sain muuten tavoitehameen korjattuna takaisin, kun siitä meni se vetoketju rikki. Olipas ihanaa kun hame sujahti päälle vaan! Yritän ehtiä/ muistaa ottaa kuvan siitä nyt kun se on suht sopiva, voin taas laittaa tänne vähän vertailukohdetta! 

Aamupaino näytti tänään 93,1kg, mikä on pienin aamuluku tässä projektissa! Odotan jo innolla maanantaita, jotta pääsen puntariin taas Xtravaganza keskukseen! Toivon, että olisi tässä parissa viikossa ainakin se pari kiloa pudonnut. Harmittaa vähän että en "ehtinyt" tällä viikolla puntariin. Xtra tapaaminen olisi taas tiistaina, mutta en pääse sinne kun menen taas tapaamaan sitä terapeuttia. Kyllä mä uskon (tai toivon), että tuo terapiakäynti on tehokkaampaa tukea tähän laihduttamiseen kun mitä siellä ryhmässä puhutaan - mutta olisipa kiva päästä molempiin. Taas tulemme kohtaan, "mutta kun ei ehdi". 

Onko nämä nyt sitten kaikki (tiedostamattomia) tekosyitä liikunnan karttamiseksi vai vaan huonoa organisointia ja ajanhallintaa? Vai onko se vaan uudesta laihtumisen tuomasta energiasta, että sopii paljon menoa itselleen? Noh, oli kumpi oli, pakko se on saada nyt järjestettyä aikaa liikkumiselle ennenkuin on liian myöhäistä! 

Aurinkoista torstaita kaikille ihanille kanssasisarille! :)

AAAARRRRGHGGHGHHHHHHH!!!

Siinä on päivän sana tälle kauniille aurinkoiselle perjantaille. Ja anteeksi  tuo otsikon kirosana, tähän harmistukseen ei nyt löydy muuta paremmin kuvaavaa sanaa. Ja siis eihän tämä nyt mikään iso asia ole, jota ei voisi korjata, mutta silti.

Noh, siis tänä aamuna päätin juhlistaa hyvin sujunutta kuukautta sillä, että laitanpa vihdoinkin tavoitehameeni päälle töihin!!! Ja juhlallisesti otin hameen henkarista, puin sukkahousut päälleni ja aloin mallata hametta päälleni - "ihanaa, se ei enää kiristä!!!"... Kunnes sitten yhtäkkiä vetoketju jumahti puoliväliin kiinni. En saanut sitä ylös enkä alas. Jouduin pyytää isännän apuun, että tuus ny auttamaan kun vetskari on jumissa. Ja yllätys yllätys, koko vetoketju mäsähti rikki. Hiphei, 5 viikon odotus palkitaan sillä, että hameesta tuli toistaiseksi käyttökelvoton. Sen siitä saa, kun on väkisin yrittänyt tunkea hametta kuvausten ajaksi päälle, silloinkin, kun saumat ja vetoketjut ovat melkein paukkuneet.. *huokaus*. Oma vika.

Noh, ei nyt sitten muuta kun vetoketjuostoksille, ja hame äidille ommeltavaksi (olen kyllä suht taitava käsitöissä, mutta jotensakin tuo vetoketjun ompelu tuntuu liian hankalalta). Toivottavasti saan sen korjattuna takaisin suht pian, ennenkun hame jää liian isoksi

Maanantaina ei sitten auta muu kun ottaa se seuraava tavoitevaate työn alle, kun ei nyt sitten saatu final -kuvaa tavoitehameesta...

Oletteko muuten huomanneet housuissanne sellaista juttua, että kun laihtuu niin, että housut alkavat vähän lököttää/ laskeutua paremmin, niin lahkeista tulee ihan ylipitkiä? Mulla on nyt se tilanne, että sekä mun lenkkihousut, että mun (edelleen ne samat) mustat suorat housut laahaavat maata kävellessä. Nyt ne ovat ainakin 5cm liian pitkiä, kun ne vielä tammikuun lopulla olivat siinä rajalla, että ovatko jopa liian lyhyet. Harmittaa, että seuraavan koon housut ovat vielä aivan liian pieniä käytettäviksi - ei millään malttaisi mennä ostamaan uusia housuja nyt kun ne jäävät pian kuitenkin liian isoiksi. Pitää käydä pyörähtämässä jossain halpisliikkeessä, josko sieltä löytyisi parinkympin halpishousut tähän välikauteen.

Mitäs teidän viikonloppusuunnitelmiinne kuuluu? Minä menen tänään taas vatsa-peppu tunnille salille, niin saan taas vähän keskivartalotreeniä. Muuten en ole salille tällä viikolla ehtinytkään, mikä tietysti vähän harmittaa. Mutta toisaalta, olen kuitenkin liikkunut suht kivasti: tiistaina se 1,5km uintireissu ja keskiviikkona taas reipas kävelylenkki:

• 2.3.2011 / 6,7km / 1,24h / 680kcal

Huomenna lauantaina menen tekemään ystävilleni juhlakampauksia ja meikkejä, entisessä elämässäni olin kosmetiikan parissa töissä, ja meikkejä tein free-lancerina. Nyt se homma on jäänyt harrastelijatasolle, mutta aina välillä joku muistaa että hei sinähän osaat, voisitko.. Ihan hauskaa hommaahan se on silloin tällöin tehdä, nyt olenkin viimeisen vuoden aikana saanut meikkailla useampiakin morsiamia ja juhlavieraita. Tällekin keväälle on (huomisen keikan lisäksi) kaksi morsianta meikkijonossa. Kampauksista minulla ei ole mitään kokemusta, toivotaan että saan jotain aikaiseksi! :) Sinne menen siis heti aamusta ja sitten illalla pitänee paneutua kurssimateriaaleihin ja opintoihin. Käyn työn ohessa lisäkouluttamassa itseäni, ja pari kurssityötä on jäänyt vähän rastiin.. Maanantaina on taas kurssipäivä, joten siihen mennessä on IHAN pakko saada työt valmiiksi. Jos lauantaina on kaunis päivä, niin varmaan yhden tunnin varastan opinnoilta ja käyn kävelemässä! 

Sunnuntaina olen päättänyt mennä pällistelemään kädentaitomessuille. Rakastan pyöriä tuollaisissa tapahtumissa ja ihailla kaikkea mahdollista. Ainoa haittapuoli noissa messuissa on, että sinne saa kulumaan pienen omaisuuden ellei ole tiukkana.. Olen sellainen kausiaskartelija, teen paljon koruja, neuleita, virkkausjuttuja ja kortteja - aina vähän fiiliksen mukaan. Minulla on toinenkin blogi, jossa näitä esittelen, mutta olen pitänyt sen vähän erillään tästä, kun tätä blogia pidän anonyymisti, ja siinä toisessa paljastuu se lähes oikea henkilöllisyyteni  Ymmärrätte varmaan miksi! Mutta voinhan minä teille vinkata linkin, jos kiinnostaa - ei kai tämä projekti laihdutus niin kovin salainen voi enää kovin kauaa olla, jos tulokset alkavat ihan selvästi näkyä!!! Eli käykääs kurkkaamassa, jos kiinnostaa: Elisan tuunauksia ja käsitöitä.

Oho, taas lähti jutut ihan sivuraiteille.. Juoksutreenit eivät ole juurikaan edistyneet, edelleen yritän tätä peruskuntoa saada kohdilleen ennenkun uskallan aloittaa juoksutreenit. Hitaasti hyvä tulee eiks niin!

Jaahas, jos rupeais taas hommiin, ihanaa viikonloppua kaikille kanssasisarille! 

 Noniin, se tuli sitten eilen 4 viikkoa täyteen Xtravaganzan täysvauhtia, jos ei lasketa muutamaa repsahdusta/ lipsahdusta. Ja 4 viikon tulos kaikin puolin tyydyttävä: -8,3kg!!! Olisin salaa tietty toivonut, että olisi lähennelty 10kg:n rajaa, mutta itsepähän sössin tuon tavoitteen sortumalla juopottelemaan ja mässäilemään. Mutta, tästä on loistava jatkaa eteenpäin: HYVÄ MINÄ!!!! Tehoviikko toimi, eli ilman repsahduksia ja paljon urheilua tuotti toivotun tuloksen, painoa lähti vajaassa viikossa 2,2kg!! Ja läskiä lähti kehonkoostumusvaa'an mukaan 2,6kg!!! JEEEE!! 

Tässä vielä muita muutoksia viime viikolta (vaa'an mukaan):

• Fat%: 46 -> 44,4 
• Fat mass: 45,4 -> 42,8kg 
• Lihasmassa: 50,5kg -> 50,9kg 
• Nesteet: 39,5% -> 40,5% 
• BMI: 34,5 -> 33,8 
• Degree of Obesity: 57% -> 53,5%  

Aamulla laitoin (ne kuuluisat) mustat suorat housut jalkaani, ja tänään ensimmäistä kertaa aikoihin ne tuntuivat sopivilta. Oli jotenkin vaikeaa kuvitella, että nämä housut vaativat yli 8kg:n pudotuksen jo pelkästään siihen että ne mahtuisivat päälleni kunnolla ilman kiristävää tunnetta. Oli ne kyllä aika tiukat kuukausi sitten: taskut olivat muodottomat, ja maha tursusi vyötärön yli tehokkaasti. Nyt housut istuvat nätisti (tai siis niin nätisti kun hieman kulahtaneet mustat suorat housut voivat istua), ilman että mikään pullottaa! Nyt odotan kovasti, että housut alkavat roikkua päälläni, jotta pääsen näistä eroon! Ja sitten otan pian hommakseni mahtua mun seuraavaan tavoitevaatteeseen, eli niihin koon 44 mustiin housuihin, joista tuossa männäpostauksessa mainitsin.

Tämänhetkinen tavoitevaate on vieläkin työn alla. Nyt se menee jo vähemmän työläästi kiinni, ja ei kiristä enää niin että saumat paukkuu.. Mutta kireä se on vieläkin. Eli pitää odottaa varmaan vielä viikko ennenkun sen saa oikeasti käyttöön. Kyllä mä vähän toivoin, että se olisi jo nyt ollut hyvä, mutta ei ehkä ihan vielä.. Tässä vähän seurantaa:

Tuossa alemmassa kuvaparissa ei kyllä näy juuri mitään eroa, mutta ainakin hame tuntuu jo vähemmän tiukalta! Ensi viikolla sitten toivottavasti näyttää paremmalta!

Tänään taas uimaan, josko sitä jaksaisi 1,5km molskia! Ja huomenna sitten lenkille!

Ihanaa nyt on maaliskuu ja kevät tulee!!! JEEE!! Ihanaa ja tuloksekasta maaliskuuta kaikille kanssasisarilleni!!!

Olen erittäin impulsiivinen ihminen. Sillä tavalla, että lähes kaikki päätökset syntyvät minulla nopeasti ja vähän ajattelematta. Myöskin elämääni mullistaneet päätökset on tehty lennosta, ja voin onneksi sanoa näin jälkeenpäin, että aina on kannattanut. Esimerkkejä on monia, olen saanut hulluja päähänpistoja ihan lennosta, ja hypännyt sitten villihevosen selkään sillä samalla hetkellä.

Näin oli mm. kymmenen vuotta sitten, kun olin tapaamassa ystävääni kaupungilla. Hän oli pitkään miettinyt, että haluaisi vielä opiskella, ja kysyi, että voitaisiiko poiketa British Councilissa pikapikaa, hän haluaisi keskustella jonkun kanssa mahdollisuuksista hakea yliopistoihin Skotlannissa. Minullahan ei oikein ollut suuntaa eikä suunnitelmaa tulevaisuudelle, kun astuin kaverini vanassa BC:iin sisälle. Siinä ystävääni odotellessa selailin erilaisia opuksia ja esitteitä eri yliopistoista aikani kuluksi, kun päässäni välähti! "Olisipa ihanaa päästä vähän ulkomaille!". Siinä sitten aikani kuluksi, vähän vielä puolitosissani täyttelin hakukaavakkeen, johon laitoin sitten kuusi eri vaihtoehtoa eri yliopistoista ja kursseista. Kun sitten muutama viikko myöhemmin, kun olin jo vähän unohtanut asian, alkoi postiluukusta tulla kirjeitä "sinut on hyväksytty opiskelemaan kurssille xxx" -tyylisesti, alkoi tulla pieni jännityksen tunne vatsan pohjalle: MINÄ MUUTAN SKOTLANTIIN!!! Ja sitten ei muuta kun että, äiti ja iskä, istukaas alas hetkeksi, mulla olis vähän ilmoitusluontoista asiaa.... Onneksi vanhempani, varsinkin edesmennyt isäni, oli erittäin kannustava, ja tuki päätöstäni viimeiseen asti. Ja vaikka sitten ex-tempore valitsemastani koulutuksesta ei näin jälkeenpäin katsottuna ole tullut minulle uraa, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Sitten kun minä saan omia lapsia, niin taatusti pukkaan heidät maailmalle, jos heillä vain suinkin on kiinnostusta!!!

Toinen hiljattain tapahtunut äkkipäätös oli ostaa isompi asunto, jotta isäntä ja hänen tyttärensä mahtuisivat asumaan kanssani. Oltiin me vähän sivuttu aihetta "muutetaan yhteen", mutta ei siitä oltu kauheasti keskusteltu. Ja sitten kävin extempore katsomassa asuntoa, ja laukaisin välittäjälle puolihuolimattomasti, että jos myyt mun nykyisen asunnon hyvällä hinnalla niin mä ostan tän! Ja ei siinä sitten kauaa nokka tuhissut, kun tämä laukaisu kävi todeksi, ja asuntoni oli myyty 30 000€ yli odotusten, ja olin allekirjoittamassa uusia asunnonostopapereita. Ja en minä ole sitäkään liikettä katunut. Rakastan uutta yhteistä kotiamme, vaikkakin se on iso lovi nykyisistä tuloista.

Noh, tämä pitkä stoori siis lähti siitä, että tein taas eilen ihan ex-tempore ihan järjettömän päätöksen. Tai siis toisaaltahan se on ihan loistava päätös, mutta ehkä omaa nykyistä kuntoani ajatellen aikamoinen haaste. Lueskelin viimeisiä sivuja eilen mainostamastani blogista ("Viimeinen läski vuosi), ja luin innoissani, kuinka lihava tyttö, joka ei jaksanut alussa edes kävellä paria kilometriä pitempään, jaksoi nyt juosta ja lenkkeillä yli 10km putkeen.... Ja siitä se sitten lähti, innoissani ilmoittauduin NAISTEN KYMPILLE (!?) toukokuussa!!!! KÄÄÄÄÄÄK!! Eihän nykyinen juoksukuntoni kanna edes kilometriä!?!?

Mutta mutta, nyt on tällä tytöllä sitten haastetta kerrakseen! Ja taatusti motivaatiota treenata (ainakin toistaiseksi). Nyt kun on vielä niiiiin kylmä ulkona, treeni on sellaista yleis- ja lihaskuntoa kohottavaa sisäliikuntaa, kuten zumbaa, uintia, cirkuittia ja reipasta kävelyä, ja säännöllistä juoksumattotreeniä salilla. Mutta antakaas olla kun lumet sulaa, niin tämä tyttö aloittaa kunnon hölkkätreenit!!!! Ja tavotteitahan pitää olla! Jos pystyn juosta matkaste edes sen 5km, niin olen HUIPPUILOINEN!!! Ja eihän siellä ole pakko juosta koko matkaa! Ja olen kuullut ko tapahtumasta, että siellä on niiiiin paljon tungosta, että ei siellä edes pysty juosta välttämättä koko matkaa...

Tietysti minun piti feisbuukissa sitten kovaan ääneen kailottaa, että hei mä alan treenaamaan juoksua, ja että lähtiskö kukaan mukaan.. Ja sain heti muutaman innostunutta treenikaveria itselleni! Nyt meitä on jo 4 daamia meidän tiimissä, yritetään saada vielä lisää väkeä - ja sit me tehdään tiimipaidat ja kaikki! JEEE!

Eli tästäpä alkaa nyt blogin kakkosvaihe, tavoitevaatteiden ja painonpudotuksen manaamisen lisäksi alan pitää vähän päiväkirjaa mun juoksutreenin edistymisestä! Toivottavasti ette harmistu ihanaiset lukijani! :)

Johan taas tuli pitkä teksti, huhhuh tätä vuodatuksen määrää! Niin joo, ja taisin löytää uuden tavoitevaatteenkin, mustat, koon 44 suorat housut (Ignoratkaa eilinen päivitykseni vielä siihen saakka kunnes joskus pääsen normaalipainoon) . Mutta niistä sitten kuvaa vasta, kun TV1 (tavoitevaate 1), eli se harmaa hame mahtuu oikeasti päälleni! Hyvältä näyttää, kun salaa sitä jo vähän aamulla testailin!

Ainiin, tässä vielä pikaisesti numeroita eiliseltä uinnilta: n. 45min/ 1200m

Ja eikus treenaamaan!

Plääääh... Päätin tehdä eilen vaatekaapin inventaarion, ja etsiskellä uusia tavoitevaatteita. Tajusin, että minulla ei ole mitään ns "välikoon" vaatteita, ainoastaan nyt sopivia tai sitten moooonta kokoa liian pieniä. Ja minä kun ehdin jo juhlistaa reilun 6kg:n laihtumistani ajatuksella, että sieltä kohta mahtuisi minulle jotain. Tajusin, että huijasin eilisessä tekstissä, en pelkästään teitä - vaan pääasiassa itseäni. Huijasin, että koot 48-50 ovat mennyttä aikaa.. No, ankea ja julma totuus on, että ei ne ihan vielä ole mennyttä aikaa. Koon 50 hame on nyt vain "hieman löysä", eikä suinkaan mennyttä. Noh, lohduttaudun sillä, että tässä lähennellään nyt enemmän kokoa 46 kun 50.

Mutta siis joo. Kuten ihan ensimmäisissä postauksissani olen kertonut, laihduin sinne kokoon 38-42 pari vuotta sitten, kunnes repsahdin ja lihosin kaikki kilot takaisin (plus siihen vielä pari kiloa päälle). Olen niistä ajoista säästänyt kaikki vaatteet, että kyllä minä niihin vielä mahdun. Ja nyt olen päättänyt, että mahdun ihan VARMASTI. Ja tämä blogini olkoon julkinen todiste sille. Oih, kaapissani on ihania kaikkia vaatteita, joita haikeana viikkailin eilen uuteen järjestykseen...

Meinasi kyllä tulla eilen tooosi kova ahdistus. Revin siis ihan kaikki vaatteet pois kaapista, ja aloin sovittaa niitä yksi kerrallaan. (Isäntä oli kovin innoissaan tällaisesta sessiosta, ja katseli vieressä koko ruljanssin. Häntä ei tuntunut haittaavan, kun ähkin ja puhkin, jotta sain aivan liian pienet farkut edes puoleen reiteen ylös. Miehillä on kyllä kummat innostuksen kohteet. Hmm..). Mutta minä olin jossain itkuraivareiden partaalla, kun en tosiaan saanut mitään vaatteita ylös asti, kaikki ihanat farkut jäivän mahan alle kinnaamaan. Olenkin viimeisen vuoden kulkenut samoilla mustilla suorilla housuilla ja parilla hameella. Arvatkaapa, alkaako jo tympimään aina samat vaatteet!?

Toisaalta kaikki (tai noh, ei ihan kaikki) mieliteot haihtuivat sen siljan tien, kun ajattelin mahdollisuutta mahtua noihin ihaniin vaatteisiin joku päivä... Järjestin hyllyt niin, että keskihyllyillä on ne ylä- ja alaosat, jotka mahtuvat nyt päälle, ja sitten ylähyllyllä on kaikki ihanat tavoitevaatteet, joihin haluan kesällä mahtua! Ja voi sitä juhlaa kun saan kaikki ylähyllyn vaatteet pikkuhiljaa käyttöön.

Tavoitevaatteena saa siis vielä toistaiseksi pysyä tuo harmaa hame, vasta sitten, kun se on oikeasti sopiva ja käytettävä, niin sitten otan esiin mun lempifarkut, jotka ovat auttamattoman pienet. Ne ovat myös niin karsean näköiset tässä läskin pääkkä, että epäilen, että uskallan niitä kuvia edes julkaista - jotkuthan saattavat saada painajaisia! Ehkä otan kuvat vain itselleni, jotta voin seurata tuloksia... Pitää keksiä joku vähän hienovaraisempi "julkinen tavoitevaate".

Illalla mennään kaverin kanssa uimaan, meinasin ainakin sen tunnin polskia! Ja sitten hyvät venyttelyt päälle - siinä saa kanssa kivasti kaloreita kulumaan! ja huomenna menen töiden jlk varmaan spinningiin tai vatsa-peppu tunnille. 

Ainiin, melkein huokaisin helpotuksesta, kun miehen siskonpojan synttärit siirtyivät kahdella viikolla! Eipähän tarvitse huolia nyt siitä, että sortuisi viikonloppuna herkutteluun. Taidankin pyhittää tämän viikonlopun liikkumiselle ja laihtumiselle!

Mukavaa torstaipäivää kaikille ihanille kanssasisarille, ihanaa kun jaksatte laittaa kivoja kommentteja näihin mun vuodatuksiin. Tämä anonyymi vertaistuki on kyllä ihan loistavaa, kun ei näistä viitsi kauheasti julkisesti vouhottaa! 

Huhhuh, sainpas hameen kiinni!!! JEEEEE! Ainoa vaan, että ei se vielä päälle mahdu niin, että sitä voisi käyttää.. Mutta ei se enää paljosta ole kiinni! :D Ensi viikolla saan sen toivottavasti jo käyttöön! Ja nyt lupaan teille kaikille, etten retkahda! Olisi kiva saada kuun loppuun (tai siis ensi viikon tiistaihin) mennessä n. 9-10kg:n tiputus. Kyllä se pitäisi periaatteessa tästä massasta olla ihan mahdollinen, riippuu tietysti mitä vaaka sanoo illalla... Jännittää jo. Jos minulta olisi lähtenyt 1,5kg, niin sitten tavoite 9kg:n saavuttamisesta olisi ihan potentiaalinen. Mutta katsotaan nyt iltaan saakka ensin. Arvatkaapa harmittaako, jos vaaka näyttää plussaa!?!? Noh, turha sitä on spekuloida. 

Ihanan kipeet muuten lihakset eilisestä jumppailusta! Ei liian kipeät, ettei pysty liikkumaan, vaan semmoinen sopiva jäykkyys ja tunne, että jotain on taas tehty lihaksilla pitkästä aikaa! Katotaan, jospa pääsisin huomenna uudelleen! :) Tänään ei ehdi, kun menen suoraan töistä Xtravaganza -ryhmän tapaamiseen. Tai noh, olisihan sielläkin oma kuntosali, mutta päätin tänään jättää sen väliin.

Mutta joo, sen pitempiä turisematta, tässä tätä vertailukuvaa tavoitehameesta:

KIINNI ON!!!!! Vaikkakin niin kireä, ettei sitä millään voi vielä pitää... Ja sen myötä ihan kamalan näköinen myöskin etuprofiilista:

Yäkyäkyäk. Saumat repee.. Nämä kuvat ovat kyllä mielestäni aika kamalia edelleen, toivottavasti ette kauheasti kauhistu, että laittelen näitä omia "motivaatiokuviani" tänne julkiseen levitykseen. Itselle nämä toimivat hyvänä muistutuksena siitä miten tähän ollaan tultu, ja miten tästä päästään pois. Hurjaa hommaa... Laitoin muuten tuossa taannoisessa postauksessa kuvan voipaketeista, jotka olen jo pudottanut. Ja rupesin katsomaan, että se kuvahan on ihan päin honkia - sen pitäisi näyttää tältä:

Jaahas, ja nyt sit hommiin - palataan huomenissa taas! Tsemppiä tiistaipäivään kaikille kanssasisarilleni! 

Äh, minulle iski duha toissailtana. Se tuli kuin puun takaa, ja nyt on ihan veto pois. Epäilen, että tuo viikonlopun ulkoilu jotenkin vaikutti limakalvoihin, ja nyt se kostautuu. Se hyvä puoli tässä on, että mikään ei oikein maistu miltään, ja siksi ei edes tee mieli mitään herkkuja! Tosin eilen mies teki lihapullia (ehkä parhaita ikinä), joista maistoin kaksi. Eli siinä taas nähtiin mun tiukka linja. Noh, niissä ei ollut hiilareita, ja jätin yhden pussin syömättä, eli varmaan plus-miinus-nolla.

Kuitenkin iloinen asia oli tänään, että aamuvaaka näytti tänään 96,7kg, eli alas on tultu!! Punnitushan minulla on aina tiistaina iltapäivisin, joten aamupainoa on vähän huono siihen verrata. Mutta jotain sanoo se, että MUN TAVOITEHAME MENI (vaivoin) KIINNI!!!! Se meni kiinni!!!! JEEEE!! Nyt se on vielä kuoleman kireä, katsotaan sitten maanantaina miltä se näyttää! :D Jospa mä saisin sen jo ensi viikolla töihin päälle, vähänkö olisi hienoa!!! Pitää alkaa tosissaan kaivamaan niitä uusia tavoitevaatteita kaapista!! IHANAA!!! Senkin huomasin, että käyttämäni toppahousut olivat vielä pari viikkoa sitten niin kireät, ettei taskut menneet kiinni. Noh, nyt mahtuu taskut kiinni, ja vielä verkkaritkin sinne alle (tiukkaa tekee, mutta mahtuu kuiteskin)!!! Ihan luksusta! Ehkä saan sitten ensi talveksi uudet housut!!!!

Olemme lenkkikaverini kanssa sopineet torstait lenkkipäiviksi. Tänään näyttäisi olevan reilut 20 astetta pakkasta, mutta taidan olla reipas ja lähteä ulos nuhasta ja pakkasesta huolimatta. Pitää laittaa oikein kunnolla vaatetta päälle, niin eiköhän sitä pärjää? Voi kun olisi semmoinen "kommandokypärä", jonka voisi laittaa päähän, niin se olisi hyvä laittaa pipon alle. Noh, mä keksin jotakin. Otetaan sitten vähän lyhyempi kierros!

Ainiin, mä sain vihdoin hankittua uudet patterit mun sykemittariin, nyt saan sitten tarkemmin kaikki sykkeet ja kulutetut kaloritkin ylös! Nyt se pitäisi saada tehokäyttöön, niin johan alkaisi läski lähteä! ;) Taidan olla aikamoinen välineurheilija. Noh, mitäpäs siitä sitten, jos nuo laitteet kannustavat liikkumaan, niin sehän on hyvä vaan!

Ja sit taas takas hommiin, ihanaa, aurinkoista pakkaspäivää kaikille kanssasisarilleni!

Jess! Eilen oli taas punnitus: nyt oli lähtenyt 1kg elopainoa! Vähän salaa toivoin, että olisi lähtenyt enemmänkin, mutta tuon viime viikkoisen huiman pudotuksen jäljiltä pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! :) Kun kokonaismäärää miettii, niin 5,4kg kahdessa viikossa on aika huima pudotus!! Ja sitä myöten painoni siirtyi takaisin 2-numeroisten joukkoon! Niin ja painoindeksi laski vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen! Jess!!

Seuraavaan painoindeksiluokkaan onkin sitten reilummin matkaa, laskeskelin, että painoni laskiessa 85,5kg:n, siirryn luokasta merkittävä lihavuus luokkaan lievä ylipaino. Siinä sitten seuraavaa tavoitetta. Pitänee kehitellä välitavoitteita, kun tuo 15kg:n pudotus tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta. Mutta mahdolliselta kuitenkin! 

Pari tavoitetta lähitulevaisuuteen:

• Mahdun tavoitehameeseen 2 viikon kuluessa
• En lipsu soppakuurista = painoa putoaa 1,5-2kg/ viikko = painan helmikuun lopussa noin 95kg
• Etsin uuden tavoitevaatteen
• Parannun flunssasta ja otan salikortun uudestaan käyttöön

Minulle iski siis eilen (taas kerran) ihan järjetön lentsu. Kauhea pääjumi, ja nenä ja silmät vuotavat norona. Ja aivastuttaa. Ankeeta, kun nyt just pitäs saada itsensä liikkeelle, ja on ihan vetämätön olo. Jospa tämä tästä?

Yöllä en saanut oikein nukutuksi. Minua hermostuttaa nyt jotenkin kaikki asiat. Miehen työttömyys, raha-asiat ja tämä painonhallinta ovat päällimmäisenä mielessä aina kun menen nukkumaan, ja heti kun herään. Olen yön tunteina yrittänyt miettiä suhdettani ruokaan, ja tullut siihen tulokseen, että mulla on jotenkin kieroutunut suhde sen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut pahemmin makeanhimoa, kaikki tämä massa on tullut pääasiassa rasvaisen ja suolaisen syömisestä, leivän puputtamisesta ja rilluttelusta. Miksen voisi elää vain kohtuudella, kun kaikkea pitää ahmia ihan älyttömät määrät? Nyt tässä soppakuurin aikana näitä asioita on hyvä miettiä, mutta en oikein saa selkoa päähäni. Miksi näen kaiken herkun houkuttelevana viettelyksenä ja palkintona, enkä ravintona? Tunnen, että tämä "ruoka-addiktio" on kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi. Pystyn olla "kuivilla" kunnes se repsahdus tulee. Tai siis näin on ollut menneisyydessä. Nyt yritän tämän blogin avulla saada tunteitani ja mietteitäni ylös, jos tämän kirjoittamisen avulla saisin tolkkua tähän pallooni.. Ja sitä myötä pystyisin saavuttamaan kerrankin pysyviä tuloksia.

Olen myös haltioissani lukenut aikaisemmin mainostamaani Annakaisan blogia (http://xtragirl.wordpress.com), hän on nyt jo tavoitepainossaan, mutta hänen tekstinsä matkan varrelta ovat kuin omasta päästäni. Niistä saa paljon ajatuksia ja motivaatiota. Suosittelen kaikille kanssasisarille lämpimästi tuohon blogiin tutustumista!

Ohhoh, tulipas taas vuodatusta kerrakseen, nyt takas hommiin!

Tässä vielä kuva menetetystä taakastani:

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

 Tässä nyt vähän piristettä itselle, kun tuntuu, ettei tällä viikolla ole paino pudonnut ollenkaan. Mutta kai se on vähän vyötärönympärys kutistunut, ainakin tästä hameesta päätellen :) Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset myös!

Ehkä se menee jo kiinni kokonaan ensi viikolla!!!! Huomenna sitten nähdään puntarilta, että onko painoa pudonnut... Kääk!

Eilen illalla kokeilin tuota tavoitehamettani, ja olihan se jo vähän vähemmän tiukka kuin viikko sitten. Vaikka vielä tästä on vissiin muutama viikko matkaa, niin askel eteenpäin kai tämäkin on.

Tänään illalla on ensimmäinen punnitus, vähän jännittää että miten on mennyt. Toivoisin, että ainakin se 2,5kg olisi tippunut, mutta se jää nähtäväksi. Päivitän teitä sitten huomenna!

Mutta tässä siis vielä vertailuksi tavoitehame:

Kyllä se jo vähän paremmalta näyttää! :)

 Olen aikaisemminkin käyttänyt itseni motivoimiseen ns. "tavoitevaatteita", joka on toiminut kivasti motivaattorina. Nytkin kaivoin vaatekaappia, ja siellähän on ihan hillitön läjä kaikkia pieneksi jääneitä vaatteita. Päätin sitten ottaa ensimmäiseksi "tavoitevaatteekseni" suurehkon, mutta minulle armottoman pienen hameen. Olen ostanut sen viime vuoden huhtikuussa, ja silloin vielä mahtunut siihen. En voi käsittää miten olenkin onnistunut turvottamaan itseni tähän kuntoon!?!? Noh, nyt on tässä tavoitetta kerrakseen. Hame roikkuu makuuhuoneessa näkyvillä, sovitan sitä kerran viikossa, ja kuvaan prosessia. Sitten kun se mahtuu päälle, niin kaivan tavoitevaatteen nr. 2! 

Tässä siis hameen kanssa tämänhetkinen tilanne (hyiii yrjötys!):

Eli vatsan ympäryksen tulisi kaventua ainakin 15cm jotta olisi edes toivoa mahtua tähän.. Noh, ainakin on tavoitetta!!! :D

Tsemppiä!!