Eilinen NLP sessio oli tosi vaikea. Hyvä mieli jäi kaikinpuolin, vaikka kaikki tuntuikin tosi haastavalta. Mulla oli eilen jotenkin tosi raskas päivä muutenkin. Lihaksia särki tuo 5km:n juoksu ja kuntosaliaherrus, stressi tämänhetkisestä perheen taloudesta ja siitä aiheutuneesta riidasta miehen kanssa painoi mieltä, ja kaiken tämän päälle vielä tämä flunssa tekee tuloaan. Päätä särki koko päivän, ja Buranan voimalla minä raahauduin terapeutin tuoliin. Ehkä minulla oli vähän vääränlainen olo- ja tunnetila syvärentoutukseen eilen, ja sen takia kaikki tuntui niin kovin hankalalta. Tai sitten se vaan on todella vaikeaa miettiä kaikkia näitä asioita, ken tietää.

Eilen matkasin syvärentoutuksessa tapaamaan itseäni kaikkien tämän lihavuuden aiheuttaneiden tilanteiden ja tapojen läpi siihen hetkeen kun olin ihan pikkuinen tyttö. Aikaan ennen kuin minua alettiin kiusaamaan ylipainosta ala-asteella. Aikaan, ennen kuin ylipaino millään tavalla vaikutti elämääni. Aikaan, jolloin olin vain vilpittömästi minä ilman mitään yritystä. Oli hassua, kuinka hyvä mieli minulle tuli katsoa tuota pientä tyttöä leikkimässä pihalla vaaleanpunaisessa tuulipuvussaan kova tohina päällä. Melkein liikutuin ajatuksesta mennä halaamaan tuota tyttöä ja kuiskaamaan hänelle, että sinä pystyt ihan mihin vaan jos vain tarpeeksi sitä haluat!

Haasteet tulivatkin sitten, kun oli aika matkata tapaamaan itseäni 10 vuoden kuluttua. Minä en saanut mieleeni minkäänlaista ihmistä, en lihavaa, en laihaa - pelkän hahmon. Siitä hahmosta en ottanut selvää onko hän lihava vai laiha, onko hän iloinen vai surullinen, se oli vain pelkkä hahmo. Pelottavaa jollakin tavalla. Olen nyt eilisestä asti miettinyt, mitä tämä mahtoi tarkoittaa. Johtuuko se vaan siitä, että en osaa kuvitella itseäni muun laisena kuin nyt olen? Vai johtuuko se siitä, etten ole sisäistänyt ajatusta siitä, että tällä kertaa tästä muutoksesta tulee pysyvä? Olenhan niin monta kertaa tämän muutoksen yrittänyt tehdä, ja silti epäonnistunut. Jonain päivänä haluan olla niin itsevarma, että voin kuvitella itseni 10 vuoden kuluttua, normaalipainoisena ja tyytyväisenä itseeni! Mutta ihan selvästi se vaatii aikaa ja asiaan paneutumista.

Hieman mietteliäänä jätän teidätkin pohtimaan näitä, ja kirjoittelen sitten aiheesta lisää, kunhan saan vähän selkoa tähän omaan pääkoppaani. Sain terapeutiltani nipun luettavaa aiheeseen liittyen, niitä lukiessa meneekin mukavasti tämä ilta. Lainaan tässä vielä hänen sanojaan, uskon, että ne sopivat teille ihan jokaiselle, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa kuin minäkin:

Tee jokainen päivä tietoisesti, läsnäolevana tässä hetkessä valintoja, päämäärät ja unelmat selkeinä, kaukovalot ja kaukonäköisyys ystävänäsi, ollen innostunut ja tyytyväinen osa-tavoitteiden saavuttamisesta, löytäen uusia, myönteisiä tapoja helliä, palkita, lohduttaa ja tsempata itseäsi ruuan sijaan. Tiedosta myös, että kaikki on mahdollista ja se mihin keskityt oikeasti lisääntyy. Kun muutat suhtautumistasi entisestään asioihin asiat muuttuvat, niin se vain menee. Ajattele myös, että olet arvokas, ansaitset tämän, muutoksen!

 ...suggestioterapiasta. Ja toisaalta pää on ihan tyhjä. Puristan kätttäni nyrkkiin ja katson sitä, ja saan siitä jännittävää motivaatiota, taidan olla hyvinkin altis suggestioille.

Hän kuvaili suggestioita muun muassa sillä, kuinka eläydyn elokuviin – liikutunko surullisissa asioissa tai tulenko onnelliseksi onnellisen lopun myötä. Ja itkenhän minä, ja olen onnellinen jos elokuvassa on onnellinen loppu. Minä eläydyn ihan täysillä jokaiseen elokuvaan, enpä ole ennen tiennyt että se on lievän asteinen hypnoositila, johon elokuvia katsellessani joudun!

Niin, olin siis eilen tapaamassa terapeuttia, josta Annakaisakin blogissaan usein on puhunut. Hän myös minulle suositteli sitä, kun otin häneen rohkeasti yhteyttä sähköpostilla. Homma on pirun kallista (Jaunde taisi siitä kyselläkin), mutta jos se auttaa minua muuttamaan alitajunnassani asenteeni ruokaan ja syömiseen, ja sitä kautta auttaa minua pysyvään muutokseen, niin sitten siitä maksan mielelläni. Olen siinä tilanteessa, että maksan mitä vain päästäkseni lopullisesti näistä kiloista. Toistaiseksi minulla on ihan positiivinen mieli - menen sinne uudestaan ensi viikolla!!

En oikein osaa virallisesti kuvailla tätä suggestioterapiaa (kutsutaan myös hypnoosiksi), siitä voi jokainen varmasti Googlella etsiä lisätietoa. Käytännössä se on rentoutusta, ja täysin rentoutuneen tilan saavuttamista, jolloin mieli on vastaanottavainen kaikille viesteille.

Ihan alkuun laitoimme ylös tietoja minusta, ja omia ajatuksiani siitä miksi projektini ovat menneet pieleen aikaisemmin ja mitkä työkalut minulta puuttuvat tavoitteen saavuttamiseksi. Ja puuttuuhan minulta työkaluja, motivaatiota, uskallusta ja vaikka mitä. Laihdutusprojektissa siis. Kyllähän minulla muille elämän osa-alueille on motivaatiota, uskallusta ja vaikka mitä, mutta jotenkin se vaan tuntuu, että noita voimavaroja ei ole tähän laihisprojektiin.

Aluksi minua kikatutti suuresti köllötellä löhötuolissa ja kuunnella silmät kiinni terapeutin rauhallista puhetta, mutta sitten yhtäkkiä rentouduin ihan kuin olisin ollut melkein unessa. Ja siinä sitten täysin rentoutuneessa tilassa aloitimme mielikuvaharjottelun, jossa terapeutti hitaasti ja rauhallisesti puhui siitä kuinka olen tehnyt loppuelämän mullistavia muutoksia ennenkin, ja pystyn siihen nytkin. Ja kuinka minulla on ollut rohkeutta tehdä jotain muuta, minulla on rohkeutta tehdä sitä, jos vain haluan. Nämä ajatukset "lukittiin" nyrkkiini, joka symboloi saavuttamista, onnistumista.

***

Olen ihanalla rantatiellä, aurinko lämmittää ja kuulen meren liplatuksen taustalla. Tie on minulle outo, mutta kuitenkin hyvin rakas ja kaunis. Kuljettuani hetken tulen tien haaraan, jossa tienviitat osoittavat eri suuntiin. Toinen tie on pimeä, synkkä ja tylsä, ja tienviitta on kulunut, likainen ja kulahtanut, tuuli ulvoo siellä ikävän pelottavasti. Tämä synkkä viitoitettu tie on jatkoa nykyiselle elämäntavalleni. Toinen tie on aurinkoinen, tutun tuntuinen, jännittävä, lämmin ja valoisa, ja kirkas vesi liplattaa kauniisti tien varrella. Minä olen nyt tien risteyksessä. Minun tulee nyt valita kumpaan suuntaan lähden. Minä päätän. Minä lähden kohti aurinkoa. Minä juoksen kauemmas pois, pois synkkyydestä, pois entisestä elämästäni lihavana.

Kääk, tänään se sitten on, mun ensimmäinen "terapiaistunto"! Aika jännää mennä katsomaan mitä moinen pitää sisällään, kun en ole koskaan sellaisessa ollut. Saatika ajatellut meneväni, ennenkun luin Annakaisan blogista asiasta.

Tässä lyhyesti tietoa NLP:stä (bongattu mm. Suomen NLP yhdistyksen sivuilta):

NLP = Onnistumisen taito

NLP eli neurolingvistinen prosessointi on ajattelutapa, tutkimussuuntaus ja joukko välineitä joiden avulla sinun on helppo päästä hyviin tuloksiin siinä mitä teet. NLP on ajattelutapa ja joukko keinoja, joilla voit tehdä elämästäsi myös sillä tavalla mielekästä ja palkitsevaa että sitä voi kutsua onnellisuudeksi!

Itse päätin tätä kokeilla, kun tuntuu, että en oikein hallitse tätä muutosta. En osaa ajatella itseäni normaalipainoisena saatika asettaa itselleni tarpeeksi motivoivia tavoitteita. Enkä osaa suhtautua ruokaan oikein. Käytännössä olen siis ihan hukassa. Painon pudotus onnistuu hyvin, sen olen kokenut, kun olen laihduttanut yli 50kg elämäni aikana. Se on se "helppo" osuus. Mutta mitä mä sitten teen kun olen päässyt tavoitteeseen? Miten mä sitten opin elämään niin, ettei kilot enää koskaan tule takaisin?

Näihin lähden etsimään vastausta ja mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää! Eihän ne vastaukset tällä löydy ainakaan suoraan, mutta jospa saisin jotain eväitä mukaani tuolta tapaamisesta! Mä sitten huomenna raportoin teille!

Sen verran voin jo jakaa, että sain terapeutilta kotiläksyn, jossa on useampia kysymyksiä mietittäväksi, ei mitään helppoja.. Osaisitko sinä vastata omasta projektistasi mm. seuraaviin:

• Onko ketään, joka voisi vastustaa sitä, että saavutat tavoitteen?
• Kuvittele, että tavoitteesi on jo toteutunut.. Miltä olosi silloin tuntuu/ kuulostaa/ näyttää - mitä aistit kun olet tavoitteessasi?
• Miten annat arvonantoa, kiitosta ja tunnustusta itsellesi onnistumisesta?

Näihin mietteisiin jätän teidät nyt rakkaat kanssasisaret, palataan sitten huomenna fiiliksiin paremmin!!!

 Mä mainostinkin tuossa aikaisemmin "Annakaisan Viimeinen läski vuosi" -blogia. Annakaisan, joka laihtui yli 60kg parissa vuodessa. Olen nyt lukenut sitä viime viikot tooosi haltioituneena, ja osa tekstistä on kuin suoraan revitty päästäni. Teksti on todella mukaansa vievää, ja pakko myöntää, että olen ollut niin addiktoitunut siihen, että jopa työt ovat vähän kärsineet..  

Annakaisan teksteistä ammentaa vaan koko ajan ihmeellistä lisäpotkua, ja varsinkin auttaa haaveilemaan siitä hetkestä kun itse tavoittaa sen suuren maalin: normaalipainon!!! Mä suosittelen LÄMPIMÄSTI kyseisen blogin lukemista, ihan alusta loppuun, KAIKILLE kanssasisarille!!!! Eli blogi on siis osoitteessa: http://xtragirl.wordpress.com.

Tästä oli pakko postata nyt, kun alkoi niin kovasti naurattaa. Olen Ak:n blogin loppupuolella, kun Annakaisa totuttelee elämään normaalipainoisena. Nauroin ääneen, kun Annakaisa kertoo joulukuisessa tekstissään ahdistuksesta ostaa mustat suorat housut. Voin niiiiin kuvitella itseni samaisissa ajatuksissa sitten 30kg:n kuluttua. Ja vastahan minä aamuisessa postauksessani itsekin manasin, että olen pitänyt samoja mustia suoria housuja melkein koko vuoden. 

Haluan niin kovasti sanoa näille suorille mustille, kokoa 46 oleville, kovasti venyneille ja kuluneille housuilleni HYVÄSTIT! Ja odottakaas kun se hetki tulee, että saan heivata nämä männikköön! Ennemmin tai myöhemmin! Kyllä niitä mustia suoria housuja on vielä kaapissa pienempiäkin kokoja, mutta lupaan, että kun ne jäävät isoiksi, niin en kyllä osta enää sellaisia. Ellei ole ihan pakko esim töiden takia. Toivottavasti ei!!

Jaahas, ja sitten uiskentelemaan! Molskis kaikille!

Mikäs päivä nyt onkaan, ah, päivä 11 menossa. Olo on loistava, aurinko paistaa ja tsemppi on päällä! Eksyin eilen tylsyyksissäni karppaajat.net sivustolle ja katselin siellä kuvia "ennen ja jälkeen".. Ja voih miten ihania muutoksia siellä olikaan!!! Päätin että nyt en perhana lipsu, ja alan tosissasn hikoilemaan näitä läskejä pois!!! Käykääs kattomassa, jos tarviitte lisämotivaatiota (samalla sivulla on paljon muidenkin upeita kuvia):

http://karppaus.info/galleria/index.php?id=50367

Me ollaan sovittu, että lähdetään mun miehen ja mun vanhempien kanssa ensi talvena Thaimaaseen, ja olisipa ihanaa näyttää tuolta bikineissä... En ole KOSKAAN ollut hoikka (paitsi ihan taaperona olin normaali), saatika kehdannut ottaa itsestäni bikinikuvia. Nyt taidan repäistä ja ottaa itsestäni yhden nyt. Ja seuraavat sitten Thaikuissa ensi vuonna. Sitä se vasta olisikin ihana sitten vertailla. Jos pystyn pitämään itseni kurissa ja saamaan itseni siihen kuntoon. Nämä mielikuvaharjoitukset ovat kuulemma tosi tärkeitä painonhallinnassa, antaa tsemppiä kummasti. En vaan osaa niitä vielä täysin hyödyntää. Mutta harjoittelu tekee mestarin? Onko kellään kokemusta niistä?

Mutta tosiaan, nuo karppauksen kuvat antoivat mulle ihan uutta puhtia, oikein täpisee jo, että pääsee illalla lenkille ystävän kanssa! Ja huomenna ajattelin repäivstä ja käydä menettämässä zumba-neitsyyteni! Saas nähdä saanko aikaiseksi! :)

Ainiin, kokeilin aamulla tavoitehametta, ja tuli hymy huulille... ISO hymy. Mutta odotutan teitä nyt kuitenkin ensi viikkoon kuvien kanssa, saas nähdä miten tavoitehameen käy maanantaina ;) jee!

Tässä olisi yksi mielikuvaharjoitus meille kaikille kesäkuntoon yrittäville:

Kirpakkaa torstaita ihanille kanssasisarilleni ja muille tänne eksyneille! <3