Jaahas, se on sitten puoli vuotta projekti elämää täynnä. Ja vähän vaisut on tulokset. Paino putosi huisasti keväällä hulluilla pussikeittodieeteillä ja liikunnalla, ja kesällä sitten tuon dietin vastakohtainen elämä on tuonut ison osan kiloista takaisin. Tänään, elokuun 1. päivänä aloitan projektin uudestaan. Tällä kertaa ilman pussikeittoja. Pienemmät ruoka-annokset, lisää liikuntaa ja vähemmän rilluttelua, siinä olkoot uusi reseptini. Nyt on jotain pysyviä tuloksia saatava, hitto vie. Onneksi nyt alkaa olla kesän karkelot jotakuinkin juhlittu, ja voi vähän helpommin palata arkeen.

Ensi kesänä taitaa tapahtua mullistuksia elämässäni, siinä on minulle toinen motivaattori...  Mikään ei ole vielä virallista, joten joudun vähän teitä vielä pitämään "jännityksessä". Lupaan kyllä sitten virallistaa aiheen täälläkin kunhan on tarpeelliset hommat sovittu ensin!

Aurinkoista ja ihanaa elokuuta kaikille kanssasisarille 

 Mitenkäs teillä meni juhannus?

Minulla ihan samaan malliin kuin viimeiset viikotkin - ihan plörinäksi. Oltiin kummitädin mökillä keskisuomessa ja siellä grillattiin ja juotiin siideriä ja saunottiin.. Semmoista perinteistä mökkeilyä. Syömiset on olleet ihan kamalat, ja huomaa, että puntari on lähtenyt nousujohteiseen vauhtiin. Ei hyvä. Tällä viikolla pidän kuntotreeniä, eilen ja tänään lenkkeilen ja to-pe meinaan pyöräillä töihin kun bussilipusta loppuu aika. Sitten alkaakin se kauan odotettu LOMA!!!  Olen kolme viikkoa lomalla putkeen, ekalla viikolla piipahdan Ruotsissa serkun luona ja sitten Tallinnassa olutfestareilla (ei taas ihan laihduttajan lomailua). Näitä lukuunottamatta muita lomasuunnitelmia ei ole. Ihanaa olla vaan "vapaarouvana"; isäntä on töissä ja tyttö on äitinsä kanssa koko kuukauden autoilemassa Euroopassa. Olen ajatellut sisällyttää lomaani mansikanpoimintaa (=pakkanen täyteen marjaa), pyöräilyä, rannalla löhöilyä ja kaikkea rentoa. 

Tänään maistoin kesän ensimmäiset tuoreet kotimaiset mansikat, olipas hyviä !! Bussia odotellessa arvoin, että söisinkö ihanan mövenpicin jäätelötuutin aikani kuluksi, mutta onneksi joku kiva mielijohde sanoi että ota mieluummin mansikoita. Ja hyvä valinta olikin! NAM!

Jes, pääsin eilen lenkille, pitkästä aikaa! Vedettiin Lenkkikaverin kanssa taas semmonen 9km:n reipas kävelylenkki. Huomaa, että kun ei tee mitään pariin viikkoon, niin kylläpä taas hengästyttää mäkien nouseminen ym. Eilen oli semmoinen kumma keli, että aurinko lämmitti tosi kuumasti, mutta kylmä tuuli mereltä puhalsi niin että meinasi palella. En oikeen tienny mitä olis lenkille laittanu päälle, ja päädyin sitten tuulitakkiin. Ja kyllä oli paita takin alla ihan hiestä märkä kun pääsin kotiin. Mutta olo oli taas mitä loistavin! Huomenna mennään taas jos vaan säät sallii!

Mutta joo, nyt on taas yhtä juhlaa tiedossa: tänään on työpaikan kesä"juhla". Ollaan tässä toimistolla ensin hetki, olen tilannut meille pieniä coctailpaloja ja kävin ostamassa skumppaa. Ja sitten lähdetään taksiveneellä tästä rannasta syömään Helsingin edustalla olevaan saareen. Ja arvatkaa vaan onko mikään tästä sellaista laihduttajan unelmaa..? NO EI OLE. Meillä on siellä NELJÄN ruokalajin illallinen viineineen, joten voitte vaan kuvitella, että viitsiikö siinä alkaa nirsoilemaan.

Juhannukseksi mennään mun kummitädin mökille. Pitää toivoa ettei siellä sada koko viikonloppua. Mutta joo, ruokapolitiikka siellä on aika lailla herkkuja, on pihviä, salaattia ja grillausta. Ja siideriä ja viiniä. Ehkä mä sit taas ensi viikolla yritän laihduttaa taas..

Mutta nyt haluaisin toivottaa teille kaikille ihanaisille kanssasisarille oikein ihanaa ja leppoisaa juhannusta, palataan sitten taas asiaan ensi viikolla! Tässä ihanuuksia, mitä päästään kohta skumpan kera maistelemaan... mmm..

 Noniin nainen, kokoa itsesi! Tänä aamuna paino oli jo 94,6kg, EI HYVÄ. Parhaista ajoista siis paino noussut 3,9kg. Ihan järkkyä. Nyt pitää tehdä heti jotain, tai löydän itseni sohvan pohjalta kesäloman jälkeen samsn painoisena kuin olin tammikuussa. SE EI SAA TAPAHTUA! Tuo järkky aamupaino tosin johtuu osittain eilisestä hiilari- ja suolatankkauksesta ja kuukautisten alkamisesta, toivon että se olisi huomenna taas vähän pienempi.

Kuten noista luvuista voi hyvin lukea, syömiset ja liikkumiset on menneet ihan päin prinkkalaa. Lenkkikaveri on ollut reissussa, ja ei ole päässyt kanssani kävelylle pitkään aikaan. Ja nyt kun isäntä on töissä (fyysisessä sellaisessa) siitä ei saa kaveria töitten jälkeen lenkille, kun se on ihan puhki. Ja kaikki muutkin tuntuvat olevan aina jossakin näin kesän kynnyksellä. Ja minä olen vajonnut sellaiseen moodiin, että itsekseni en ole saanut itseäni liikkeelle. Eli viimeisen kahden viikon liikuntasaldo on aika tarkalleen nolla. Höh. Mitä mulle on tapahtunut? 

EN SAA LUOVUTTAA. Miksi olen taas heittämässä kaivoon kovalla työllä saavutetut tulokset? Missä on se motivaatio ja se into, jolla paino lähti putoamaan keväällä? Miten mä saisin itseäni niskasta kiinni? Näitä samoja juttuja olen kelannut jo pitempään, sieltä pääsiäisestä saakka vissiinkin. Alkaa jo blogipäivityksetkin kuulostaa toisiaan toistavilta.

Tänä aamuna tuon järkyn luvun nähtyäni lupasin itselleni että vien itseni tänään lenkille. Pakko se on. Ja olen ihan varma, että olo on ihan loistava sen jälkeen - miksi se lähteminen on aina niin vaikeaa? Lisäksi otin töihin omat eväät, joten kevyemmin mennään. Meinasin jo sortua päivällä lounaan (raejustosalaatin) jälkeen makeanhimoon - menin henkilöstöruokalaan katsomaan jospa ostaisin jotain hyvää "ja aloittaisin dietin taas huomenna". Onneksi mieleni ei tehnytkään mitään mitä hyllyssä oli - valitsin sieltä sitten pullollisen Fanta Zeroa. Eihän se kovin terveellistä ole, mutta se tappoi makeanhimoni ja toi vatsaan sen vähän täydemmän tunteen. Mielestäni kuitenkin parempi vaihtoehto kuin rasvainen kolmioleipä (jota myös harkitsin) tai suklaapatukka tai pussillinen karkkia. Pienin askelin mennään. 

Olen katsonut netistä motivointimielessä Jenkkien "Suurinta Pudottajaa", jossa onnistumistarinat ovat ihan käsittämättömiä. Luulisi sen motivoivan, kun ihmiset pudottavat kymmeniä kiloja suht lyhyessä ajassa. Eilen katsoin jotain jaksoa ja vaan ahmin väsymykseeni ja pieneen krapulaani (oltiin sunnuntaina rantaterassilla kun oli niin hieno päivä, ja vähän lipsahti siideriksi koko päivä). Mätin naamaani yhden grandiosa pitsan, pari palaa superrasvaista tekemääni lasagnea ja karkkia ja tomaattia. Ei toivottu tulos Suurin Pudotta ohjelman seuraajalle. Tänään asiat on toisin. Tänään keskityn syömään usein ja vähän kerrallaan, sekä valmistaudun pitkään lenkkiin töiden jälkeen.

Nyt pitäisi jaksaa syödä kevyemmin loppuviikko, kun viikonloppuna on taas sitten syöminkejä (ja juominkeja) edessä. Lauantaina on nimittäin miehen kaverin häät. Siellä ei istuta kuivin suin, se on jo varmaa. Voisinhan minä kieltäytyä juomasta laihiksen takia. Mutta kun en kauheasti pidä siitä porukasta, voisi olla aika ahdistavaa olla porukan ainoa vesilinjalla oleva vieras kun muut juhlii. Kauheita selityksiä, kuulostaa ihan kamalalta alkoholismilta tms, mutta niin se vaan on. En koe itseäni millään tavalla riippuvaiseksi alkoholista, vaikkakin se on osa elämääni. En tarvitse sitä pitääkseni hauskaa tai ollakseni sosiaalinen. Laihdutusprojektille juominen on kyl ihan vihoviimeinen vihollinen, mutta kun saisi sen krapulasyömisen aisoihin, niin olisi vähän paremmat mahdollisuudet onnistua.

Onko teille muille kesä tuonut niin paljon menoja, ettei laihiksesta tunnu tulevan mitään?

Samaa rataa on mennyt "painonpudotus", kuin mitä jo edellisissä postauksissa olen manannut. Eli sen sijaan, että olisin saanut kiloja karistettua, olen menettänyt itsekurini ja motivaationi. Tänään vaaka näytti 94kg. *kele . Noh, kyllähän minä sen tiesin, kun eilen vedin krapulasalamipitsaa ja edellisillalta jääneitä sipsejä. Ja karkkia.

Isäntä oli viikonlopun kaverinsa polttareilla, ja pidin lauantaina sitten itse kotona pikku illanistujaiset. Grillattiin ensin meidän takapihalla ja nautittiin lämmöstä, ahh. Tein aivan mielettömän hyvän marinadin grillattavalle kanalle, löysin osviittaa jostakin nettisivulta (ohje on aika tulinen, joten ei ihan herkkävatsaisille):

• Kananfileitä
• Tuoretta inkivääriä 2,5cm pala
• 1/2 silpottu pieni sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• kourallinen pieneksi pilkottua korianteria
• puolikas habanero -chili 
• ruokalusikallinen hunajaa
• muutama ruokalusikallinen soijaa
• pari ruokalusikallista öljyä

Annoin kanojen marinoitua yön yli jääkaapissa, ja pilkoin kanat vartaisiin. NAM NAM! Vartaiden kanssa söin itse tekemääni tomaatti-mozzarellasalaattia sekä vihreää salaattia ja tzatsikia ja patonkia. Ahh, kyllä oli herkkua!

Sen verran oli ihana päivä viime viikolla, että pitää kehua sitä täälläkin! Oltiin nimittäin viime torstaina (Helatorstai) työpaikan järjestämällä kesäretkellä Herrankukkarossa Rymättylässä, Naantalin lähellä. Voin sanoa, että paikka on niin taianomainen, ettei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Jos joskus tarvitsette paikan työpaikan tms virkistysreissulle, niin en voi muuta kuin suositella! Ohjelmaamme kuului upean kalapitoisen luomuruokahuollon lisäksi pirturetki rysäveneillä, pieni vaellus upeissa metsämaisemissa, savusaunontaa maailman suurimmassa maasavusaunassa, paljussa lillumista ja lisää syömistä. Aivan upea päivä, käykääs tutustumassa paikan nettisivuilla: TÄSTÄ

Vähän on edelleen motivaatiot puskissa laihistelun kanssa. Kevät on tuonut mukanaan menokärpäsen ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Ja se taas tarkoittaa, että kaikkialla on houkutuksia ja herkkuja. Ja sitten sitä viiniä. Muuten on syömingit pysyny suht koht aisoissa, mutta kun viiniä hörppii yhtenä iltana, niin seuraavana päivänä ei oo köyhä eikä lihava.

Niin se kävi tänäkin viikonloppuna: mentiin meidän äidille syömään ja otettiin siinä sitten vähän viiniä. Ja sitten vähän siideriä. Ja vähän lisää viiniä. Ja sitten baariin, huhhuh. Ruokana syötiin ihanaa äidin tekemää vuohenjuusto-parmankinkku salaattia ja ihanaa lihapataa. Kaikkea oli suht kohtuudella, joten siitä ei jäänyt paha fiilis. Mutta sitten sunnuntai menikin plörinäksi: lastenkutsuilla söin parmesaanisalaattia (), voitaikinajuustotikkuja (), kinkkupiirakkaa (), keksejä pari (), suklaatäytekakkua palan () ja sitten limpparia. Oli niiiiin kova jano. Ja sitten kotona syötiin vielä yksi pepperoni_Grandiosa pitsa. Hittolainen. Ihan älytöntä. 

Eiköhän nää syömingit tästä toivottavasti tasaannu, pitäs vaan saada taas itsensä liikkeelle. Mun tonnin tavoitekin on jumissa, kun kelit on ollu niin tylsät, ettei oo huvittanu pyöräillä. Onneks nyt alkaa taas lämpimät kelit! Huomenna on juoksukoulu, ja keskiviikolle sovittu pitkää lenkki. Eiköhän siinä jokunen kalori kulu.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! :)

Mä olen miettinyt tässä, että miten hitossa sitä pääsisi uuteen nousuun (tai vissiinkin uuteen laskuun) tämän laihisprojektin kanssa. Aika moni teistä ihanaisista kommentoikin aikaisempiin kirjoituksiini, että tauko vois tehdä hyvää. Ja tauollahan tässä on oltukin, hittovie vähän turhankin paljon. Ja ahdistaa, kun vaa'an lukemat vaan nousee. Eilen vedin ihan taas älyttömät överit, johon kuului Picnikin uuniperunaa, puolikas kismet, suklaajäätelöä, makaroonilaatikkoa..... Tänään aloitin taas hyvän päivän, ja päätin syödä kevyesti. Aamiaiseksi söin viilin ja yhden ruisleivän siivun, jossa yksi juustosiivu ja salaattia ja tomaattia. Evääksi otin töihin pienen siemensämpylän salaatilla ja tomaatilla ja kasviskeittoa. Ja sitten se hyvä päivä päättyi ihme päähänpistoon ostaa suklainen pingviinituutti. Illalla en ehdi kauheesti liikkumaan, pitää mennä talonyhtiön kokoukseen (blah). Jospa sen kompensoisi sillä, että söisin illalliseksi jonkun hyvän salaatin..

Taidan kaivaa taas netin syövereistä joskus kauan sitten mainostamani aivan mahtavan motivaatioblogin, josta aikaisemman spurttini sain. Jos joku ei sitä ole vielä käynyt lukemassa, niin suosittelen sen lukemista ihan ensimmäisestä postauksesta alkaen: "Viimeinen läski vuosi". Jos sen lukeminen vähän taas virkistäisi tätä menoa.

Aurinkoista keskiviikkopäivää kaikille kanssasisarille! :)

 Mun  blogi alkaa vaikuttaa kaikelta muulta kuin laihdutusblogilta. Hitto. Tässä alkaa olla takana jo aika monta viikkoa pelkkää repsahdusta ja repsahdusta. Ja sama linja jatkuu. Vähän minua lohduttaa ajatus, että olen edes vähän saanut liikuttua kaiken repsahduksen joukossa.

Viikonloppu meni lyhyesti kuvailtuna näin:

• Perjantai: rilluttelua ja lihaisa illallinen (tsekkiläinen mixed grill jaettuna kahdelle ja salaattia)
• Lauantai: krapula, 12km kävelylenkki ja sitten krapulamättöä; grillattua possua, kreikkalaista salaattia, paaaaaaljon tzatzikia ja patonkia, 2 hillomunkkia, lähes kokonainen lakupussi, ja jotain muuta pientä naposteltavaa.
• Sunnuntai: äitienpäivälounaaksi (hassua kyllä, äiti oli tehnyt samantyyliset sapuskat kun meillä oli lauantaina) possua, fetasalaattia (EI mitään kevytfetaa), paaaaljon tzatzikia ja patonkia, pala täytekakkua, skumppaa, olutta, valkoviiniä, siideriä ja vielä pohjille punaviiniä.

Ei mennyt taas ihan niinkun stromsössä. Ainoa mikä oli hyvää oli tuo 12km lenkki lauantaina. Muuten ei ole juuri kehumista. Tänään teen itselleni salaattia ja käyn lenkillä. Huomenna lähden työmatkalle päiväksi, ja siellä kaikki ruoat tarjotaan meille. Sen tietää miten siinä taas käy; tulee maisteltua vähän kaikkea ja istuttua bussissa tuntitolkulla.

Ähh, pitää yrittää alkaa taas ehtiä laihduttamaan, jotta saisi tänne jotain muunkinlaista päivitettävää. Mutta joo, siihen saakka: aurinkoista viikkoa kaikille kanssasisarille! :)

..nimittäin mun oikeesta painosta. Tai siis siitä "virallisesta". En ole päässyt nyt varmaan kuukauteen käymään mun "virallisessa" punnituksessa, eli Xtravaganza keskuksen Tanita -vaa'alla. Huomenna olen menossa sinne keskuksen juoksukouluun, ja samalla aion kohdata tuon mörön, eli mitä vaaka sanoo. Vähän mulla on semmonen tunne, että se näyttää ainaski pari kiloa plussaa, toivottavasti ei sen enempää.

Ja joo, vaikka viime viikko meni hyvin, ja sain sulateltua meidän reissulta kertyneitä kiloja mukavasti, niin kaikki sitten otettiin taas viikonloppuna takaisin. Perjantaina mentiin sinne Apulannan keikalle, ja innostuttiin siinä sitten "vähän" tissuttelemaan.  Ja rillutteluksihan se meni, joka sitten jatkui vielä lauantaina. Syömingit oli vielä ihan ok eiliseen saakka, kun taas krapulaamme mässäiltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oli sipsiä ja (omatekoista) pitsaa ja leipää ja limua... Hittokääkapua. Nyt on onneksi nuo pahimmat juhlat ohi, joten ei tarvitse vähään aikaan tolla tavalla rillutella. Ja jos vaikka saisi sitten tänne blogiin jotain onnistumistarinoitakin vaihteeksi.

Tämä viikko mulla on taas tosi hektinen, joka illalle on jotakin - pitää ihan tosissaan miettiä, että miten saisi vähän liikuntaa ujutettua mun aikatauluun. Noh, huomenna on se juoksukoulu, mikä on ok, muuten joutuu miettimään, että missä välissä ehtis yhtään mitään. Pitää varmaan ottaa ohjelmaksi joku aamu lähteä ennen työpäivää pikku lenkille, tai jumppaan tai jotain.

Mukavaa tsemppiviikkoa kaikille vappusyömismorkkiksen omaaville kanssasisarille! Kyl me tästä noustaan!

 Hohhoijaa. Se on arki taas iskenyt kasvoille ihan toden teolla. Ja samoin se on iskenyt mulle jotain 3kg lisää painoa. Ei se niin vakavaa kai ole, annoin itselleni luvan syödä lomalla, ja sen me teimme. Ja joimme myös. Joka päivä joimme ruoan kanssa viiniä ja nautiskelimme kaikesta tarjonnasta - oli kyllä niiiiin ihanaa. Vaikkakin omatunto vähän kolkutti, mutta annoin kolkutella vaan. Onneksi tuli joka päivä käveltyä reilusti, niin sai vähän kaloreita kulumaan. 

Loma oli kyllä ihana, vaikkakin säät oli ihan ahterista. Ekat päivät asusteltiin hostellissa, ja kierreltiin Fuengirolan kortteleita - osittain vesisateessa. Niin ja nautittiin täysillä siitä, että syöminen ja juominen ravintoloissa oli NIIIIN halpaa! Ensimmäisenä päivänä menimme Espanjalaiseen kalaravintolaan, jossa tilasimme salaattia, paistettuja perunoita, red snapper -kalaa, rapuja pil pil kastikkeessa, pullo viiniä ja vettä. Koko satsi maksoi muistaakseni 40€. Suomessa ei hittolainen saa sillä hinnalla melkeen edes viinipulloa!!! Seuraavana päivänä syötiin alkukeitot (NAM Gazpacho), oikeaa paellaa rapuineen ja simpukoineen, talon salaattia, pullo viiniä ja vielä kahvit ja liköörit päälle. Ja koko lysti kahdelta hengeltä 45€. Aijaijai kun oli hyvää! Ei kovin laihduttavaa, mutta hyvää ja kivaa silti.

Häät järjestettiin upeassa 5* hotellissa Marbellassa, johon sitten saavuimme perjantaina. Olimme molemmat ihan ällikällä lyötyjä siitä, kuinka hieno hotelli olikaan. Huoneessa meitä odotti pullo cavaa, jonka nautimme maisemaikkunallisessa kylpyhuoneessa vaahtokylvyssä. Voitte varmaan kuvitella kuinka ihanalta luksukselta se tuntuikaan katsella Espanjan vuoristoa ihanassa luksuksessa ihanassa seurassa .

Häät olivat ihan uskomattoman upeat, kaikki oli ihan viimeisen päälle suunniteltua ja tyylikästä. Tilaisuus alkoi kolmelta vihkimisellä, josta siirryimme coctailtilaisuuteen sisätiloihin (pois sateen alta). Coctailtilaisuuden jälkeen siirryttiin illallisella, jossa saatiin ihania herkkuja; rapuja, härän sisäfilettä, välisorbettia ja ihanaa kakkua. NAM NAM NAM! Ja eihän siellä ilman viiniä syöty. 

Aamiaiset oli järjestetty häävieraille erilliseen tilaan,jossa oli myös niin paljon valinnan varaa kaikesta kun vaan voi kuvitella. Ja eihän sitä tietysti laihdutustyöläinen muista nauttia kevyesti kun on ihania juustoja ja lihoja ym tarjolla. Aijai kun oli kaikki tuoreet hedelmät ja mahdolliset tarjolla, niin pakkohan se oli "maistaa" ihan kaikkea. Pekoneineen ja munakokkeleineen kaikkineen. Toisaalta oli ihan hyvä siellä aamiaisella tankatakin, kun hotelli oli vähän arvokkaampi. Tilasimme yhtenä päivänä ravintolan baarissa yhden teen ja yhden pienen oluen, ja hinnaksi tuli 11 EUROA!?!?! Totesimme, että ei meillä ole paljoa varaa teetä juoda tuossa puljussa.

Sunnuntai-iltana sitten matkustimme kotiin, ja olimme kotona eilen vasta 5.40 aamulla. Oltiin molemmat tosi väsyneitä, ja ei jaksettu lähteä enää kauppaan - tilasimme pitsat itsellemme ruoaksi!(?) Ja minä tietysti suolaisen ja rasvaisen ystävänä tilasin sen kaikkein rasvaisimman pepperonipitsan (NAM). Eli eilinen menkööt vielä loman piikkiin, tänään on pakko skarpata. Toistaiseksi mennyt ihan hyvin, mutta kyllä tästä vielä taistelu mielitekoja vastaan tulee. Hittolainen, aloitus on sitten hankalaa. Jos näette ystäväämme motivaatiota jossakin, niin laittakaahan sille viestiä, että tulee tapaamaan mua (olis vähän asiaa)!

(Päivitän tähän kohti pari kuvaa, kunhan saan ne ladattua koneelleni)

Aurinkoista kevätpäivää kaikille kanssasisarilleni!

Tai ainakin minusta tuntui siltä kun hiihdin ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.. Ja tuntuu vieläkin, voin sanoa. Kateeksi näy niitä, jotka kauniisti ja nopsasti sivakoivat mun ohi kuin siivillä... Nyt vihloo jokaista lihasta, häntäluuta ja koko vasemman kankun kokoista syvänsinistä mustelmaa. AIIIIJAIIIIJAAAIUIII AUTS.

Olin siis viikonloppuna työmatkalla Lapissa Saariselällä, ja meille tarjoutui sitten mahdollisuus mennä hiihtämään tai laskettelemaan lauantaina. Minä tyttöhän sitten päätin, että hiihtelen siellä tunturimaisemissa koko päivän ja nautiskelen elämästä. Ja voin sanoa, että siitä oli nauttiminen kaukana. Lähinnä homma meni ihan tragikoomiseksi. Meidän mökki oli tunturissa aika korkealla, ja voitte kuvitella millaisia mökin läheltä lähtevät ladut olivat. Ihan tajuttomia alamäkiä ja jyrkkiä käänteitä. Ja minä siinä sitten tosiaan ensimmäistä kertaa suksillä 17 vuoteen yritän pysyä pystyssä = MAHDOTON TEHTÄVÄ. Kun mä olin mun aikuisiän ensimmäiset hiihtometrit tehnyt, olin jo kaatunut 6 kertaa, häntäluu oli ihan hellänä ja peukalokin tauttunut sauvan kanssa söhliessä.

Lopulta ei auttanut muu kun ottaa sukset kainaloon ja lähteä tarpomaan mäkiä alas ja etsimään helppoja latuja. Kun mä vihdoin pääsin "siniselle ladulle", niin vähän alkoi suksi luistaa - ja lipsua. Hiihdin siinä sitten hiki poskella kaikki paikat kolottaen tunnin verran, jonka jälkeen tuli jo olo että miksi ihmeessä mä itteäni tälleen kidutan. Menin sitten monotansseihin, nautin terassilla hyvin ansaitun siiderin ja lähdin taksilla () takasin mökille. Ja päätin, että seuraavan kerran kun (jos) hiihdän, niin haluan hiihtää tasaisella ladulla jossain meren jäällä, jossa ei mäkiä ole. Hyvää liikuntaa se kyllä oli, en muista koska olisi kaikki lihakset olleet näin hellänä. Kävely sattuu, istuminen sattuu, liikkuminen sattuu... 

Koomisin kohta koko hiihtoreissulla olisi kyllä kuulunut hauskoihin kotivideoihin, toisaalta ihan onni, ettei kukaan ollut näkemässä. Sinisellä ladulla hiihtäessäni tuli eteen loiva alamäki, joka kaartui pikkuisen oikealle. Noh, minä sitten rohkeana lähdin mäkeä laskemaan, kunnes huomasin, että kaarteessa latu loppuu hetkeksi... Ja eihän siinä muuta ehtinyt kun sanoa että "OHO", ja mä vedin kaarteen suoraksi suoraan vastaantulijoiden ladun läpi sinne pöpelikköön!! Ja siellä mä sitten olin syvässä hangessa rähmälläni ja sukset sojotti mihin sattui ja sauvat oli ties missä. Oli siinä kanssa näky: Espoolaistyttö rähmällään lepikossa. Siinä sitten ähkien sain itseni kammettua ylös ja haihduin tyylikkäästi paikalta, ennenkun vastaantulevalla ladulla tuli ihmisiä vastaan. Olisivat tietty alkaneet marisemaan kun joku on tuhonnut heidän latunsa... 

Hiihtämistä lukuunottamatta reissu meni loistavasti. Paitsi tietysti syöminkien ja juominkien osalta. Syötiin loimulohta ja perunamuusia, poronkäristystä ja perunamuusia, lakkapiirakkaa ja liekitettyjä lettuja, poron ulkofileetä ja kerma-voi sienimuhennosta... Ja kyllähän sitä tuli sitten juopoteltuakin ja otettua saunasiideriä jne. Mä en saanut itseäni koottua sen viime viikonloppusen repsahduksen jäljiltä, joten nyt ollaan pahasti jäljessä kaikista tavoitteista ja paino on noussut sen pari kiloa. Onneksi on tullut liikuttua, niin ei sitten ole tuon enempää paino noussut. En tälläkään viikolla ehdi viralliseen punnitukseen, joten laitetaan seuranta nyt toistaiseksi kotivaa'an mukaan. Tänä aamuna paino oli 93,7, eli tasan kaksi kiloa enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. PRKL. Meinasinkin pussikeittoilla nyt tästä eteenpäin viikon verran, niin olisi ehkä mahdollisuus nuo pari kiloa karistaa vielä ennen meidän reissua!! Ajatelkaan, me lähdetään Espanjaan reilun viikon kuluttua!!! IHANAAAA!!!

Mutta, nyt takasin taas sorvin ääreen - toivottavasti teillä muilla on sujunut paremmin nämä laihispuuhat!

Tässä vielä pikkuinen kuvatervehdys Lapista:

 Voi elämän kevät mun kanssa. Ei tuo eilinen ollut sitten yhtään sen parempi kun viikonloppukaan. Ihan meni plörinäksi taas, kun oli vieläkin vähän semmoinen dagen-efter olo, ja kaikkea hyvää teki mieli. Ja niinhän sitä sit kans syötiinkin. Kaikkea hyvää ja epäterveellistä.

Päivä meni vielä ihan ok, söin evääksi tuomaani raejuustosalaattia. Mutta kova nälkä ja mieliteot johdattelivat mut kauppaan, jossa mukaan tarttui maksamakkaraa, meetwurstia, ihanaa siemenleipää, perunaa, turkinpippureita, lakritsia, jugurttia ja lakritsajäätelöä. Isäntä teki kotona lihapullia, ja minä suunnittelin, että haluan niitten lisukkeeksi lohkoperunoita ja tzazikia. Ja jälkkäriks jätskiä!? Ja väliin vähän lakua ja turkinpippureita.

Söin sitten kotona 5 isoa lihapullaa (jotka oli ihan sairaan hyviä), paljon lohkoperunoita ("itse tehtyjä", ei pakasteesta) ja sit tonnikaupalla tzazikia (myös itse tehtyä, NAM!) ja paljon vielä ketchuppia. Ja melkein koko pussin lakujakin vetelin. Maha oli niin kipeä ja täynnä tämän satsin jälkeen, että onneksi ei enää tehnyt sitä jädeä mieli. Mutta silti mua harmittaa IHAN SIKANA, että tuli tolleen mässäiltyä. Vielä tänä aamuna olo oli turvonnut ja vatsa oli ihan kova jättipallo. 

Riina mainitsi eilisen kirjoitukseni kommentissa (kiitos kommentista muuten) että tein virheen menemällä repsahduksen jälkeisenä päivänä vaa'alle.. Totta joo. Mutta tänä aamuna koin, että oli oikeasti todellinen virhe mennä vaa'alle. Voi PRKL mun kanssa: nyt se vaaka näytti jo yli 94kg!?!?!? MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA?!?!? Miten ihminen voi lihota melkeen 4kg kolmessa päivässä?! Ihan sairasta.

Toisaalta veikkaan (ja hartaasti toivon), että osa tuosta painosta on nesteitä. Nyt pitää vaan olla über tiukkana ja kevyesti loppuviikko, jospa taas paino pääsisi vanhoihin lukemiin. Ei tunnu reilulta, että kuukauden laihdutusmäärä tulee takaisin yhdessä viikonlopussa.

Liikuntasuunnitelma jää tältä viikolta vähän vaisuksi, kun ollaan lähdössä työporukan kanssa Lappiin, ja minulla on ihan joka ilta jotain muuta menoa. Eli tässä tämä:

• Ma: löysäilyä
• Ti: vapaailta
• Ke: juoksutreenit kaverin kanssa
• To: vapaailta
• Pe: Lapissa duunijuttuja
• La: Lapissa hiihtoa
• Su: matkustamista 

Katsotaan, jos elämä vähän kevenee tässä parin päivän sisällä, niin olisi sitten taas vähän parempi fiilis. Tällä hetkellä kaikki tunnelmat on aika maissa. Ahdistaa ja ottaa päähän.

 Voihan kökkö. Taas meni viikonloppu plörinäksi. Voisiko joku ihminen kieltää kaikki juhlat ja kissanristiäiset, kun ei mua saa semmosissa ruotuun. Ja taaskaan ei voi ketään muuta syyttää kun sitä joka tuijottaa mua peilistä. Aamupaino oli tänään MELKEIN 2 KG ENEMMÄN kuin perjantaina. BLAAAAH. 

Miten tässä taas näin kävi? No mä menin lauantaina sinne kaverin bileisiin viinipullon kanssa (vaikka olisi pitänyt olla selvinpäin. Jälkiviisaus huonoin viisaus). Ja siinä sit hyvässä seurassa höpötellessä viinipullo hupeni, ja kovasti alkoi suu napsamaan. Mun nenän eteen tuotiin sipsejä ja dippejä, joita mä pystyin välttämään. Ensimmäiset pari tuntia. Sitten tuli taas se olo, että enpäs olekaan enää lihava enkä köyhä, ja maistoin yhden. Ja toisen. Ja kolmannen. Ja lopulta sit vetelinkin rasvainholastuja nyrkkikaupalla kitaani. Ja sit tuli jano, ja eihän janoon siinä vaiheessa voi vettä juoda - JUODAAN BOOLIA!? Voi nainen, mitä menit tekemään?!!? Käytiin siitä sit vielä kotimatkalla paikallisessa baarissa juomassa pari siideriä. Hirmuinen hutikkahan siitä tuli, ja aamulla olo oli sen mukainen. 

Ja arvatkaas onko krapulassa kovat mieliteot laihisruoalle!? NO EI OLE. Siinä tulikin sitten mutusteltua ihan kaikkea epäsopivaa - muun muassa käytiin syömässä isot hampurilaiset paikallisessa ravintolassa. Oikeen ranskalaiset ja kaikki. Hohhoijaa. Ja siinä sitten mutustelun yhteydessä vielä pari siideriä lisää sunnuntain kunniaksi. MITÄ JÄRKEÄ?!

Tänään pitäisi sitten olla ruotuunpalaamispäivä. Vieläkin olo on vähän vetelä, ja ihan karmeat mieliteot on kaikelle herkulle. Vedin tossa just lounaaksi raejuustosalaattia, ja jotenkin ei nyt tuntunut maistuvan. Nyt pitäisi vaan taistella tämä päivä, niin eiköhän se taas huomenna helpota. Tällä viikolla jää taas virallinen punnari välistä, kun on taas joka illalle jotain menoa suunniteltuna. Ei hyvä. Ei myöskään ole mitään iltoja vapaana urheilua silmällä pitäen, täytynee herätä aikasin aamulla liikkumaan. Ei vaan millään jaksaisi. Laiskottaa. Ja harmittaa nää älyttömät repsahtelut. 

Ei kai se muu auta kun uuteen vauhtiin vaan. Toivottavasti teillä muilla on ollut menestyksekkäämpiä viikonloppuja!

(Kävin onneksi reippaana jumpalla lauantaiaamuna, niin sain vähäsen kaloreita kulutettua senkin päivän aikana. Jotain hyvää tässäkin edes)

Jaahas, taas yksi viikonloppu takana ja paluu arkeen. Tulossa tällä viikolla punnitusta viikon tauon jälkeen, suggestioterapiaa, työpaikan syöminkejä kiinalaisessa ja sitten PALJON liikuntaa. Jos typerä flunssanpoikanen ei tästä pahene. NYT EI SAA TULLA KIPEÄKSI!!!

Viikonloppu meni ihan ok, vaikkakin sunnuntaina taas repsahdin:

Perjantaina oltiin teatterissa, jossa join yhden lasin skumppaa äitini syntymäpäivän kunniaksi. Ja sitten teatterin jlk mentiin vielä äidilleni syömään vähän kanasalaattia. Hyvin oli kevyt päivä, skumppalasillisesta huolimatta.

Lauantaina kävin reippaasti jumpassa jo aamusta ja tuli tosi loistava olo! Katselin sykemittarista, että "pahimmillaan" sykkeet oli menny yli 175, mikä on jo aika kova hakkaus mulle. Kaloreitakin oli kulunut reilut 500! Jumpan jlk käytiin sitten vielä infrapunasaunassa ja saunassa, niin johan luulisi nesteitten lähteneen kiertoon! Iltapäivällä mentiin ukon kanssa leffaan, ja arvatkaas tekikö mieli popcornia?! EI TEHNYT!!! jEEEE! Ostin kaupasta suklaalevyn, jossa on 70% cacaota, eli sitä "terveellisempää" versiota, jota karppaajatkin syövät sillointällöin. Ja arvatkaas oliko hyvää?! OLI! Ja en syönyt siitä kun 3 palaa, kun siinä oli niin voimakas maku. NAM! Sitä pitää ostaa joskus uudelleenkin - vaikkakaan siitä ei saa tulla tapa.

Sunnuntaina oli sitten äidin virallinen synttäripäivä, ja käytiin häntä moikkaamassa pikapikaa. Äiti sitten uhosi tarjota synttärin kunniaksi meille lounaan, pizzeriassa?!!? EIIIII!!! Olisi pitänyt vaan kohteliaasti kieltäytyä, mutta enpä saanut pidettyä itseäni kurissa.. **KELE! Jos jotain positiivista pitää hakea, niin syötiin yksi pitsa puoliksi isännän kanssa, ja jätin vielä pitsapohjan reunat syömättä. Ennenvanhaan olisin syönyt koko pitsan ja vielä kaverinkin reunukset. Nyt onneksi tyydyin "vain" vajaaseen puolikkaaseen!! HYVÄ MINÄ! En tiedä paljonko oli annoksessa kaloreita, mutta kyllä ahdisti sen jlk. Ja kun pääsin kotiin, niin vanha syömishimo oli tullut takaisin: napostelin vielä tekemääni karppaajien siemenrieskaa kinkulla ja salaatilla, aurajuustolla, ja sitten vielä siihen päälle vetäsin loput 70% suklaat.

Hohhoijjaa.. Uskotte varmaan että oli tukala olo sen kaiken jälkeen.. ONNEKSI lenkkikaverini laittoi juuri tuossa tuskan hetkellä viestin että lähtisinkö lenkille! PELASTUS! Lähdin sitten ulos, ja tuntui että kaikki syömiset painoivat vatsaa ja jalkoja ja silmiä yhtälailla, ja ei oikein päässyt sellaiseen hyvään kävelyfiilikseen. Mutta onneksi sain kuitenkin mentyä: sain kulutettua n. 500kcal tuolla reissulla, eli varmaan vajaat puolet siitä syömästäni pitsasta sain tuhlattua! Eli jotain hyvää tästäkin!

Viikkoliikunnat meni myös vähän poskelleen, kun en päässyt/ "ehtinyt" kunnolla liikkumaan kun kolme kertaa viime viikolla. Nyt on onneksi uusi viikko, ja vähän löysempi aikataulu. Tein tuohon sivun laitaan jo uutta suunnitelmaa, ja se näyttää jo paljon paremmalta kun viime viikkoinen. PAITSI että nyt on just semmonen uuvahtanut olo, että jokin lentsu yrittää päästää itsensä valloilleen. EN HALUA!!! Sittenhän menee taas liikkumiset ihan poskelleen. Nyt jotain todella positiivista lentsuntappajaa pitää saada kehiin!! HETI!!

Ja tosiaan, tänään meinaan kohdata taas ystäväni Tanitan (mun "virallisen" vaa'an), saas nähdä onko toveri Tanita tänään hyvällä vai huonolla tuulella. Tai siis lähinnähän mun pitää kohdata todellisuus ja toivon kovasti että paino olisi pudonnut. Mutta epäilen suuresti tämän kaiken repsahtelun jälkeen. Mulla ei kyllä ole mitään aavistusta mihin se voi heilahtaa. Noh, illalla se nähdään sitten. Huomenna siitä lisää! 

Huomenna sitten on taas tapaaminen mun "terapeutin" kanssa. Odotan tapaamista jo tosissaan, jännittää ja innostaa saman aikaisesti. Toivon saavani sieltä hyviä eväitä matkaani ja uutta motivaatiota ja ymmärrystä tähän projektiin! 

Palataan sitten huomenna taas asiaan, tsemppiä kaikille kanssasisarille tähän uuteen viikkoon!!

 AAAAAAARRRRGH. Maanantain ensitunnelmat siis. Viikonloppu meni ihan plörinäksi, olisihan se pitänyt arvata. Nyt on niin pöhöttynyt ja itseinhoinen olo, ettei ole pahemmasta väliä. Tai no, myöhäistä se on nyt enää surra tai olla vihainen, pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa alusta.

Lauantaina oli siis ne kaverin synttärit. Kolmekymppiset siellä meksikolaisravintolassa. Johon mä olin jo ruokalistalta päättänyt että mitä syön kevyesti ja mitä juon. Kuinka minä syön pienen pihvin salaatilla ja lasin punaviiniä.

Ja pah x 10. Lähti ihan käpälästä. Synttärisankari oli tilannut ennakkoon alkudrinkiksi mansikkamargaritat (NAM) ja enhän mä siitä sit pystynyt kieltäytymään. Sitten pöytään tuotiin isoja nacholautasia, jotka oli myöskin tilattu etukäteen. Lautasilla oli isot läjät juustokastiketta, salsaa, jalapenoja ja oliiveja (NAM). Ja olihan niitäkin sitten pakko maistaa. Niin MAISTAA. Vedin puolikkaan lautasellisen niitä sitten hyvällä omallatunnolla. Ja sitten tuli pöytään friteerattuja jalapenoja, joissa oli cheddartäyte (NAM). Ja dippikastikkeena vielä sitten full-fat hapankrmaa. Pakkohan niitäkin oli sitten syödä. Ja friteerattuja sipulirenkaita omalla dippikastikkeellaan (ei niin nam), ja menihän niitäkin sitten. Ja tilasin toisen mansikkamargaritan.. Ja sitten lasin viiniä.. Ja toisen lasin...... 

Illan aikana sitten siirryttiin yökerhoon, jossa laihdutus oli jo sitten unohtunut kokonaan. Meni siideriä ja viiniä ja lisää siideriä, kun oli niiiiin hauskaa.. Minulla on vähän sellainen huono tapa, kun tiettyyn hiprakkaan tulen, että en oo enää lihava enkä köyhä. Ennen tykkäsin käydä baareissa melkein joka viikonloppu, joten voi kuvitella, et mistä nää kilot on joskus tulleet. Viimeiseen pariin vuoteen en ole enää niin aktiivisesti baareissa käynyt, on näemmä tämä "perhe-elämä" rauhoittanut mua. Plus että mua ei oikeen enää innosta tuolla kylillä ravata. Eikä oo niin rahaakaan hommaan. Nykysin oon enää käyny varmaan kerran kuussa, jos sillonkaan. Viiniä on tullut tissuteltua sitten kotioloissa vähän useammin. Nythän mä en oo tän "dieetin" aikana juonut kerran. Ennen lauantaita.

Arvatkaas mitä sitten tein vielä matkalla baarista yöbussille?!!? MENIN MÄKKÄRIIN HAKEMAAN HAMPURILAISIA!?!?!?!? Mitä ihmettä mun päässä on liikkunut?!?!? Vedin siinä sitten siis vielä yöpalaksi KAKSI tuplajuustohampurilaista JA yhden bicmacin. Pitää myöntää että sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, että piti mennä tervehtimään vessanpönttöä. Iso hurraahuuto mulle. NOT. Ihan älytöntä, ei voi muuta kun ihmetellä. Mihin meni mun arvot ja tavoitteet ja uudet elämäntavat?

Sunnuntaina oli sitten rehellinen krapula. Tunsi syöneensä ja juoneensa. Ihan kamala jano ja turvotus päällä. Ja kuten kunnon krapulaan kuuluu, niin oli myös aika rehellinen mieliteko kaikelle roskalle. Onneksi meillä ei ole mitään kovin epäterveellistä kotona, joten söin siinä aamutuimaan turkkilaista jugurttia ja hunajaa ja ruisleipää.

Ihan hyvin olisi mennyt. MUTTA. Meillä oli ne miehen siskonpojan synttärit. Ja mitä tekee hieman krapulainen, mielitekojen alistama laihdutustyöläinen? Se syö KAKSI lihapasteijaa, KAKSI palaa vuohenjuustopiirakkaa, palan kakkua, KAKSI pullaa, VIISI palaa tryffelisuklaata ja KARKKIA. 

AAAAARRRRRRRRRGHHHHHHHHHHHHH!

Jos kaiken tämän laittaisi kalorilaskuriin, niin ei varmaan hyvin kävisi. Kauhistuttaa. Toisaalta, kai se piti vetää tähän väliin tällainen totaalinen romahdus, niin pääsee taas puhtaalta pöydältä aloittamaan. 

Pieni lohtu tässä kaikessa on se, että sain liikuntasuunnitelmani toteutettua. Kävin viime viikolla liikkumassa viitenä päivänä: maanantaina, tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Kaloreita kului noin 2500!!

Uusi liikuntasuunnitelmani tälle viikolle on: 

• Maanantai: vapaailta / lihaskuntoa ja venyttelyä kotone
• Tiistai: Kävely/ välipäivä
• Keskiviikko: Gym Circuit
• Torstai: Kävelylenkki
• Perjantai: vapaailta
• Lauantai: Gym circuit/ Zumba
• Sunnuntai: Kuntosali/ jumppa/ sauvakävely (sään mukaan)

Mulla onkin tällä viikolla kaikkea kivaa pikku ohjelmaa. Huomenna menen sinne NLP terapeutille, mikä mua jännittää jo kovasti! Pääsen siitä sitten keskiviikkona avautumaan myös teille! Torstaina pääsen vähän hemmottelemaan itseäni, olen kampaajalle varannut ajan töiden jälkeen. Ihanaa!

Viralliselle puntarille en välttämättä tällä viikolla "ehdi", tai ei oikeestaan huvita mennä kun pelottaa nämä viikonlopun jälkeiset lukemat. Meillä ei kyllä toisaalta ole sitä ryhmätapaamistakaan kun vasta ensi viikolla - eli senkin puolesta voin siirtää menoa sinne ensi viikolle. Sen verran voin valottaa, että aamuvaaka näytti tänään 94,5kg, kun se vielä loppuviikosta näytti 93,2kg. PRKL. Mun kotivaaka näyttää vähän eri lukuja kun se keskuksen Tanita, eli nämä luvut ei koskaan tule ihan tarkkaan matchaamaan noihin mun virallisiin lukemiin. Tai sitten jos mä pääsen tänään ajoissa livahtamaan töistä, niin käväsen siellä pikapikaa kohtaamaan tuomioni. Katsotaan nyt miten akan käy.

No johan taas tuli vuodatusta, kiitos jos jaksoitte tämän manauksen loppuun lukea! 

Tässä vielä pieni vilkaisu mun viime postauksessa mainitsemiini istutushommiin:

 Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille kanssasisarilleni, ja muillekin, jotka tänne eksyvät! :)

Kuten otsikko jo vähän vihjaa, kevät on tulossa!!! Vaikkakin aurinko ei meille täällä PK seudulla tänään paistakaan, niin ihanat lintuset ovat jo tulleet laulamaan meille kevään tuloa!! Olipas ihanaa herätä aamulla, kun pihalta kuului raikas "titityy" lirkutus!! Ihan oli paikko huokaista, että kyllä se vissiin tämä piiiiiitkä talvi alkaa olla voitettu!!!

Viikonloppu ei kyllä syöminkien puolesta mennyt hyvin, ei musta enää taida olla tolle Xtravaganzan täysvauhdille.. Tuntuu, että nyt kun olen saanut pahimman pöhötyksen pois, niin voin alkaa jo pikkuhiljaa lisäämään vähän ruokaa tuonne pussien sekaan ja ryhtyä puolivauhdille. Oonhan mä tässä jo yli 4vkoa sitä vetänytkin, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Toisaalta houkuttelisi jatkaa, kun tuloksia tulee niin nopeaan, mutta ei se oikein tunnu enää järkevältä. Nimittäin nyt kun olen välillä "sortunut" syömään jotain, poden ihan järjettömän huonoa omaatuntoa, ja sitten tulee sellainen olo, että pitää rankaista itseään. Ja sehän ei ole tän homman ydin ollenkaan. Tämän kuurin ei kuuluisi olla rangaistus, vaan oppimisjakso, jossa pitäisi opetella uusia asenteita syömistä ja ruokaa kohtaan ja yrittää oppia pois vanhoista tavoista. Tämän pitäisi olla iloinen matka, eikä piina ja rangaistus. Mutta mites ton asenteen nyt ihan tosissaan muutat? Onneks tänään on taas Xtra tapaaminen, jos vaikka ehtisi vaihtaa pari sanaa meidän konsultin kanssa...

Vaikka viikonloppuna tulikin vähän närpittyä ruokaa, niin tänään aamupaino näytti ensimmäistä kertaa alle 94kg (JEE)!!! Vaikka mä pidän tätä ma/ti virallisena punnituspäivänä, kun käyn punnaamassa itseni Tanitalla (kehonkoostumusvaa'alla Xtravaganza keskuksessa), niin punnitsen itseäni melkein joka aamu heti herättyäni. Siinä vähän näkee miten paino heittelee pitkin viikkoa. Ainahan olisi tärkeää, että punnitus tehtäisiin samaan aikaan, niin siitä saisi hyvän vertailukelpoisen tuloksen. Minä ainakin olen huomannut, että aamu- ja iltapaino voivat heitellä 1-3kg!!

Noh, tänään on taas sitten tuomion päivä, kun astun vaa'alle kaiken tämän repsahtelun jälkeen.. Paljoa en odota, mutta toivon kovasti, että se näyttäisi ainakin miinusta... Tavoitteenahan minulla olisi ollut se 1,5kg, mutta epäilen, että se tulee toteutumaan.. Saas nähdä, vähän jo jänskättää.

Liikkumisia olen hoitanut ihan kunnialla sitten viime postauksen:

• Pe Vatsa-peppu 60min (n. 400kcal kulutettu)
• Su Kävelyä 5,75km (1,05h/ 500kcal kulutettu)
• Ma vatsa-peppu 45min (n. 350kcal kulutettu)

Eli hyvin olen kuitenkin pysytellyt tällä "liikuntaa vähintään 3krt/ viikko" konseptilla! Nyt jo huomaa kuinka askel kevenee, ja odottelen jo kovaa, että jaksaisin vatsa-peppu tunnilla ottaa painot käyttöön!! Siellä käytetään nilkka- ja käsipainoja tehokkaasti, mutta omat lihakseni eivät kyllä vielä jaksa niiden kanssa yhtään mitään. Joten olen suosiolla jättänyt nilkkapainot veks kokonaan.. Mutta seurataan edistystä, josko tässä jo muutaman viikon sisällä jaksaisi ne painotkin ottaa käyttöön!!

Juoksutreeni ei sinänsä ole vielä edistynyt, ei oikein vielä ole juoksukelit. Juoksumattoa meinasin tänään vähän taas kokeilla, jos ehdin siellä keskuksessa hetken aikaa treenata! Mutta kuten omakin järkeni sanoo, niin ei kannata (vissiin?) alkaa kylmiltään tekemään juoksutreenejä, jos peruskunto on ihan ruvella.. Sanokaa nyt jotkut juoksua harrastavat, että mikä teidän mielipiteenne on? Ainakin olen ymmärtänyt, että keskivartalon lihaskunnon tulisi olla ok juoksua tukemaan. Niin ja jos joku juoksija tänne osuu, niin suositelkaas, misät mun kannattaisi lähteä etsimään kunnollisia juoksukenkiä!? Sellaisia, joihin mitataan mun jalka ja katsotaan että ne on ihan just nappiinsa!

Olisipa ihanaa heittää tähän joku ihana kevätkuva, mutta ei mulla taida oikein olla mitään kivaa kuvaa.. Paitsi tämä näpsis katista, joka nauttii täysin voimin kevätauringosta! 

Tänään on näemmä taas tulossa sellainen "ei huvita, ei kiinnosta, ei mitään väliä" -päivä. Pussikeitot sais mun puolesta mennä jonnekin tooosi syvälle, MÄ HALUUN MÄSSÄILLÄ!!! Lasken ajattelemattani minuutteja lounastuntiin, vaikken aiokaan mennä syömään. Mutta mieli tekee, ja kovasti tuntuisi tämä hullu mieli houkuttelevan mua lounasruokalaan. Miten mä saisin nyt itseni jotenkin ruotuun? Tai siis pois näistä ikävistä mieliteoista ja ajatuksista? Nyt jotain hyviä vinkkejä!!

Kyllä mä nyt yritän pysyä tiukkana, ja alan kohta sheikkailemaan itselleni xtravaganzan suklaakaakaota, vaikka mieliteot on ihan KAMALAT!!! Tämä saattaa johtua pienestä repsahduksestani, joka kävi jo maanantaina... En vaan kehdannut sitä myöntää ääneen, kun salaa söin. Salaa perheeltä, ja sitä myötä salaa myös itseltäni. Kreisin kuulosta, mä tiedän, mutta kuitenkin niin totta. Hyvin sitä pystyy itseään huijaamaan. Vedin siis hullun kiilto silmissä maanantai-iltana paahtoleipää oikeen isolla voikasalla ja sit kaks nyrkillistä (!) irtokarkkeja. Ihan älytöntä. Suututtaa. Homma kostautu sit yöllä, näin niin levottomia unia koko yön ja pyörin koko ajan, nukkumisesta ei tullut mitään. Eilen meni jo onneksi paremmin, pienessä ketutuksen olotilassa. Ja nyt sitten tänään se kostautui tällä "hällä-väliä" olotilalla. *huokaus*.

Jotenkin pitäisi saada nyt ajatukset pois ruoasta. Mutta miten sen sitten tekisi, se on se pointti.

Sain eilen kutsun ystäväni synttäreille viikon kuluttua lauantaina. Ja luonnollisesti, kuten kaikki mahdolliset juhlat, ne keskittyvät syömiseen ja juomiseen.. *tuplahuokaus*. Iltaa siis istutaan Helsingissä ravintelissa ja siitä sit mahdollisesti jatkot johonkin baariin. Minulla on siis kolme vaihtoehtoa sen illan suhteen, päätös pitää tehdä etukäteen, niin ei sitten tule niin kova morkkis:

1. Pysyä tiukasti pussikeittolinjalla, ja kieltäytyä kaikesta syömisestä
2. Päättää etukäteen ruoka-annokseni, ja muuttaa peruna/pasta/hiilarit kasviksiin, ja tehdä raja juomiselle: eli päättää myös kuinka monta lasillista saan nauttia viiniä, vai pysyttelenkö vesilinjalla.
3. Antaa olla vaan, syödä ja juoda juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli, ja tiukentaa sitten linjaa loppuviikon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tuo kolmas vaihtoehto houkuttelee. Mutta välttääkseni ihan kamalan morkkiksen, taidan päätyä tuohon kakkosvaihtoehtoon. Se kuulostaisi järkevältä. Luulen, että jos yritän pysytellä pussikeittolinjalla, niin siitä ei kyllä tule mitään.. Jos jaksaisin vetää tiukasti pusseilla siihen saakka, niin se voisi olla mulle motivaattori. Vaikkakaan sekään ei tunnu nyt riittävältä..

*triplahuokaus" ja takas hommiin...

Ainiin, eilen oltiin uimassa, uin tasan 60 minuuttia ja 1500 metriä!

Otsikko kuvaa parhaiten loppuviikkoani. Ei voi mitään. Ja nyt harmittaa luonnollisesti, mutta ei muuta kun uuteen alkuun!

Torstaina oli töissä tosi stressaava iltapäivä, ja sen päälle sitten sähköpostini korruptoitui totaalisesti - kaikkein pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ei se, että se lähetti minulle vanhan, viime elokuulta poissaolotiedotteeni n. 12 000 kertaa, se lähetti saman myös sadoille asiakkaille. Jesss. Tästä lähti sellainen ketjureaktio, että olin töissä vielä yhdeksältä illalla yrittämässä selvittää sotkua. Ja sama jatkui perjantaina. Ja sitten kaikki muutkin laitteet ja ohjelmistot hyökkäsivät minua vastaan. Tai sitten hermostuksissani toheloin muuten vaan. Noh, siinä sitten kun yrittää vielä hoitaa normaalit duunit kiireessä, niin eihän siitä hyvää jälkeä tule.

Lopulta olin helpottunut, kun kello tuli puoli neljä - tunnin päästä olin sopinut näkeväni hyvän ystävän Helsingissä alkavilla heavy-festareilla. Vanhat ystävämme olivat tulleet Kanadasta saakka soittamaan Helsinkiin, ja olimme heidän vieraslistallaan - tai ainakin meidän piti olla... Vielä äkkiä yksi pirtelö naamaan ja sit menoks! Kun pääsimme perille, niin selvisi, että eipäs ollakaan listoilla, pojat olivat unohtaneet antaa nimemme listaan. Mietin jo hetken, että näinkö se mun päivä sitten jatkuu, että kauan odotettu tapaaminen ulkomaisten ystäviemme kanssa jääkin väliin. Emme kuitenkaan halunneet maksaa kallista pääsylippua. Siinä aikamme sitten odoteltuamme, joku sai jätkiltä viestin, että meidät voi päästää sisälle, ja niin me ehdittiin, nippa-nappa, poikien keikalle! Siinä sitten helpottuneena ja huojentuneena, ja vielä vähän stressinkireänä muutin mieleni selväpäisyydestä, ja otin itselleni siiderin. "Ehtiihän sitä jatkaa laihista sitten huomenna". Ja sitten otin toisen siiderin. Ja kolmannen. Ja neljännen.....

Yöllä baarissa valomerkin aikaan en kyllä ollut selvillä kuinka monta annosta oli alkoholia tullut kulutettua, mutta pitää myöntää, että aikastas monta kuitenkin. Ja sitten taksilla kotiin pikku sievässä.

Aamulla iskikin sitten ihan tajuton nälkä. En ollut syönyt edellisenä päivänä kuin kaksi pussia soppaa, yhteensä siis jotain 350kcal, ja loput pelkkää alkoholia. Ei hyvä. Ja olo oli kyllä sen mukainen. Eihän siinä sitten krapuloissa voinut kuvitellakaan ottavansa pussikeittoa, vaan tein lämpimiä ruisleipiä 4kpl ja ahtasin ne naamaani. Isännällä oli myös krapula (oli ollut omissa riennoissaan), ja hänen teki tietysti myös mieli jotain krapulamättöä. Pitkään arvoimme, että mikä olisi "terveellisin" krapulamättöruoka, ja päätimme tehdä fajitaksia, nammm! Ja mieleni teki myös mieli närästystä vastaan jotain hapanta, joten tilasin kaupasta myös litran Gefilus -piimää. Joo, minulla on kummia mieltymyksiä, tuo Gefilus piimä on yksi suosikeistani, hapan, mutta pehmeä.

Fajitakseen laitoin sisälle jauhelihaa, salsaa, salaattia, tomaattia, sipulia, paprikaa, maissia, papuja, jalapenoja, sour creamia sekä itsetehtyä quacamolea. Ajattelin, että no hiilareita annoksessa on ainoastaan lätyssä, maississa ja salsassa, eli parempi se on kun pitsa tai hampurilainen ja ranskalaiset. Ja onhan se tavallaan. Niin, ja söin minä sitten muutaman palaa Fazerin pähkinäsuklaata, jonka isäntä osti itselleen.  Olen kieltänyt häntä ostamasta herkkuja, jottei minulle tule houkutuksia, mutta tuo ohje oli näemmä unohtunut kauppareissulla.

Tässä siis mun repsahdus lyhyesti. Kauhea morkkis on päällä tietysti, kun menin pilaamaan hyvin alkaneen laihiksen. Tai oikeastaan hidastamaan tulosten syntyä. Sama vanha laihis jatkuu as per heti, mutta tulosten näkyminen luonnollisesti hidastuu. Harmittaa jo mennä tiistaina punnitukseen ja ryhmään, voi tosiaan olla että vaaka näyttää plussaa. TOIVOTTAVASTI ei paljoa kuitenkaan..

Olen yrittänyt tässä aamun aikana miettiä positiivisia asioita tästä repsahduksesta, jottei olisi niin paha mieli:

1. Minulla oli ihan superhauska ilta. Hauskempi kuin piiiitkiin aikoihin. Yleensä illat ovat olleet kovin ennakoituja ja suunniteltuja, ja juopottelu ei ole edes ollut kovin hauskaa. Nyt ex-tempore rilluttelu oli pitkästä aikaa hauskaa, en muista kokska olisin nauranut niin paljon kun perjantaina. Ihan loistoilta. (Toki olisi voinut olla hauskaa myös selvinpäin, mutta sitä nyt on turha analysoida enää jälkikäteen)
2. Emme menneet pitserian tai hampurilaispaikan kautta kotiin. Mieliteko oli kyllä valtava, mutta sain hillittyä itseni. Roskakänniruoan nouto baarin jälkeen on ollut lähes aina enemmän tai vähemmän rutiinia iltaa. Mutta nyt emme hakeneet!! JEsss!!
3. En myöskään mussuttanut yöruokaa kotona. Pahinta nälkää pitämään laitoin suuhuni pari korppukinkkusiivua ja ison lasin vettä. Monesti, jos on siis jäänyt pikaruokapaikka väliin, niin kotona on sitten keitelty nuudeleita, tai tehty lämpimiä leipiä tai sitten jotain muuta "hyvää". Nyt parin kinkkusiivun jälkeen menin kiltisti nukkumaan!
4. Krapulapäivän aikana mussutan yleensä koko päivän. Nyt suunnittelimme tarkkaan päivän menun, ja yritimme valita vähän terveellisemmän krapulaherkun kaikkien herkkujen joukosta.
5. Söin ainoastaan YHDEN fajitaksen, yleensä vedän kaksi tai kolme!!!
6. Söin ainoastaan muutaman suklaapalan, yleensä vedän vähintään puoliksi koko suklaalevyn!
7. En enää fajitaksen jälkeen syönyt mitään, ja olin edelleen hyvällä tuulella loistavasti sujuneen illan myötä.
8. Tänään aloitan taas uudella puhdilla vanhat rutiinit.

Eli jos vertaa tätä repsahdusta menneisyyteen, niin kyllä minä vähän säästin kaloreita vanhaan elämään verrattuna? Ehkä minä tässä yritän lohdutella itseäni, turha sitä on itseään mollatakaan. Tehty mikä tehty.

Flunssa vaivaa vähän edelleen, joten en taida vielä tänään(kään) uskaltautua kuntosalille. Mutta ulos meinaan mennä aurinkoon pitkälle kävelylenkille polttamaan vähän noita eilisia hiilareita. Ja maanantaina sitten katsotaan miten tuo repsahdus on vaikuttanut tavoitehameeseen ja mittoihin..

Aurinkoista sunnuntaita kaikille kanssasisarille, kiva jos jaksoitte lukea tätäkin vuodatusta. Toivottavasti teillä on ollut tuloksekkaampi viikonloppu!

Äh, minulle iski duha toissailtana. Se tuli kuin puun takaa, ja nyt on ihan veto pois. Epäilen, että tuo viikonlopun ulkoilu jotenkin vaikutti limakalvoihin, ja nyt se kostautuu. Se hyvä puoli tässä on, että mikään ei oikein maistu miltään, ja siksi ei edes tee mieli mitään herkkuja! Tosin eilen mies teki lihapullia (ehkä parhaita ikinä), joista maistoin kaksi. Eli siinä taas nähtiin mun tiukka linja. Noh, niissä ei ollut hiilareita, ja jätin yhden pussin syömättä, eli varmaan plus-miinus-nolla.

Kuitenkin iloinen asia oli tänään, että aamuvaaka näytti tänään 96,7kg, eli alas on tultu!! Punnitushan minulla on aina tiistaina iltapäivisin, joten aamupainoa on vähän huono siihen verrata. Mutta jotain sanoo se, että MUN TAVOITEHAME MENI (vaivoin) KIINNI!!!! Se meni kiinni!!!! JEEEE!! Nyt se on vielä kuoleman kireä, katsotaan sitten maanantaina miltä se näyttää! :D Jospa mä saisin sen jo ensi viikolla töihin päälle, vähänkö olisi hienoa!!! Pitää alkaa tosissaan kaivamaan niitä uusia tavoitevaatteita kaapista!! IHANAA!!! Senkin huomasin, että käyttämäni toppahousut olivat vielä pari viikkoa sitten niin kireät, ettei taskut menneet kiinni. Noh, nyt mahtuu taskut kiinni, ja vielä verkkaritkin sinne alle (tiukkaa tekee, mutta mahtuu kuiteskin)!!! Ihan luksusta! Ehkä saan sitten ensi talveksi uudet housut!!!!

Olemme lenkkikaverini kanssa sopineet torstait lenkkipäiviksi. Tänään näyttäisi olevan reilut 20 astetta pakkasta, mutta taidan olla reipas ja lähteä ulos nuhasta ja pakkasesta huolimatta. Pitää laittaa oikein kunnolla vaatetta päälle, niin eiköhän sitä pärjää? Voi kun olisi semmoinen "kommandokypärä", jonka voisi laittaa päähän, niin se olisi hyvä laittaa pipon alle. Noh, mä keksin jotakin. Otetaan sitten vähän lyhyempi kierros!

Ainiin, mä sain vihdoin hankittua uudet patterit mun sykemittariin, nyt saan sitten tarkemmin kaikki sykkeet ja kulutetut kaloritkin ylös! Nyt se pitäisi saada tehokäyttöön, niin johan alkaisi läski lähteä! ;) Taidan olla aikamoinen välineurheilija. Noh, mitäpäs siitä sitten, jos nuo laitteet kannustavat liikkumaan, niin sehän on hyvä vaan!

Ja sit taas takas hommiin, ihanaa, aurinkoista pakkaspäivää kaikille kanssasisarilleni!

Torstaina oltiin oikeen pitkällä lenkillä ystävän kanssa, käveltin meidän tahtia reippaasti yhteensä 7,7km, vähän yli 1h 30min. Oli tosi kylmä ilta, mutta kyllähän siinä hiki tuli kun tarvottiin. Noh, sitten loppuilta menikin ihan jääkalikkana peittojen alla. Tuntui, ettei mikään lämmittänyt. Join kuumaa teetä kuuman suihkun jälkeen ja olin moninkertasten peittojen alla. Tuo sama vilu jatkui yönkin yli, ja aamulla olikin sitten jo kuumetta. Pöh.

No eilisen olinkin sitten kiltisti soffalla, ja tänään olo on taas ihan normaali. Kovasti haluttaisi lähteä ulkoilemaan ja polttamaan kaloreita, mutta enpä taida vielä uskaltaa, kun vielä oli eilen kuumeessa. Huomenna kyllä uhmaan ja menen. Aivan ihana keli, tällainen aurinkoinen pakkastalvipäivä olisi kyllä mitä ihanin ulkoilupäivä, toivottavasti huomennakin on tällaista.

Eilinen sairauslomapäivä oli kyllä tunteiden ja mielitekojen taistoa pahimmillaan, ihan kauheat mieliteot. Mielessäni kävin läpi mitä kaikkea olisin voinut syödä, mmm.. Olisi tehnyt mieli hampurilaisia, pitsaa, karkkia, jäätelöä, suklaata... Ihan mitä vaan. Lopultahan mä tietty repsahdin ja tein itselleni salaatin. Ja siihen salaattiin tuli perus kurkun ja tomaatin ja salaatin lisäksi pähkinöitä, aurajuustoa, pari siivua pekonia ja avokadoa. Annoksessa ei ollut hiilareita, joten ketoosin ei olis pitänyt katketa, mutta kyllä mulle silti tuli ihan sika huono omatunto. Tekisi mieli päästä piiskaamaan itseään oikeen urakalla, mutta mites meet kun oot kipeenä.

Noh, tänään on uusi päivä, vedän vain mulle sallitut pussit ja paaaaaaljon vettä. Saas nähdä tiistaina, kostautuiko mun mässäilyt jotenkin. Toivottavasti ei pahasti. On niitä pahempiakin retkahduksia ollut. Taidan kaivaa Xtravaganzan motivaatiolevyt esille ja kuunnella niitä hetken, jospa niistä saisi uutta ajateltavaa.

Maanantaina otan sitten taas kuvat motivaatiohameesta, kahotaan miten tytön käy!

Ihanaa viikonloppua kaikille!