Heippis kaikille pitkästä aikaa, mitä teille kuuluu? Vieläkö täällä on ahkeria laihduttajia linjoilla? Miten teidän jouluvalmistelunne sujuvat?

Minä olen totaalijumissa. Häävalmistelut sujuvat mukavasti, hääpuku on hankittu, paikka ja bändi varattu jne. Mitään isompaa stressiä ei vielä ole, vaan aina vaan ajattelee, että onhan tässä vielä aikaa. Vaikka todellisuus on toinen: enää vähän reilut 8,5kk aikaa!! Ja isoin haaste rahan säästämisen lisäksi on luonnollisesti tämä elopaino.

Olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin olin vuosi sitten. Vaaka näyttää jälleen yli 100kg, ja mitkään vaatteet ei mahdu päälle. Nyt joulun alla olen kokenut, että kaikkien kissanristiäisten takia on ihan turha edes yrittää laihduttaa - olen siirtänyt nyt koko homman joulun jälkeiseen aikaan. Suurin tavoite on mahtua hääpukuun, ostin tarkoituksella hieman liian pienen puvun, jota voi sitten muokata. Tammikuusta alkaa.

Tässä ajatuksia tulevalle vuodelle:

• Säännöllistä, monipuolista liikuntaa
• Alkoholin käytön minimointi
• Juoksutreenin aloitus
• Pakko yrittää syödä vähemmän ja monipuolisemmin
• ei mitään hulluja soppadieettejä ainakaan pidemmän päälle --> niistä ei ole mitään pitkäaikaista hyötyä. Kyllä se nyt on nähty.

Aurinkoista tiistaipäivää niille, jotka tänne sattuvat eksymään! Toivottavasti teillä on mennyt mukavammin kuin minulla!

Ps. jouduin laittamaan kirjaintarkenteen kommenttiboksiin, alkoi tulla roskakommentteja liikaa

 Jaahas, se on sitten puoli vuotta projekti elämää täynnä. Ja vähän vaisut on tulokset. Paino putosi huisasti keväällä hulluilla pussikeittodieeteillä ja liikunnalla, ja kesällä sitten tuon dietin vastakohtainen elämä on tuonut ison osan kiloista takaisin. Tänään, elokuun 1. päivänä aloitan projektin uudestaan. Tällä kertaa ilman pussikeittoja. Pienemmät ruoka-annokset, lisää liikuntaa ja vähemmän rilluttelua, siinä olkoot uusi reseptini. Nyt on jotain pysyviä tuloksia saatava, hitto vie. Onneksi nyt alkaa olla kesän karkelot jotakuinkin juhlittu, ja voi vähän helpommin palata arkeen.

Ensi kesänä taitaa tapahtua mullistuksia elämässäni, siinä on minulle toinen motivaattori...  Mikään ei ole vielä virallista, joten joudun vähän teitä vielä pitämään "jännityksessä". Lupaan kyllä sitten virallistaa aiheen täälläkin kunhan on tarpeelliset hommat sovittu ensin!

Aurinkoista ja ihanaa elokuuta kaikille kanssasisarille 

 Jaahas. Ajattelin, että jokos olisi taas pitkästä aikaa vuoro esitellä tavoitehametta ja muita tällaisia konkreettisia edistysaskelia. Kun tässä on mennyt kuukausi vaan pauhaillessa kaikesta muusta mahdollisesta.  Ihan ensiksi pitää juhlia aamupainoa: 92,9kg!!! Odotan kyllä kuumeisesti että pääsen siihen mun viralliseen puntariin, siitä se on paras seurata painon pudotusta, kun ainahan sitä on aamuisin kaikkein keveimmillään.. Koskakohan sitä pääsisi alle tuon maagisen ysikympin.. PItäskö ottaa tavoitteeksi maaliskuun loppuun mennessä..?

Kyllä. Minä päätän. Maaliskuun viimeinen päivä, minä painan alle 90kg!

Tässä on nyt tätä tavoitehamekuvaa, arvatkaas tuntuuko mukavalta:

Nämä kolme alinta kuvaa ovat siis seitsemännen viikon puolesta välistä! Ajatelkaa, että sain työnnettyä teepaidankin tonne alle!!! Ja meni kiinni ilman kiristyksiä, viuh vaan!!! Vähänkö mä oon voittaja!!!! JEEEE!!

Tarkistelin myös aamulla mittoja, ja niistäkin tuli aikastas hyvä mieli (nämä siis 6,5 viikon saavutukset):

• Rinnan ympärys: 125cm --> 116cm
• Vyötärön ympärys: 130cm --> 119cm
• Lantio: 130cm --> 122cm
• Reisi: 75cm --> 72cm

Aikastas monta senttiä on hävinnyt!! JEEEEE!!!

Ja tässä olisi sitten uusi tavoite, mun "viimeiset mustat housut" (pahoittelen jos kuva tuo kuvotuksenväristyksiä):

Näillä mennään, katotaas koska saisin nämä pöksyt jalkaani... Arvioisin, että kyllä tossa toista kuukautta menee.. Mutta menkööt! 

Ihanaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille kanssasisarille - minä vietän tämän illan teatterissa ja sitten loppuvkonloppu minä vaan liikun ja nautin vapaudesta! Ahhhh!

Jess! Eilen oli taas punnitus: nyt oli lähtenyt 1kg elopainoa! Vähän salaa toivoin, että olisi lähtenyt enemmänkin, mutta tuon viime viikkoisen huiman pudotuksen jäljiltä pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! :) Kun kokonaismäärää miettii, niin 5,4kg kahdessa viikossa on aika huima pudotus!! Ja sitä myöten painoni siirtyi takaisin 2-numeroisten joukkoon! Niin ja painoindeksi laski vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen! Jess!!

Seuraavaan painoindeksiluokkaan onkin sitten reilummin matkaa, laskeskelin, että painoni laskiessa 85,5kg:n, siirryn luokasta merkittävä lihavuus luokkaan lievä ylipaino. Siinä sitten seuraavaa tavoitetta. Pitänee kehitellä välitavoitteita, kun tuo 15kg:n pudotus tuntuu tässä vaiheessa kaukaiselta. Mutta mahdolliselta kuitenkin! 

Pari tavoitetta lähitulevaisuuteen:

• Mahdun tavoitehameeseen 2 viikon kuluessa
• En lipsu soppakuurista = painoa putoaa 1,5-2kg/ viikko = painan helmikuun lopussa noin 95kg
• Etsin uuden tavoitevaatteen
• Parannun flunssasta ja otan salikortun uudestaan käyttöön

Minulle iski siis eilen (taas kerran) ihan järjetön lentsu. Kauhea pääjumi, ja nenä ja silmät vuotavat norona. Ja aivastuttaa. Ankeeta, kun nyt just pitäs saada itsensä liikkeelle, ja on ihan vetämätön olo. Jospa tämä tästä?

Yöllä en saanut oikein nukutuksi. Minua hermostuttaa nyt jotenkin kaikki asiat. Miehen työttömyys, raha-asiat ja tämä painonhallinta ovat päällimmäisenä mielessä aina kun menen nukkumaan, ja heti kun herään. Olen yön tunteina yrittänyt miettiä suhdettani ruokaan, ja tullut siihen tulokseen, että mulla on jotenkin kieroutunut suhde sen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut pahemmin makeanhimoa, kaikki tämä massa on tullut pääasiassa rasvaisen ja suolaisen syömisestä, leivän puputtamisesta ja rilluttelusta. Miksen voisi elää vain kohtuudella, kun kaikkea pitää ahmia ihan älyttömät määrät? Nyt tässä soppakuurin aikana näitä asioita on hyvä miettiä, mutta en oikein saa selkoa päähäni. Miksi näen kaiken herkun houkuttelevana viettelyksenä ja palkintona, enkä ravintona? Tunnen, että tämä "ruoka-addiktio" on kuin huumeriippuvuus tai alkoholismi. Pystyn olla "kuivilla" kunnes se repsahdus tulee. Tai siis näin on ollut menneisyydessä. Nyt yritän tämän blogin avulla saada tunteitani ja mietteitäni ylös, jos tämän kirjoittamisen avulla saisin tolkkua tähän pallooni.. Ja sitä myötä pystyisin saavuttamaan kerrankin pysyviä tuloksia.

Olen myös haltioissani lukenut aikaisemmin mainostamaani Annakaisan blogia (http://xtragirl.wordpress.com), hän on nyt jo tavoitepainossaan, mutta hänen tekstinsä matkan varrelta ovat kuin omasta päästäni. Niistä saa paljon ajatuksia ja motivaatiota. Suosittelen kaikille kanssasisarille lämpimästi tuohon blogiin tutustumista!

Ohhoh, tulipas taas vuodatusta kerrakseen, nyt takas hommiin!

Tässä vielä kuva menetetystä taakastani:

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

Hittolainen. Mies kävi kaupassa ja osti yhtä mun lempiherkkua jääkaappiin: maksamakkaraa. Ai että se on hyvää kun levittää oikein paksun kerroksen tuoreen, paahdetun ruisleivän päälle.... mmm... Ja nyt kun mä en sit saa syödä, niin toi pentele kävi ostamassa oikein ison pötkön, nyt kun se saa syödä sen ihan rauhassa itsekseen. Onko tämä nyt sitten sitä tukemista? Vai vaan itsekurin hallinnan opettamista?

Noh, ei siinä mitään, että se on siellä jääkaapissa - olen tehokkaasti pystynyt välttämään jääkaappia nämä alkupäivät. Varsinkin kun on väkeä kotona, niin en pysty "salaa" käydä kaapilla. Niin siis yksin kun on kotona, niin sitä hiippailee itseään huijaamalla kaapille, että mitä jos ihan vaan pikkusen jotain..? Mutta nyt mua pelottaa, kun ukko lähtee vähän poikien kanssa ulos, ja se jättää mut ihan yksin kotiin. Maksamakkaran kanssa. Kyllä tämä on onnetonta, että mä en pelkää yksinoloa juuri koskaan - mutta sitten mä pelkään kaksinjäämistä maksamakkaran kanssa? Onko kellään muulla samoja "pelkoja"?

Pitää keksiä jotain tekemistä illaksi, jottei tarvi taistella. Ehkä mä meen jumppaan, otin töihin varooks jumppakamatkin mukaan. Jalka vähän vihoittelee, mutta spinnussa vois tietty käydä. Harmittaa kun eilen jäi lenkki väliin, alkoi sataa just kun oltiin suunniteltu lähtöä. Tai sit mä meen leffaan. Katotaan nyt.

Kaivelin vanhoja valokuvia edellisen laihiksen jäljoltä, ja kyllä alkoi tosissaan ottaan päähän.. Ostin serkkuni häihin tämän upean ruskean mekon, ja tunsin olevani koko häiden upein vieras mekossani ja hoikassa uumassani. Nyt ei ole toivoakaan mahtua siihen. Ainakin 20kg pitäisi tiputtaa jotta olisi edes pientä toivoa. Mutta hei, mä pystyn siihen? KYLLÄ, MÄ PYSTYN SIIHEN!!!!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!! :)

 Jaahas, nyt se sitten alkoi, ainakin 4 viikon soppakuuri. 

Aina jankataan, että laihduttamisessa se kaikkein vaikein osuus on tavoitepainon ylläpitäminen sen jälkeen kun se on saavutettu. Ja tottahan se on. Vuonna 2001 menin Painonvartijoihin, jossa laihduin loistavasti lähes 20kg yhden kevään aikana. Siitä sitten meni muutama vuosi, kun olin taas lähtöpainossa. Sen jälkeen olen lukuisia kertoja aloittanut Painonvartijat ryhmässä, ilman vastaavanlaisia tuloksia. Noh, nyt on koko Painonvartijat lopetettu Suomessa, eipä tarvitse sitä enää miettiä.

Vähän reilut 2 vuotta sitten kuulin Xtravaganza kurssista, jossa yritetään tasapainottaa tervettä ruokavaliota ja mielen toimintaa ja urheilua. Aloitin 26 vkoa -kuurin, josta intensiiviosuudella olin 9 viikkoa. Tuon 9 viikon aikana söin säntillisesti xtravaganza pussikeittoja 3 kpl päivässä ja liikuin säännöllisesti. Ja ahh, olipas ihanaa, kun paino putosi rapisten: reilussa parissa kuukaudessa oli rapissut painoa n 20kg!!. 9 viikon jälkeen aloitin tasapainottelujakson, jonka aikana onnistuin vielä laihtumaan 4 kg, ja olin elämäni kunnossa! Olin onnellisempi kuin vuosiin omasta painostani, ja mahdollisuudesta ostaa kaikkia ihania vaatteita ym!

Jatkoin liikkumista säännöllisesti, ja olin loistokunnossa. Kunnes tuli kesä. Kesä katkaisi kaiken rutiinini, ja lopulta myös varpaani (kolautin sen jakkaraan), ja niin sitten loppui urheiluinto (7 vkon sairausloman myötä) ja myös syömisen tarkkailu. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida siinä vaiheessa, kun alkoi uudet vaatteet kiristää. Kesä meni vielä kivasti uusissa vaatteissa, ja syksy toi tullessaan uuden shoppailureissun syysvaatteita varten. Ja syysvaatteet olivatkin salakavalasti vähän isompia kuin kesävaatteet. Kun tuli talvivaatteiden oston aika, niin jo ostettiin taas vähän isompia housuja - kevään koittaessa ei sitten mahtunut enää mitään edellis kevään/kesän vaatteita päälle. Niin siinä sitten hiljalleen kävi, että turposin samoihin mittoihin kun ennen tuota kuuria. Ja 3 kiloa päälle. Ja arvaa harmittiko?

Nyt olen sitten lihavampi kuin koskaan elämässäni, toivottavasti viimeistä päivää. Menin liittymään takaisin Xtravaganza ryhmään, joka alkaa ensi viikolla. Pussikeitot aloitin jo tänään, joten toivon ensi viikon punnitukselta jo ihan kivoja tuloksia, tavoitteenani on n. 3kg:n pudotus näin ensimmäisellä viikolla. Vähän tulee noista pussien hajuista kauhukuvia, se 9 viikkoa oli aika rankka kokemus viimeksi. Nyt jos jaksaisin alkuun olla 3-4 viikkoa pusseilla ja alkaa sitten keventämään "normaalein keinoin", uskoisin, että tulokset voisivat olla pysyvämpiä. 

Tässä motivaatiolistani tälle viikolle:

• Ensi viikolla hameeni ei enää kiristä
• Ensi viikolla housuni ei enää kiristä
• Ensi viikolla ollaan jo kohta helmikuun puolessa välissä!

Ja tässä kuva ensimmäisen laihdutuspäivän aamusta:

Nyt tsemppiä tytteli!!!!