Mitenkäs teillä meni juhannus?

Minulla ihan samaan malliin kuin viimeiset viikotkin - ihan plörinäksi. Oltiin kummitädin mökillä keskisuomessa ja siellä grillattiin ja juotiin siideriä ja saunottiin.. Semmoista perinteistä mökkeilyä. Syömiset on olleet ihan kamalat, ja huomaa, että puntari on lähtenyt nousujohteiseen vauhtiin. Ei hyvä. Tällä viikolla pidän kuntotreeniä, eilen ja tänään lenkkeilen ja to-pe meinaan pyöräillä töihin kun bussilipusta loppuu aika. Sitten alkaakin se kauan odotettu LOMA!!!  Olen kolme viikkoa lomalla putkeen, ekalla viikolla piipahdan Ruotsissa serkun luona ja sitten Tallinnassa olutfestareilla (ei taas ihan laihduttajan lomailua). Näitä lukuunottamatta muita lomasuunnitelmia ei ole. Ihanaa olla vaan "vapaarouvana"; isäntä on töissä ja tyttö on äitinsä kanssa koko kuukauden autoilemassa Euroopassa. Olen ajatellut sisällyttää lomaani mansikanpoimintaa (=pakkanen täyteen marjaa), pyöräilyä, rannalla löhöilyä ja kaikkea rentoa. 

Tänään maistoin kesän ensimmäiset tuoreet kotimaiset mansikat, olipas hyviä !! Bussia odotellessa arvoin, että söisinkö ihanan mövenpicin jäätelötuutin aikani kuluksi, mutta onneksi joku kiva mielijohde sanoi että ota mieluummin mansikoita. Ja hyvä valinta olikin! NAM!

 Hohhoijaa. Se on arki taas iskenyt kasvoille ihan toden teolla. Ja samoin se on iskenyt mulle jotain 3kg lisää painoa. Ei se niin vakavaa kai ole, annoin itselleni luvan syödä lomalla, ja sen me teimme. Ja joimme myös. Joka päivä joimme ruoan kanssa viiniä ja nautiskelimme kaikesta tarjonnasta - oli kyllä niiiiin ihanaa. Vaikkakin omatunto vähän kolkutti, mutta annoin kolkutella vaan. Onneksi tuli joka päivä käveltyä reilusti, niin sai vähän kaloreita kulumaan. 

Loma oli kyllä ihana, vaikkakin säät oli ihan ahterista. Ekat päivät asusteltiin hostellissa, ja kierreltiin Fuengirolan kortteleita - osittain vesisateessa. Niin ja nautittiin täysillä siitä, että syöminen ja juominen ravintoloissa oli NIIIIN halpaa! Ensimmäisenä päivänä menimme Espanjalaiseen kalaravintolaan, jossa tilasimme salaattia, paistettuja perunoita, red snapper -kalaa, rapuja pil pil kastikkeessa, pullo viiniä ja vettä. Koko satsi maksoi muistaakseni 40€. Suomessa ei hittolainen saa sillä hinnalla melkeen edes viinipulloa!!! Seuraavana päivänä syötiin alkukeitot (NAM Gazpacho), oikeaa paellaa rapuineen ja simpukoineen, talon salaattia, pullo viiniä ja vielä kahvit ja liköörit päälle. Ja koko lysti kahdelta hengeltä 45€. Aijaijai kun oli hyvää! Ei kovin laihduttavaa, mutta hyvää ja kivaa silti.

Häät järjestettiin upeassa 5* hotellissa Marbellassa, johon sitten saavuimme perjantaina. Olimme molemmat ihan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka hieno hotelli olikaan. Huoneessa meitä odotti pullo cavaa, jonka nautimme maisemaikkunallisessa kylpyhuoneessa vaahtokylvyssä. Voitte varmaan kuvitella kuinka ihanalta luksukselta se tuntuikaan katsella Espanjan vuoristoa ihanassa luksuksessa ihanassa seurassa .

Häät olivat ihan uskomattoman upeat, kaikki oli ihan viimeisen päälle suunniteltua ja tyylikästä. Tilaisuus alkoi kolmelta vihkimisellä, josta siirryimme coctailtilaisuuteen sisätiloihin (pois sateen alta). Coctailtilaisuuden jälkeen siirryttiin illallisella, jossa saatiin ihania herkkuja; rapuja, härän sisäfilettä, välisorbettia ja ihanaa kakkua. NAM NAM NAM! Ja eihän siellä ilman viiniä syöty. 

Aamiaiset oli järjestetty häävieraille erilliseen tilaan,jossa oli myös niin paljon valinnan varaa kaikesta kun vaan voi kuvitella. Ja eihän sitä tietysti laihdutustyöläinen muista nauttia kevyesti kun on ihania juustoja ja lihoja ym tarjolla. Aijai kun oli kaikki tuoreet hedelmät ja mahdolliset tarjolla, niin pakkohan se oli "maistaa" ihan kaikkea. Pekoneineen ja munakokkeleineen kaikkineen. Toisaalta oli ihan hyvä siellä aamiaisella tankatakin, kun hotelli oli vähän arvokkaampi. Tilasimme yhtenä päivänä ravintolan baarissa yhden teen ja yhden pienen oluen, ja hinnaksi tuli 11 EUROA!?!?! Totesimme, että ei meillä ole paljoa varaa teetä juoda tuossa puljussa.

Sunnuntai-iltana sitten matkustimme kotiin, ja olimme kotona eilen vasta 5.40 aamulla. Oltiin molemmat tosi väsyneitä, ja ei jaksettu lähteä enää kauppaan - tilasimme pitsat itsellemme ruoaksi!(?) Ja minä tietysti suolaisen ja rasvaisen ystävänä tilasin sen kaikkein rasvaisimman pepperonipitsan (NAM). Eli eilinen menkööt vielä loman piikkiin, tänään on pakko skarpata. Toistaiseksi mennyt ihan hyvin, mutta kyllä tästä vielä taistelu mielitekoja vastaan tulee. Hittolainen, aloitus on sitten hankalaa. Jos näette ystäväämme motivaatiota jossakin, niin laittakaahan sille viestiä, että tulee tapaamaan mua (olis vähän asiaa)!

(Päivitän tähän kohti pari kuvaa, kunhan saan ne ladattua koneelleni)

Aurinkoista kevätpäivää kaikille kanssasisarilleni!

 Voihan kökkö. Taas meni viikonloppu plörinäksi. Voisiko joku ihminen kieltää kaikki juhlat ja kissanristiäiset, kun ei mua saa semmosissa ruotuun. Ja taaskaan ei voi ketään muuta syyttää kun sitä joka tuijottaa mua peilistä. Aamupaino oli tänään MELKEIN 2 KG ENEMMÄN kuin perjantaina. BLAAAAH. 

Miten tässä taas näin kävi? No mä menin lauantaina sinne kaverin bileisiin viinipullon kanssa (vaikka olisi pitänyt olla selvinpäin. Jälkiviisaus huonoin viisaus). Ja siinä sit hyvässä seurassa höpötellessä viinipullo hupeni, ja kovasti alkoi suu napsamaan. Mun nenän eteen tuotiin sipsejä ja dippejä, joita mä pystyin välttämään. Ensimmäiset pari tuntia. Sitten tuli taas se olo, että enpäs olekaan enää lihava enkä köyhä, ja maistoin yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja lopulta sit vetelinkin rasvainholastuja nyrkkikaupalla kitaani. Ja sit tuli jano, ja eihän janoon siinä vaiheessa voi vettä juoda - JUODAAN BOOLIA!? Voi nainen, mitä menit tekemään?!!? Käytiin siitä sit vielä kotimatkalla paikallisessa baarissa juomassa pari siideriä. Hirmuinen hutikkahan siitä tuli, ja aamulla olo oli sen mukainen. 

Ja arvatkaas onko krapulassa kovat mieliteot laihisruoalle!? NO EI OLE. Siinä tulikin sitten mutusteltua ihan kaikkea epäsopivaa - muun muassa käytiin syömässä isot hampurilaiset paikallisessa ravintolassa. Oikeen ranskalaiset ja kaikki. Hohhoijaa. Ja siinä sitten mutustelun yhteydessä vielä pari siideriä lisää sunnuntain kunniaksi. MITÄ JÄRKEÄ?!

Tänään pitäisi sitten olla ruotuunpalaamispäivä. Vieläkin olo on vähän vetelä, ja ihan karmeat mieliteot on kaikelle herkulle. Vedin tossa just lounaaksi raejuustosalaattia, ja jotenkin ei nyt tuntunut maistuvan. Nyt pitäisi vaan taistella tämä päivä, niin eiköhän se taas huomenna helpota. Tällä viikolla jää taas virallinen punnari välistä, kun on taas joka illalle jotain menoa suunniteltuna. Ei hyvä. Ei myöskään ole mitään iltoja vapaana urheilua silmällä pitäen, täytynee herätä aikasin aamulla liikkumaan. Ei vaan millään jaksaisi. Laiskottaa. Ja harmittaa nää älyttömät repsahtelut. 

Ei kai se muu auta kun uuteen vauhtiin vaan. Toivottavasti teillä muilla on ollut menestyksekkäämpiä viikonloppuja!

(Kävin onneksi reippaana jumpalla lauantaiaamuna, niin sain vähäsen kaloreita kulutettua senkin päivän aikana. Jotain hyvää tässäkin edes)

 Ei ole todellista.. Kirjoitin juuri pitkät pätkät tekstiä ja kaikki katosi vahingossa - olin just loppusuoralla. Hittolainen, ottaa pattiin.

Noh, olin siis kirjoittamassa, että kilon oli paino pudonnut viime viikosta! Jess, hyvä tulos, vaikken ihan tavoitteeseeni päässytkään. Jos tämä tahti jatkuu, niin minulla on vielä mahdollisuus päästä tavoitteeseeni -18kg pääsiäiseen mennessä! Vaikka vähän se menee tiukoille, kun on kaikkea kivaa hälinää tässä ennen meidän Espanjan reissua.

Ensi viikonloppuna on kaverin bileet, jossa on tietty tarjolla vaikka mitä sipsiä ym roskaa. Pelisuunnitelmaa tein jo vähän (edellisessä, kadottamassani tekstinpätkässä):

• Jumppaa/ kalorinkulutusta perjantaina ja lauantaina
• Syön hyvin ennen bileisiin menoa, niin ei sitten ainakaan nälän vuoksi tule popsittua herkkuja
• Laitan vähän liian kireät housut jalkaan, niin muistuttavat sitten minua miksi ei kannata syödä
• Päätän olla tipattomasti liikkeellä (tätä vielä harkitsen, tämä olisi se paras tapa välttää kaikkia repsahduksia, mutta kun...)
• Teen itselleni valmiiksi sunnuntain ruoat, terveelliset, maukkaat, tuliset (pidän tulisesta ruoasta PALJON) ja monipuoliset. Näin ei tarvitse sortua mihinkään krapulaherkkuihin.

Seuraavana viikonloppuna lähdetään työporukan kanssa Lappiin seminaarimatkalle. Siitä se vasta hankalaa tuleekin, kun siellä meille on valmiiksi sovittu jo kaikki menuut sun muut. Ja ihania Lapin herkkuja meille onkin tiedossa. Noh, pitää yrittää pitää annoskoot pieninä ja syödä hitaasti. Ja ehkä passata jälkkärit..? Onneksi meillä on lauantaipäivä vapaata ohjelmaa, meinasin mennä itsekseni hiihtämään, niin saa vähän kaloreita poltettua sielläkin!

Sitten siinä välissä on vielä mun ystävän polttarit (ajatelkaa, mulla on tänä keväänä NELJÄT polttarit, joihin mua on kutsuttu, huh) ennen Espanjan matkaa. Niistä polttareista tulee (toivottavasti) rauhalliset, voisin vaikka pyytää autoa lainaan, niin voisi sitten sillä tekosyyllä olla juomatta.

Mä oon kyllä tosi onneton viinin suhteen, kun mä niin nautin sen tissuttelusta. Oikein täyteläinen ja pehmeä punaviini kyllä on vaan niin hyvää. Alkoholista varmaan johtuu nää mun liikakilot aika pitkälti, kun ennen on vähän ottanut viiniä joka viikonloppu ja sitten syönyt kaikkea rasvaista ja epäterveellistä siinä olotilassa. Kuten jo jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, minähän en ole köyhä enkä lihava, kun saan tarpeeksi viiniä. Nyt olen dieetin aikana karsinut reilusti juomista ja tissuttelua, kahden ja puolen kuukauden aikana olen ollut ulkona kaksi kertaa. Olo on senkin vuoksi tosi loistava, ja mulla on ollut paljon hauskempaa noina kahtena kertana, kun mitä on ollut edelliseen 10 kertaan yhteensä. Tai ainakin siltä se nyt tuntuu. Luulen, että näille tavoille yritän itseni nyt totuttaa, ei aina tarvitse hyvän juhlaruoan kanssa olla viiniä. Eihän? 

Kylläpä meni taas sekavaksi tämä vuodatus, pakko jatkaa hommia! Tsemppiä teille kaikille kanssasisarille! :)

En tiedä mistä tuo otsikko tuli mieleeni, ei sillä juuri ole mitään tekemistä tän päivän tuntemuksien kanssa. Noh tai onhan tänään perjantai. Olen ollut sairauslomalla eilen ja tänään, tuo flunssa kun on vetänyt ihan veltoksi ja päätäkin on särkenyt ihan tosissaan. Ei ole sen vuoksi tarvinnut käydä missään liikkumassa, tai tullut tehtyä mitään järkevää, oon vaan löhönnyt tässä kotisohvalla. Tylsää toihua. Kuumetta ei onneksi enää ole, jospa aamulla jo jaksaisin lähteä kevyen circuit treenin vetämään. Noh, katsotaan miten olo antaa periksi.

Mulla on semmonen "mikään ei huvita" olo. Ei huvita tehdä mitään, laihdutus ei huvita, eikä oikeestaan huvita tännekään kirjoitella. Mutta monesti kaikkiin ikäviin olotiloihin on auttanut pieni avautuminen tänne blogiin, sen vuoksi tulin muutaman sanan tänne taas tuhraamaan. Kuitenkin ihanaa lukea teidän muiden blogeja ja onnistumistarinoita, ja saada ihania kommentteja teiltä takaisin myös!

Aamupainot mulla on heitelleet tosi kovasti tällä viikolla, yhtenä aamuna se näytti yli 93, tänä aamuna oltiin taas 91,8kg:n kohdalla. pitää yrittää ottaa kevyemmin nämä sairauspäivät, kun energiaa ei tosissaan kulu edes sitä normaalin vertaa. Ja arvatkaas tekisikö mieli mässäillä tässä sohvan nurkassa..? Kaikkea tekee mieli. Onneksi täällä kotona ei ole mitään herkkuja, niin ei tarvitse niihin sortuakaan!

Oltiin työporukan kanssa kiinalaisessa syömässä keskiviikkona, ja överiksihän se taas meni. Me syötiin silleen kiinalaisittain, että tilattiin vaikka kuinka montaa erilaista ruokaa pöytään ja syötiin niitä sitten yhdessä. Ja pakkohan oli maistaa jokaista, oli friteerattua tai ei. Mä söin niin paljon, että tuntui että maha olisi räjähtänyt. Ihan kamala olo. Onneksi tuollaisia syöminkejä ei ole kovin usein!!! :) MIten ihmeessä mä oppisin hillitsemään itseni vastaisuudessa tuollaisissa tilanteissa? Omasta itsestähän se on kiinni, mutta kun se on vaan niiiin hankalaa.

Mä taidan jatkaa lötköttämistä, palataan taas kunhan olen pirteämmällä tuulella - ei tämä sanainen arkku oikein aukea tänään...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille kanssasisarilleni, ja muillekin, jotka tänne eksyvät! :)

Kuten otsikko jo vähän vihjaa, kevät on tulossa!!! Vaikkakin aurinko ei meille täällä PK seudulla tänään paistakaan, niin ihanat lintuset ovat jo tulleet laulamaan meille kevään tuloa!! Olipas ihanaa herätä aamulla, kun pihalta kuului raikas "titityy" lirkutus!! Ihan oli paikko huokaista, että kyllä se vissiin tämä piiiiiitkä talvi alkaa olla voitettu!!!

Viikonloppu ei kyllä syöminkien puolesta mennyt hyvin, ei musta enää taida olla tolle Xtravaganzan täysvauhdille.. Tuntuu, että nyt kun olen saanut pahimman pöhötyksen pois, niin voin alkaa jo pikkuhiljaa lisäämään vähän ruokaa tuonne pussien sekaan ja ryhtyä puolivauhdille. Oonhan mä tässä jo yli 4vkoa sitä vetänytkin, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Toisaalta houkuttelisi jatkaa, kun tuloksia tulee niin nopeaan, mutta ei se oikein tunnu enää järkevältä. Nimittäin nyt kun olen välillä "sortunut" syömään jotain, poden ihan järjettömän huonoa omaatuntoa, ja sitten tulee sellainen olo, että pitää rankaista itseään. Ja sehän ei ole tän homman ydin ollenkaan. Tämän kuurin ei kuuluisi olla rangaistus, vaan oppimisjakso, jossa pitäisi opetella uusia asenteita syömistä ja ruokaa kohtaan ja yrittää oppia pois vanhoista tavoista. Tämän pitäisi olla iloinen matka, eikä piina ja rangaistus. Mutta mites ton asenteen nyt ihan tosissaan muutat? Onneks tänään on taas Xtra tapaaminen, jos vaikka ehtisi vaihtaa pari sanaa meidän konsultin kanssa...

Vaikka viikonloppuna tulikin vähän närpittyä ruokaa, niin tänään aamupaino näytti ensimmäistä kertaa alle 94kg (JEE)!!! Vaikka mä pidän tätä ma/ti virallisena punnituspäivänä, kun käyn punnaamassa itseni Tanitalla (kehonkoostumusvaa'alla Xtravaganza keskuksessa), niin punnitsen itseäni melkein joka aamu heti herättyäni. Siinä vähän näkee miten paino heittelee pitkin viikkoa. Ainahan olisi tärkeää, että punnitus tehtäisiin samaan aikaan, niin siitä saisi hyvän vertailukelpoisen tuloksen. Minä ainakin olen huomannut, että aamu- ja iltapaino voivat heitellä 1-3kg!!

Noh, tänään on taas sitten tuomion päivä, kun astun vaa'alle kaiken tämän repsahtelun jälkeen.. Paljoa en odota, mutta toivon kovasti, että se näyttäisi ainakin miinusta... Tavoitteenahan minulla olisi ollut se 1,5kg, mutta epäilen, että se tulee toteutumaan.. Saas nähdä, vähän jo jänskättää.

Liikkumisia olen hoitanut ihan kunnialla sitten viime postauksen:

• Pe Vatsa-peppu 60min (n. 400kcal kulutettu)
• Su Kävelyä 5,75km (1,05h/ 500kcal kulutettu)
• Ma vatsa-peppu 45min (n. 350kcal kulutettu)

Eli hyvin olen kuitenkin pysytellyt tällä "liikuntaa vähintään 3krt/ viikko" konseptilla! Nyt jo huomaa kuinka askel kevenee, ja odottelen jo kovaa, että jaksaisin vatsa-peppu tunnilla ottaa painot käyttöön!! Siellä käytetään nilkka- ja käsipainoja tehokkaasti, mutta omat lihakseni eivät kyllä vielä jaksa niiden kanssa yhtään mitään. Joten olen suosiolla jättänyt nilkkapainot veks kokonaan.. Mutta seurataan edistystä, josko tässä jo muutaman viikon sisällä jaksaisi ne painotkin ottaa käyttöön!!

Juoksutreeni ei sinänsä ole vielä edistynyt, ei oikein vielä ole juoksukelit. Juoksumattoa meinasin tänään vähän taas kokeilla, jos ehdin siellä keskuksessa hetken aikaa treenata! Mutta kuten omakin järkeni sanoo, niin ei kannata (vissiin?) alkaa kylmiltään tekemään juoksutreenejä, jos peruskunto on ihan ruvella.. Sanokaa nyt jotkut juoksua harrastavat, että mikä teidän mielipiteenne on? Ainakin olen ymmärtänyt, että keskivartalon lihaskunnon tulisi olla ok juoksua tukemaan. Niin ja jos joku juoksija tänne osuu, niin suositelkaas, misät mun kannattaisi lähteä etsimään kunnollisia juoksukenkiä!? Sellaisia, joihin mitataan mun jalka ja katsotaan että ne on ihan just nappiinsa!

Olisipa ihanaa heittää tähän joku ihana kevätkuva, mutta ei mulla taida oikein olla mitään kivaa kuvaa.. Paitsi tämä näpsis katista, joka nauttii täysin voimin kevätauringosta! 

Tänään on näemmä taas tulossa sellainen "ei huvita, ei kiinnosta, ei mitään väliä" -päivä. Pussikeitot sais mun puolesta mennä jonnekin tooosi syvälle, MÄ HALUUN MÄSSÄILLÄ!!! Lasken ajattelemattani minuutteja lounastuntiin, vaikken aiokaan mennä syömään. Mutta mieli tekee, ja kovasti tuntuisi tämä hullu mieli houkuttelevan mua lounasruokalaan. Miten mä saisin nyt itseni jotenkin ruotuun? Tai siis pois näistä ikävistä mieliteoista ja ajatuksista? Nyt jotain hyviä vinkkejä!!

Kyllä mä nyt yritän pysyä tiukkana, ja alan kohta sheikkailemaan itselleni xtravaganzan suklaakaakaota, vaikka mieliteot on ihan KAMALAT!!! Tämä saattaa johtua pienestä repsahduksestani, joka kävi jo maanantaina... En vaan kehdannut sitä myöntää ääneen, kun salaa söin. Salaa perheeltä, ja sitä myötä salaa myös itseltäni. Kreisin kuulosta, mä tiedän, mutta kuitenkin niin totta. Hyvin sitä pystyy itseään huijaamaan. Vedin siis hullun kiilto silmissä maanantai-iltana paahtoleipää oikeen isolla voikasalla ja sit kaks nyrkillistä (!) irtokarkkeja. Ihan älytöntä. Suututtaa. Homma kostautu sit yöllä, näin niin levottomia unia koko yön ja pyörin koko ajan, nukkumisesta ei tullut mitään. Eilen meni jo onneksi paremmin, pienessä ketutuksen olotilassa. Ja nyt sitten tänään se kostautui tällä "hällä-väliä" olotilalla. *huokaus*.

Jotenkin pitäisi saada nyt ajatukset pois ruoasta. Mutta miten sen sitten tekisi, se on se pointti.

Sain eilen kutsun ystäväni synttäreille viikon kuluttua lauantaina. Ja luonnollisesti, kuten kaikki mahdolliset juhlat, ne keskittyvät syömiseen ja juomiseen.. *tuplahuokaus*. Iltaa siis istutaan Helsingissä ravintelissa ja siitä sit mahdollisesti jatkot johonkin baariin. Minulla on siis kolme vaihtoehtoa sen illan suhteen, päätös pitää tehdä etukäteen, niin ei sitten tule niin kova morkkis:

1. Pysyä tiukasti pussikeittolinjalla, ja kieltäytyä kaikesta syömisestä
2. Päättää etukäteen ruoka-annokseni, ja muuttaa peruna/pasta/hiilarit kasviksiin, ja tehdä raja juomiselle: eli päättää myös kuinka monta lasillista saan nauttia viiniä, vai pysyttelenkö vesilinjalla.
3. Antaa olla vaan, syödä ja juoda juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli, ja tiukentaa sitten linjaa loppuviikon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo kolmas vaihtoehto houkuttelee. Mutta välttääkseni ihan kamalan morkkiksen, taidan päätyä tuohon kakkosvaihtoehtoon. Se kuulostaisi järkevältä. Luulen, että jos yritän pysytellä pussikeittolinjalla, niin siitä ei kyllä tule mitään.. Jos jaksaisin vetää tiukasti pusseilla siihen saakka, niin se voisi olla mulle motivaattori. Vaikkakaan sekään ei tunnu nyt riittävältä..

*triplahuokaus" ja takas hommiin...

Ainiin, eilen oltiin uimassa, uin tasan 60 minuuttia ja 1500 metriä!

Kylläpä taas tuntuu rankalta totutella pussiruokavalioon. Vaikka kuinka oli vain pari repsahduspäivää, niin kyllä taas tuntuu että on koko ajan nälkä. Koko ajan yrittää tehdä jotain ja olla miettimättä ruokaa ja nälän tunnetta, ja silti se paistaa tuolla takaraivossa. Vesipullotkin tyhjenee hirmuista vauhtia, kun yrittää juoda vettä näläntunteen peittämiseksi. Ja silti ajatukset huitelee tuolla työpaikkaruokalan laareissa. Toivottavasti tuo toveri ketoosi taas pian tulee, niin menee sitten näläntunteetkin pois. Ja jäljelle jää enää taistelutoverini mieliteko.

NYT JOTAIN MUUTA AJATELTAVAA PLIIS! Sekään ei auta, että meillä on töistä melkein kaikki muut hiihtolomalla, ja istun täällä ihan itsekseni hiljaisuudessa. Tekemistä tietysti olisi, mutta ei niin akuuttia, etteikö sitä ehtisi tehdä esim tunnin kuluttua. Minä olen sen tyylinen persoona, että kaikkein parhaiten saan asiat tehtyä silloin kun on kiire. Ja sitten kun on hiljaista ja tekemistäkään ei ole kovin paljoa työjonossa, niin niitten tekeminen venyy ja venyy ja venyy.... Ja niin tässä taitaa nytkin olla käymässä. Ei vaan oikein saa itseään niskasta kiinni ja hommiin. Sain vihdoin sähköpostiongelmani kuntoon, nyt taas pelittää kaikki, ja on se huoli vähemmän - eli nyt ei ole enää sitäkään estettä työnteolle. Vain tämä laiskotus ja motivaation puute. Huomenna täällä on onneksi taas pari työkaveria seurana, jospa niitä hommia saisi paremmin taas aikaiseksi!

Tänään meinaan nyt sitten vihdoin korkata tuon zumba -neitsyynteni. Jos vaan ehdin tunnille täältä töistä. Otin oikeen jumppakamat mukaan töihin, niin ei tule sitten houkutuksia jäädä kotiin. Flunssakin alkaa sen verran helpottaa, että eiköhän tämä "lepäily" jo riitä. Plus jo on aikakin käydä taas kuntosalillanikin. En edes kehtaa myöntää kuinka kauan edelliskerrasta on.. Olen kiltisti maksanut jäsenmaksuni, vaikken ole astunut jalallanikaan koko paikkaan kuukausiin?! Soo-soo!  Noh, tänään siihenkin tulee muutos!

Eilen oltiin ukon kanssa kävelyllä meren jäällä. Oli niiiiiin ihana ilma, jotta en olisi millään malttanut lähteä kotiin. Aurinko lämmitti jo kivasti, vaikka kirpakka pakkanen olikin! Ehkä se kevät sieltä tosiaan tulee! Kävelimme (tai siis tarvoimme) hangessa 1,5h, ja matkaa tuli yhteensä 6,77km. Vähän hitaampaahan tuo kävely on, kun joutuu tarpomaan hangessa tai epätasaisella polulla. Mutta hiki tuli, ja pitkään tauolla ollut sykemittarikin näytti kivoja lukemia: sen mukaan kaloreita olisi kulunut reilut 800kcal! Eli enemmän kuin mitä eilen söin! :) Jos vaaka näyttää huomenna plussaa niin sitten minä en kyllä ala mitään. Varsinkin jos tänään saan vielä kaloreita kanssa palamaan kunnolla!

Illalla on taas tavoitehamen kuvausta, saas nähä meneekö enää vkonlopun jäljiltä kiinni.. Noh, se nähdään sitten!

Huomiseen!

Jess! Eilen oli taas punnitus: nyt oli lähtenyt 1kg elopainoa! Vähän salaa toivoin, että olisi lähtenyt enemmänkin, mutta tuon viime viikkoisen huiman pudotuksen jäljiltä pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! :) Kun kokonaismäärää miettii, niin 5,4kg kahdessa viikossa on aika huima pudotus!! Ja sitä myöten painoni siirtyi takaisin 2-numeroisten joukkoon! Niin ja painoindeksi laski vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen! Jess!!

Seuraavaan painoindeksiluokkaan onkin sitten reilummin matkaa, laskeskelin, että painoni laskiessa 85,5kg:n, siirryn luokasta merkittävä lihavuus luokkaan lievä ylipaino. Siinä sitten seuraavaa tavoitetta. Pitänee kehitellä välitavoitteita, kun tuo 15kg:n pudotus tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta. Mutta mahdolliselta kuitenkin! 

Pari tavoitetta lähitulevaisuuteen:

• Mahdun tavoitehameeseen 2 viikon kuluessa
• En lipsu soppakuurista = painoa putoaa 1,5-2kg/ viikko = painan helmikuun lopussa noin 95kg
• Etsin uuden tavoitevaatteen
• Parannun flunssasta ja otan salikortun uudestaan käyttöön

Minulle iski siis eilen (taas kerran) ihan järjetön lentsu. Kauhea pääjumi, ja nenä ja silmät vuotavat norona. Ja aivastuttaa. Ankeeta, kun nyt just pitäs saada itsensä liikkeelle, ja on ihan vetämätön olo. Jospa tämä tästä?

Yöllä en saanut oikein nukutuksi. Minua hermostuttaa nyt jotenkin kaikki asiat. Miehen työttömyys, raha-asiat ja tämä painonhallinta ovat päällimmäisenä mielessä aina kun menen nukkumaan, ja heti kun herään. Olen yön tunteina yrittänyt miettiä suhdettani ruokaan, ja tullut siihen tulokseen, että mulla on jotenkin kieroutunut suhde sen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut pahemmin makeanhimoa, kaikki tämä massa on tullut pääasiassa rasvaisen ja suolaisen syömisestä, leivän puputtamisesta ja rilluttelusta. Miksen voisi elää vain kohtuudella, kun kaikkea pitää ahmia ihan älyttömät määrät? Nyt tässä soppakuurin aikana näitä asioita on hyvä miettiä, mutta en oikein saa selkoa päähäni. Miksi näen kaiken herkun houkuttelevana viettelyksenä ja palkintona, enkä ravintona? Tunnen, että tämä "ruoka-addiktio" on kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi. Pystyn olla "kuivilla" kunnes se repsahdus tulee. Tai siis näin on ollut menneisyydessä. Nyt yritän tämän blogin avulla saada tunteitani ja mietteitäni ylös, jos tämän kirjoittamisen avulla saisin tolkkua tähän pallooni.. Ja sitä myötä pystyisin saavuttamaan kerrankin pysyviä tuloksia.

Olen myös haltioissani lukenut aikaisemmin mainostamaani Annakaisan blogia (http://xtragirl.wordpress.com), hän on nyt jo tavoitepainossaan, mutta hänen tekstinsä matkan varrelta ovat kuin omasta päästäni. Niistä saa paljon ajatuksia ja motivaatiota. Suosittelen kaikille kanssasisarille lämpimästi tuohon blogiin tutustumista!

Ohhoh, tulipas taas vuodatusta kerrakseen, nyt takas hommiin!

Tässä vielä kuva menetetystä taakastani:

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Torstaina oltiin oikeen pitkällä lenkillä ystävän kanssa, käveltin meidän tahtia reippaasti yhteensä 7,7km, vähän yli 1h 30min. Oli tosi kylmä ilta, mutta kyllähän siinä hiki tuli kun tarvottiin. Noh, sitten loppuilta menikin ihan jääkalikkana peittojen alla. Tuntui, ettei mikään lämmittänyt. Join kuumaa teetä kuuman suihkun jälkeen ja olin moninkertasten peittojen alla. Tuo sama vilu jatkui yönkin yli, ja aamulla olikin sitten jo kuumetta. Pöh.

No eilisen olinkin sitten kiltisti soffalla, ja tänään olo on taas ihan normaali. Kovasti haluttaisi lähteä ulkoilemaan ja polttamaan kaloreita, mutta enpä taida vielä uskaltaa, kun vielä oli eilen kuumeessa. Huomenna kyllä uhmaan ja menen. Aivan ihana keli, tällainen aurinkoinen pakkastalvipäivä olisi kyllä mitä ihanin ulkoilupäivä, toivottavasti huomennakin on tällaista.

Eilinen sairauslomapäivä oli kyllä tunteiden ja mielitekojen taistoa pahimmillaan, ihan kauheat mieliteot. Mielessäni kävin läpi mitä kaikkea olisin voinut syödä, mmm.. Olisi tehnyt mieli hampurilaisia, pitsaa, karkkia, jäätelöä, suklaata... Ihan mitä vaan. Lopultahan mä tietty repsahdin ja tein itselleni salaatin. Ja siihen salaattiin tuli perus kurkun ja tomaatin ja salaatin lisäksi pähkinöitä, aurajuustoa, pari siivua pekonia ja avokadoa. Annoksessa ei ollut hiilareita, joten ketoosin ei olis pitänyt katketa, mutta kyllä mulle silti tuli ihan sika huono omatunto. Tekisi mieli päästä piiskaamaan itseään oikeen urakalla, mutta mites meet kun oot kipeenä.

Noh, tänään on uusi päivä, vedän vain mulle sallitut pussit ja paaaaaaljon vettä. Saas nähdä tiistaina, kostautuiko mun mässäilyt jotenkin. Toivottavasti ei pahasti. On niitä pahempiakin retkahduksia ollut. Taidan kaivaa Xtravaganzan motivaatiolevyt esille ja kuunnella niitä hetken, jospa niistä saisi uutta ajateltavaa.

Maanantaina otan sitten taas kuvat motivaatiohameesta, kahotaan miten tytön käy!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Lainattu Positiivareista, osuu mielestäni erinomaisesti myös tähän minun tilanteeseeni;

Yksi kone voi hyvinkin tehdä sadan ihmisen työn, 
mutta satakaan konetta ei kykene kannustamaan 
ystävääsi ottamaan selville mihin hänestä oikein on. 
Se on sinun tehtäväsi.

Eli kaikki kannustavat ystävät ovat niitä tärkeimpiä motivaattoreita, niin läheiset, kuin kaikki te blogiystävänikin!

***

Sinne meni ensimmäinen viikko Xtravaganzalla. Ja totesin, että edellisestä kerrasta kammottaa vieläkin suolaiset sopat, en ole vielä tohtinut yhtään sellaista syödä. Ja voitte arvata miten siinä sitten kävi, kun oli syönyt makeita soppia 5 päivää. KAAMEA SUOLAISEN HIMO. Ja sitten kaikkia asioita päässäni pyöriteltyä päätin vähän modifioida diettiäni. Huomenna menen ensimmäiseen ryhmätapaamiseen, katsotaan tuleeko risuja vai ruusuja.

Periaatteessahan tuo Xtravaganza perustuu vähähiilariseen ja -kaloriseen ruokavalioon. Mietin kovasti, että pysyisin ns "täysvauhdilla" muutaman viikon, eli että syön vain ja ainoastaan pusseja. Kunnes nyt viikonloppuna päätin, että annan itselleni luvan silloin tällöin korvata pussin salaatilla, jossa on vähän proteiinia ja vihanneksia. Ja arvatkaa kuinka ihanaa oli syödä erilaisia salaatinlehtiä jossa vähän tomaattia, kurkkua ja paistettua kanaa?! Minua ei ainakaan vielä harmita tämä päätös, nimittäin vaaka näyttää ainakin 2,5kg:n painonpudotusta ensimmäiseltä viikolta! Huomenna ryhmän ohessa käyn ottamassa viralliset punnitukset, laitetaan ne sitten tarkemmin esille!

Viikonlopun liikunnat jäivät vähän vähille, mutta tässä vähän tuloksia:

Kävelyä Leimailutaivas -messuilla 4h

Kävelylenkki miehen kanssa:

• Kävelty matka: 6,17km
• Kävelty aika: 1,06h
• Askelia: 7439

Suursiivous kotona 3h

Tänään ajattelin taas kokeilla ensimmäistä tavoitevaatettani, sitä harmaata hametta. Laitetaan kuvat huomenna seinälle, niin voi sitten vertailla tuloksia!

Ihana auringonpaiste ulkona! Sen myötä TSEMPPIÄ kaikille kanssasisarille!

Hittolainen. Mies kävi kaupassa ja osti yhtä mun lempiherkkua jääkaappiin: maksamakkaraa. Ai että se on hyvää kun levittää oikein paksun kerroksen tuoreen, paahdetun ruisleivän päälle.... mmm... Ja nyt kun mä en sit saa syödä, niin toi pentele kävi ostamassa oikein ison pötkön, nyt kun se saa syödä sen ihan rauhassa itsekseen. Onko tämä nyt sitten sitä tukemista? Vai vaan itsekurin hallinnan opettamista?

Noh, ei siinä mitään, että se on siellä jääkaapissa - olen tehokkaasti pystynyt välttämään jääkaappia nämä alkupäivät. Varsinkin kun on väkeä kotona, niin en pysty "salaa" käydä kaapilla. Niin siis yksin kun on kotona, niin sitä hiippailee itseään huijaamalla kaapille, että mitä jos ihan vaan pikkusen jotain..? Mutta nyt mua pelottaa, kun ukko lähtee vähän poikien kanssa ulos, ja se jättää mut ihan yksin kotiin. Maksamakkaran kanssa. Kyllä tämä on onnetonta, että mä en pelkää yksinoloa juuri koskaan - mutta sitten mä pelkään kaksinjäämistä maksamakkaran kanssa? Onko kellään muulla samoja "pelkoja"?

Pitää keksiä jotain tekemistä illaksi, jottei tarvi taistella. Ehkä mä meen jumppaan, otin töihin varooks jumppakamatkin mukaan. Jalka vähän vihoittelee, mutta spinnussa vois tietty käydä. Harmittaa kun eilen jäi lenkki väliin, alkoi sataa just kun oltiin suunniteltu lähtöä. Tai sit mä meen leffaan. Katotaan nyt.

Kaivelin vanhoja valokuvia edellisen laihiksen jäljoltä, ja kyllä alkoi tosissaan ottaan päähän.. Ostin serkkuni häihin tämän upean ruskean mekon, ja tunsin olevani koko häiden upein vieras mekossani ja hoikassa uumassani. Nyt ei ole toivoakaan mahtua siihen. Ainakin 20kg pitäisi tiputtaa jotta olisi edes pientä toivoa. Mutta hei, mä pystyn siihen? KYLLÄ, MÄ PYSTYN SIIHEN!!!!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!! :)

Aaaargh.. Olen töissä, ja en pysty yhtään keskittymään nyt työntekoon. Minulla on ihan kauheat mieliteot. Taistelen niitä vastaan joka sekunti. Pussikeitot ei voisi vähempää houkutella, mietin vain että mitä jos ihan vähän maistaisin jotain.. Sen vaan tietää että mitä käy kun "ihan vaan vähäsen"... Sit menee plörinäksi, enkä pysty hallitsemaan itseäni.

Vähän tässä mietin aikatavoitteitani, kauankohan malttaisin olla pusseilla ennen siirtymistä hiilarittomalle? Nyt tekisi mieli heittää hanskat naulaan ja aloittaa samoin tein, mutta sitten taas toisaalta haluaisin jotain tuloksia ennenkun luovutan.

Olisiko hyvä tavoite olla pusseilla niin kauan, että mahdun tuohon tavoitehameeseen? Vai jatkanko viikon vai kaksi?

Onneksi sovittiin kaverin kanssa, että mennään lenkille illalla, niin saa hetkeksi ruoan pois mielestä. Oltiin eilenkin (kävely)lenkillä, ja aijai mun jalkoihin sattuu... Minulla oli puhelimessa päällä "Sports Tracker", joka mittasi minulle eilisestä lenkistä seuraavat tulokset:

• Kesto: 1h 28min
• Matka: 6,6km
• Keskinopeus: 12,48min/ km
• Askelia: 10103
• Kulutus: 549,7kcal

Askeleet ja kulutus lienevät suuntaa antavia, kun minulla ei ollut askelmittaria, eikä sykemittaria mukana. Mutta ihan kivalta nuokin lukemat näyttävät! Nyt kun pääsisi tämän alun yli, niin eiköhän se helpottaisi..