Heiii!

Mainostan nyt täälläkin, että aloitin bloggailun tasan vuosi sitten. Ensimmäinen blogini "Elisan tuunauksia ja käsitöitä" täyttää tänään siis vuoden, jee!!! Sen kunniaksi blogissa on käynnissä pieni synttäriarvonta, käykääs kattomassa ja osallistumassa jos haluatte mahdollisuuden voittaa jomman kumman näistä:

Ihanaa viikonloppua kaikille! :D

Tänään oli jo vähän kevyempi olo herätä. Eilinen keveys vähän lipsahti, kun olin ostanut IHANIA Fazerin Alku -sämpylöitä. Ja niitä sitten vähän huomaamattani ahmaisin 2,5kpl... Päällysteenä ohuen ohutta metukkaa ja tomaattia (ao kuva netistä otettu).

Onneksi noissa on paljon siemeniä ja kuituja, ettei nyt ihan ollu vaan pullahöttöä. Tässä on netistä kopsaamani tuotetietoa, ihan hyvältähän se näyttää:

Fazer Alku Jyväpala 480g 6kpl on todellinen jyväpommi:

• Sisältää runsaasti luonnollista E-vitamiinia, 4,7 mg/100 g. E-vitamiini on antioksidantti, joka suojaa soluja hapettumista vastaan.

• Sisältää auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä, näiden osuus painosta 17 %

• Erittäin runsaasti kuitua, 9,3 %.

*Kolesterolin hallitsemiseksi leipää tulee syödä 5 viipaletta päivässä ja osana terveellistä ruokavaliota.

Nojoo, mutta siis, syöminkien puolella meni ihan ok eilinen, kiloklubin mukaan kaloreita kului 1658 kcal. Olen laskenut, että laihtuakseni minun pitäisi syödä ihan max 1600 kcal, kun olen istumatyössä ja en siten kuluta päivän aikana juurikaan energiaa. Tuon eilisen kalorimäärän kompensoi mun iltalenkki, sain ukon raahattua mukaan, ja käveltiin puolitoista tuntia, yhteensä 7,78 km. Mentiin semmoista semi-reipasta vauhtia, mutta hien sain pintaan silti. Ja kuten aavistelin, olohan oli loistava lenkin jälkeen. Pitää nyt taas tosissaan alkaa käydä enemmän ulkoilemassa tämän toimistossa istumisen vastapainoksi! Unikin maistuu paljon paremmin!

Tässä vielä tämän päivän Ajatusten Aamiainen -kirjeestä ihan hyvä lausahdus, pätee myös laihdutukseen, tai ihan mihin vaan  oikeastaan:

Jokaisen merkittävän saavutuksen takana
on ihminen, joka on osannut unelmoida.

 Minulla kun ei ole mitään uusia uutisia painonpudotuksesta, ajattelin taas heittää jutut sivuraiteille..

Täällä en varmaan olekaan hehkuttanut omaa tomaattiaddiktiotani.. Mutta siis, minä olen jo vuosikausia ollut suuri tomaattifani (heh), ja joskus olenkin miettinyt että jos pitäisi joskus luopua kokonaan tomaatista tai suklaasta, niin suklaa saisi jäädä. Helposti. En ole vielä kohdannut tomaatista tehtyä ruokaa, josta en olisi pitänyt. Taidan olla ihan sekasin, kuka nyt voi tomaateista noin tykätä? 

Nyt on kauppoihin tulleet ihanat maukkaat kotimaiset tomaatit, ja niitä saa alle 2€ kilohintaan. Aijai kun minä olen niitä popsinut, ovat vaan niiiiiiin hyviä. Kyllähän niissä hiilareita on jonkin verran, mutta mielestäni helposti parempi addiktio kuin karkit ja jätskit (on niitäkin vähän syöty). 

Aloinpa sitten kaivelemaan netistä tietoa tomaatista, ja ihan hyvää juttua löytyikin, tässä wikistä poimittua:

Tomaattivalmisteiden syönti vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin perustuen sen sisältämään karotenoidiin,lykopeeniin. Tutkimusten mukaan sydäninfarktin ja aivohalvauksen riski oli kolminkertainen niillä miehillä, joiden veren lykopeenitasot olivat matalat verrattuna korkeampiin lykopeenimääriin. Tomaatin lykopeenin on todettu ehkäisevän myös eturauhassyöpää. Eteläeurooppalaisten veren lykopeenitasot olivat vuonna 2002 kolme-neljä kertaa suuremmat suomalaisten lykopeenitasoihin verrattuna. Tomaatin punainen väriaine lykopeeni imeytyy parhaiten kuumennetusta tomaatista. Tästä syystä erilaiset tomaattivalmisteet (kuten paseerattu tomaatti, tomaattimurska ja tomaattipyree) ovat hyviä lykopeeninlähteitä.

Tässä vielä viime kesän satoa omalta parvekkeelta (uutta on tulossa tällekin vuodelle):

Mä olen miettinyt tässä, että miten hitossa sitä pääsisi uuteen nousuun (tai vissiinkin uuteen laskuun) tämän laihisprojektin kanssa. Aika moni teistä ihanaisista kommentoikin aikaisempiin kirjoituksiini, että tauko vois tehdä hyvää. Ja tauollahan tässä on oltukin, hittovie vähän turhankin paljon. Ja ahdistaa, kun vaa'an lukemat vaan nousee. Eilen vedin ihan taas älyttömät överit, johon kuului Picnikin uuniperunaa, puolikas kismet, suklaajäätelöä, makaroonilaatikkoa..... Tänään aloitin taas hyvän päivän, ja päätin syödä kevyesti. Aamiaiseksi söin viilin ja yhden ruisleivän siivun, jossa yksi juustosiivu ja salaattia ja tomaattia. Evääksi otin töihin pienen siemensämpylän salaatilla ja tomaatilla ja kasviskeittoa. Ja sitten se hyvä päivä päättyi ihme päähänpistoon ostaa suklainen pingviinituutti. Illalla en ehdi kauheesti liikkumaan, pitää mennä talonyhtiön kokoukseen (blah). Jospa sen kompensoisi sillä, että söisin illalliseksi jonkun hyvän salaatin..

Taidan kaivaa taas netin syövereistä joskus kauan sitten mainostamani aivan mahtavan motivaatioblogin, josta aikaisemman spurttini sain. Jos joku ei sitä ole vielä käynyt lukemassa, niin suosittelen sen lukemista ihan ensimmäisestä postauksesta alkaen: "Viimeinen läski vuosi". Jos sen lukeminen vähän taas virkistäisi tätä menoa.

Aurinkoista keskiviikkopäivää kaikille kanssasisarille! :)

 Mä mainostinkin tuossa aikaisemmin "Annakaisan Viimeinen läski vuosi" -blogia. Annakaisan, joka laihtui yli 60kg parissa vuodessa. Olen nyt lukenut sitä viime viikot tooosi haltioituneena, ja osa tekstistä on kuin suoraan revitty päästäni. Teksti on todella mukaansa vievää, ja pakko myöntää, että olen ollut niin addiktoitunut siihen, että jopa työt ovat vähän kärsineet..  

Annakaisan teksteistä ammentaa vaan koko ajan ihmeellistä lisäpotkua, ja varsinkin auttaa haaveilemaan siitä hetkestä kun itse tavoittaa sen suuren maalin: normaalipainon!!! Mä suosittelen LÄMPIMÄSTI kyseisen blogin lukemista, ihan alusta loppuun, KAIKILLE kanssasisarille!!!! Eli blogi on siis osoitteessa: http://xtragirl.wordpress.com.

Tästä oli pakko postata nyt, kun alkoi niin kovasti naurattaa. Olen Ak:n blogin loppupuolella, kun Annakaisa totuttelee elämään normaalipainoisena. Nauroin ääneen, kun Annakaisa kertoo joulukuisessa tekstissään ahdistuksesta ostaa mustat suorat housut. Voin niiiiin kuvitella itseni samaisissa ajatuksissa sitten 30kg:n kuluttua. Ja vastahan minä aamuisessa postauksessani itsekin manasin, että olen pitänyt samoja mustia suoria housuja melkein koko vuoden. 

Haluan niin kovasti sanoa näille suorille mustille, kokoa 46 oleville, kovasti venyneille ja kuluneille housuilleni HYVÄSTIT! Ja odottakaas kun se hetki tulee, että saan heivata nämä männikköön! Ennemmin tai myöhemmin! Kyllä niitä mustia suoria housuja on vielä kaapissa pienempiäkin kokoja, mutta lupaan, että kun ne jäävät isoiksi, niin en kyllä osta enää sellaisia. Ellei ole ihan pakko esim töiden takia. Toivottavasti ei!!

Jaahas, ja sitten uiskentelemaan! Molskis kaikille!