Olen joskus varmaan maininnutkin, että liikunta ei ole koskaan ollut vakituinen osa elämääni. Perheessäni ei olla koskaan urheiltu säännöllisesti, joka tarkoittaa, ettei siitä ole minullekaan tullut koskaan helppoa rutiinia. Urheilu on ollut minulle aina vähän vastenmielistä ja hankala aloittaa. Pari vuotta sitten laihduttaessani 25kg Xtravaganzan avulla liikunta tuli osaksi elämääni. Se tuli niin suureksi osaksi, että aloin jopa nauttia siitä. Harrastin melkein mitä vaan liikuntaan liittyvää: patikointia, lenkkeilyä, kuntosalia, erilaisia jumppia, sauvakävelyä, lumikenkäilyä, pyöräilyä.. Lähdin kaikkeen mukaan mihin vain pyydettiin. Sitten tuli kesä ja kärpäset, ja varvaskin murtui. Ja niin minä taas hitaasti ajauduin sohvaperunaksi, ja liikkumaan lähtemisestä tuli aina vain vaikeampaa. 

Tänä keväänä, kuten vanhimmat lukijani tiedätte, tein kovasti töitä saadakseni tämän liikunnan ilon takaisin. Ja tulihan se, osittain. Kävin jopa juoksemassa Naisten Kympin. Kunnes tuli taas kesä ja kärpäset. Ja nyt ollaan taas lähtötilanteessa. Sillä erotuksella, että olen käynyt kävelyllä ehkä kerran/ 2 viikkoa. Ei kovin hehkeää.

Taas pitäisi aloittaa alusta. Taas liikkumaan lähteminen tuntuu vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että olo kohenee ja tuo vastenmielisyys kaikkoaa jo ensimmäisten liikkumisten jälkeen. Onko teillä muilla tällaisia tuntoja? Mikä siinä on, että se sohva houkuttelee enemmän kuin upea auringonpaiste ulkona ja ihanat ulkoilumahdollisuudet? 

Tänään sovin ystäväni kanssa, että mennään ulkoilemaan, mennään katsomaan meidän paikallista kuntorataa, ja varmaan yritetään juosta se ympäri kerran tai kaksi. Koska rata on reilun kilsan päässä meiltä kotoa, päätettiin pyöräillä sinne. Ja mennä sitten lenkin jälkeen vielä rantsuun uimaan! Naurettiin jo, että sehän on melkeen kun meidän oma mini-triatlon! heh! Tuleepahan ainaski jotain liikuntaa tehtyä tänään!

Pitäisi yrittää sitouttaa itsensä loppuviikoksikin erilaisiin liikuntajuttuihin, jospa taas löytyisi se liikunnan ilo. Jospa lupaan teille tulla pyörällä töihin joku päivä tällä viikolla, siinä olisi minulle minihaaste!

Aurinkoista tiistaita teille kaikille, jotka täällä käytte ahkerasti kurkkimassa - JA LIIKUNNAN ILOA tietysti!

 Jee ja jippiiiii!!! Oltiin eilen treenailemassa N10 varten kaverin (ei Lenkkikaveri) kanssa. Meillä on vähän erilaiset tavoitteet ja juoksuvauhdit Naisten Kymppiä varten, mutta ihan hyvin sitä pystyy siitä huolimatta treenaamaan! Minun tavoitteeni on pystyä hölkyttelemään koko matka, kun taas ystäväni on päättänyt haluavansa päästä hommasta alle 1h30min ajalla. Minähän olen sitä vauhtia kauhistellut, että en minä tuohon aikaan pysty sitä läpi menemään, mutta eilen näytti siltä, että se voisi sittenkin olla mahdollista!! Mutta tosiaan, eilisissä treeneissä tulin siihen tulokseen, että me pystytään hoitamaan homma kotiin yhdessä!

Juoksuvauhdeista: Ystäväni juoksee aika lujaa minun kuntooni nähden, joten minulla nousee sykkeet taivaisiin hänen juoksuvauhdissaan. Ja se tarkoittaa sitä, etten millään jaksa juosta sillä vauhdilla kauaa. En ainakaan vielä. Mutta ei jaksa kunnolla hänkään, mikä on ihan ymmärrettävää, kun meistä kumpikaan ei ole mitään himojuoksijoita. Minulle sopiva vauhti hölkätessä on sama kuin hänen reipas kävelynsä, joten meillä meni treeni loistavasti; juostiin lujaa muutaman sata metriä, ja sitten hän vaihtoi kävelyyn, ja minä jatkoin sitten hidasta hölkyttelyä hänen rinnallaan! Ja sitten taas juostiin hetki lujempaa, ja sitten taas kaveri käveli ja minä hölkyttelin. 

Kotiin päästyäni olin ihan läpimärkänä hiestä, mutta loistavalla fiiliksellä - OLIN JAKSANUT HÖLKYTELLÄ 11,53km ja AIKAA OLI KULUNUT 1h 28min!!! Oli siinä mukana pieniä pätkiä sykettä tasaavaa kävelyäkin, mutta melkein hölkytystä kuitenkin! Jes! Nyt minäkin voin helposti asettaa lisätavoitteeksi tuon alle 1h 30min ajan! Ja minulla on vielä muutama viikko aikaa treenailla ennen h-hetkeä! JEEE! Vähänkö upeeta!!!! HYVÄ MINÄ!

Tässä vielä statistiikat eiliseltä lenkiltä:

• Matka: 11,53km
• Aika: 1h 28min
• keskivauhti: 7,28min/km
• Kalorikulutus n. 1200kcal (en muista tarkkaa lukua)
• Huippusyke 188
• keskisyke n. 163
• Askelia n 11 900

Muuten tämän viikon liikunnat jäävätkin sitten vähän vähille, tässä varmaan suht realistinen suunnitelma loppuviikolle:

• to: vapaailta
• pe: vapaailta
• la: mahdollinen pyöräily vappujuhliin (n. 2 x 8km) tai aamujumppa/ kävely
• su: ullanlinnan piknik tai löysäilyä kotona

Ensi viikolla pitää yrittää ahtaa jotain kans superkiireiseen aikatauluun. Ärsyttävää, että on niin kauheesti kaikkea menoa - olisi kivaa vaan keskittyä olennaiseen (löhöilyyn, liikkumiseen ja laihdutukseen).

 Voi elämän kevät mun kanssa. Ei tuo eilinen ollut sitten yhtään sen parempi kun viikonloppukaan. Ihan meni plörinäksi taas, kun oli vieläkin vähän semmoinen dagen-efter olo, ja kaikkea hyvää teki mieli. Ja niinhän sitä sit kans syötiinkin. Kaikkea hyvää ja epäterveellistä.

Päivä meni vielä ihan ok, söin evääksi tuomaani raejuustosalaattia. Mutta kova nälkä ja mieliteot johdattelivat mut kauppaan, jossa mukaan tarttui maksamakkaraa, meetwurstia, ihanaa siemenleipää, perunaa, turkinpippureita, lakritsia, jugurttia ja lakritsajäätelöä. Isäntä teki kotona lihapullia, ja minä suunnittelin, että haluan niitten lisukkeeksi lohkoperunoita ja tzazikia. Ja jälkkäriks jätskiä!? Ja väliin vähän lakua ja turkinpippureita.

Söin sitten kotona 5 isoa lihapullaa (jotka oli ihan sairaan hyviä), paljon lohkoperunoita ("itse tehtyjä", ei pakasteesta) ja sit tonnikaupalla tzazikia (myös itse tehtyä, NAM!) ja paljon vielä ketchuppia. Ja melkein koko pussin lakujakin vetelin. Maha oli niin kipeä ja täynnä tämän satsin jälkeen, että onneksi ei enää tehnyt sitä jädeä mieli. Mutta silti mua harmittaa IHAN SIKANA, että tuli tolleen mässäiltyä. Vielä tänä aamuna olo oli turvonnut ja vatsa oli ihan kova jättipallo. 

Riina mainitsi eilisen kirjoitukseni kommentissa (kiitos kommentista muuten) että tein virheen menemällä repsahduksen jälkeisenä päivänä vaa'alle.. Totta joo. Mutta tänä aamuna koin, että oli oikeasti todellinen virhe mennä vaa'alle. Voi PRKL mun kanssa: nyt se vaaka näytti jo yli 94kg!?!?!? MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA?!?!? Miten ihminen voi lihota melkeen 4kg kolmessa päivässä?! Ihan sairasta.

Toisaalta veikkaan (ja hartaasti toivon), että osa tuosta painosta on nesteitä. Nyt pitää vaan olla über tiukkana ja kevyesti loppuviikko, jospa taas paino pääsisi vanhoihin lukemiin. Ei tunnu reilulta, että kuukauden laihdutusmäärä tulee takaisin yhdessä viikonlopussa.

Liikuntasuunnitelma jää tältä viikolta vähän vaisuksi, kun ollaan lähdössä työporukan kanssa Lappiin, ja minulla on ihan joka ilta jotain muuta menoa. Eli tässä tämä:

• Ma: löysäilyä
• Ti: vapaailta
• Ke: juoksutreenit kaverin kanssa
• To: vapaailta
• Pe: Lapissa duunijuttuja
• La: Lapissa hiihtoa
• Su: matkustamista 

Katsotaan, jos elämä vähän kevenee tässä parin päivän sisällä, niin olisi sitten taas vähän parempi fiilis. Tällä hetkellä kaikki tunnelmat on aika maissa. Ahdistaa ja ottaa päähän.

Jaahas, taas yksi viikonloppu takana ja paluu arkeen. Tulossa tällä viikolla punnitusta viikon tauon jälkeen, suggestioterapiaa, työpaikan syöminkejä kiinalaisessa ja sitten PALJON liikuntaa. Jos typerä flunssanpoikanen ei tästä pahene. NYT EI SAA TULLA KIPEÄKSI!!!

Viikonloppu meni ihan ok, vaikkakin sunnuntaina taas repsahdin:

Perjantaina oltiin teatterissa, jossa join yhden lasin skumppaa äitini syntymäpäivän kunniaksi. Ja sitten teatterin jlk mentiin vielä äidilleni syömään vähän kanasalaattia. Hyvin oli kevyt päivä, skumppalasillisesta huolimatta.

Lauantaina kävin reippaasti jumpassa jo aamusta ja tuli tosi loistava olo! Katselin sykemittarista, että "pahimmillaan" sykkeet oli menny yli 175, mikä on jo aika kova hakkaus mulle. Kaloreitakin oli kulunut reilut 500! Jumpan jlk käytiin sitten vielä infrapunasaunassa ja saunassa, niin johan luulisi nesteitten lähteneen kiertoon! Iltapäivällä mentiin ukon kanssa leffaan, ja arvatkaas tekikö mieli popcornia?! EI TEHNYT!!! jEEEE! Ostin kaupasta suklaalevyn, jossa on 70% cacaota, eli sitä "terveellisempää" versiota, jota karppaajatkin syövät sillointällöin. Ja arvatkaas oliko hyvää?! OLI! Ja en syönyt siitä kun 3 palaa, kun siinä oli niin voimakas maku. NAM! Sitä pitää ostaa joskus uudelleenkin - vaikkakaan siitä ei saa tulla tapa.

Sunnuntaina oli sitten äidin virallinen synttäripäivä, ja käytiin häntä moikkaamassa pikapikaa. Äiti sitten uhosi tarjota synttärin kunniaksi meille lounaan, pizzeriassa?!!? EIIIII!!! Olisi pitänyt vaan kohteliaasti kieltäytyä, mutta enpä saanut pidettyä itseäni kurissa.. **KELE! Jos jotain positiivista pitää hakea, niin syötiin yksi pitsa puoliksi isännän kanssa, ja jätin vielä pitsapohjan reunat syömättä. Ennenvanhaan olisin syönyt koko pitsan ja vielä kaverinkin reunukset. Nyt onneksi tyydyin "vain" vajaaseen puolikkaaseen!! HYVÄ MINÄ! En tiedä paljonko oli annoksessa kaloreita, mutta kyllä ahdisti sen jlk. Ja kun pääsin kotiin, niin vanha syömishimo oli tullut takaisin: napostelin vielä tekemääni karppaajien siemenrieskaa kinkulla ja salaatilla, aurajuustolla, ja sitten vielä siihen päälle vetäsin loput 70% suklaat.

Hohhoijjaa.. Uskotte varmaan että oli tukala olo sen kaiken jälkeen.. ONNEKSI lenkkikaverini laittoi juuri tuossa tuskan hetkellä viestin että lähtisinkö lenkille! PELASTUS! Lähdin sitten ulos, ja tuntui että kaikki syömiset painoivat vatsaa ja jalkoja ja silmiä yhtälailla, ja ei oikein päässyt sellaiseen hyvään kävelyfiilikseen. Mutta onneksi sain kuitenkin mentyä: sain kulutettua n. 500kcal tuolla reissulla, eli varmaan vajaat puolet siitä syömästäni pitsasta sain tuhlattua! Eli jotain hyvää tästäkin!

Viikkoliikunnat meni myös vähän poskelleen, kun en päässyt/ "ehtinyt" kunnolla liikkumaan kun kolme kertaa viime viikolla. Nyt on onneksi uusi viikko, ja vähän löysempi aikataulu. Tein tuohon sivun laitaan jo uutta suunnitelmaa, ja se näyttää jo paljon paremmalta kun viime viikkoinen. PAITSI että nyt on just semmonen uuvahtanut olo, että jokin lentsu yrittää päästää itsensä valloilleen. EN HALUA!!! Sittenhän menee taas liikkumiset ihan poskelleen. Nyt jotain todella positiivista lentsuntappajaa pitää saada kehiin!! HETI!!

Ja tosiaan, tänään meinaan kohdata taas ystäväni Tanitan (mun "virallisen" vaa'an), saas nähdä onko toveri Tanita tänään hyvällä vai huonolla tuulella. Tai siis lähinnähän mun pitää kohdata todellisuus ja toivon kovasti että paino olisi pudonnut. Mutta epäilen suuresti tämän kaiken repsahtelun jälkeen. Mulla ei kyllä ole mitään aavistusta mihin se voi heilahtaa. Noh, illalla se nähdään sitten. Huomenna siitä lisää! 

Huomenna sitten on taas tapaaminen mun "terapeutin" kanssa. Odotan tapaamista jo tosissaan, jännittää ja innostaa saman aikaisesti. Toivon saavani sieltä hyviä eväitä matkaani ja uutta motivaatiota ja ymmärrystä tähän projektiin! 

Palataan sitten huomenna taas asiaan, tsemppiä kaikille kanssasisarille tähän uuteen viikkoon!!

Aaargh. Taas. Tällä kertaa tämä sen vuoksi, kun en ehdi. En ole ehtinyt. Koko viikon olen ollut menossa, ja kaikki (liikkuminen) on jäänyt rempalleen. Tarkoitus oli maanantaina lähteä lenkille, mutta jouduinkin lapsenvahdiksi ja olin jumissa kotona. Tiistaina olin siellä terapeutilla, ja en sen jälkeen enää jaksanut lähteä. Kävin minä äkkiseltään kaverin rottasia ruokkimasta, mutta ei siitä kävelylenkkiä tullut kun jotain 3km - sitä ei varmaankaan lasketa. Eilen olin ystäväni luona, josta piti sitten rientää jumpalle, mutta arvatkaas pääsinkö minä juoruiltaini mihinkään? 

Tänään on kampaaja, jonka jälkeen on PAKKO päästä liikkeelle. Pelottaa, että jos en saa itseäni nyt liikkumaan, niin sitten se liikunnan aloittaminen taas tulee vaikeammaksi ja vaikeammaksi.. Niin kävi silloin toissa kesänä, kun oli koko ajan menossa ja sitten se urheilu jäi totaalisesti. Tämän viikon liikuntatavoite jää kyllä pahasti saavuttamatta, kun huomenna mennään teatteriin, ja en silloinkaan taas ehdi. Ja kun ei oikein aamullakaan jaksa lähteä ennen työpäivää? Pitää kokeilla jos saisi itsensä revittyä aamusta ylös ja sauvakävelylle tai salille... Mutta pahoin pelkään.

Miten se on niin vaikeaa saada liikuntaa aikataulutettua elämään? Kun koko ajan on muuta menoa? Ensi viikkokin näyttää aika railakkaalta, on työpaikan tiimi-iltaa, ystävän polttarisuunnittelua, suggestioterapiaa...

Tuo työpaikan tiimi-ilta ahdistaa jo valmiiksi: menemme kiinalaiseen ravintolaan syömään... Mitä sitä osaa sieltä listalta valita, kun riisit ja nuudelit ovat niin olennainen osa noita kiinalaisia ruokia? Voisihan sitä syödä vaan niitä kastikkeita, mutta kun.... Oisko teillä jotain ideoita/ vinkkejä?

Sain muuten tavoitehameen korjattuna takaisin, kun siitä meni se vetoketju rikki. Olipas ihanaa kun hame sujahti päälle vaan! Yritän ehtiä/ muistaa ottaa kuvan siitä nyt kun se on suht sopiva, voin taas laittaa tänne vähän vertailukohdetta! 

Aamupaino näytti tänään 93,1kg, mikä on pienin aamuluku tässä projektissa! Odotan jo innolla maanantaita, jotta pääsen puntariin taas Xtravaganza keskukseen! Toivon, että olisi tässä parissa viikossa ainakin se pari kiloa pudonnut. Harmittaa vähän että en "ehtinyt" tällä viikolla puntariin. Xtra tapaaminen olisi taas tiistaina, mutta en pääse sinne kun menen taas tapaamaan sitä terapeuttia. Kyllä mä uskon (tai toivon), että tuo terapiakäynti on tehokkaampaa tukea tähän laihduttamiseen kun mitä siellä ryhmässä puhutaan - mutta olisipa kiva päästä molempiin. Taas tulemme kohtaan, "mutta kun ei ehdi". 

Onko nämä nyt sitten kaikki (tiedostamattomia) tekosyitä liikunnan karttamiseksi vai vaan huonoa organisointia ja ajanhallintaa? Vai onko se vaan uudesta laihtumisen tuomasta energiasta, että sopii paljon menoa itselleen? Noh, oli kumpi oli, pakko se on saada nyt järjestettyä aikaa liikkumiselle ennenkuin on liian myöhäistä! 

Aurinkoista torstaita kaikille ihanille kanssasisarille! :)

 AAAAAAARRRRGH. Maanantain ensitunnelmat siis. Viikonloppu meni ihan plörinäksi, olisihan se pitänyt arvata. Nyt on niin pöhöttynyt ja itseinhoinen olo, ettei ole pahemmasta väliä. Tai no, myöhäistä se on nyt enää surra tai olla vihainen, pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa alusta.

Lauantaina oli siis ne kaverin synttärit. Kolmekymppiset siellä meksikolaisravintolassa. Johon mä olin jo ruokalistalta päättänyt että mitä syön kevyesti ja mitä juon. Kuinka minä syön pienen pihvin salaatilla ja lasin punaviiniä.

Ja pah x 10. Lähti ihan käpälästä. Synttärisankari oli tilannut ennakkoon alkudrinkiksi mansikkamargaritat (NAM) ja enhän mä siitä sit pystynyt kieltäytymään. Sitten pöytään tuotiin isoja nacholautasia, jotka oli myöskin tilattu etukäteen. Lautasilla oli isot läjät juustokastiketta, salsaa, jalapenoja ja oliiveja (NAM). Ja olihan niitäkin sitten pakko maistaa. Niin MAISTAA. Vedin puolikkaan lautasellisen niitä sitten hyvällä omallatunnolla. Ja sitten tuli pöytään friteerattuja jalapenoja, joissa oli cheddartäyte (NAM). Ja dippikastikkeena vielä sitten full-fat hapankrmaa. Pakkohan niitäkin oli sitten syödä. Ja friteerattuja sipulirenkaita omalla dippikastikkeellaan (ei niin nam), ja menihän niitäkin sitten. Ja tilasin toisen mansikkamargaritan.. Ja sitten lasin viiniä.. Ja toisen lasin...... 

Illan aikana sitten siirryttiin yökerhoon, jossa laihdutus oli jo sitten unohtunut kokonaan. Meni siideriä ja viiniä ja lisää siideriä, kun oli niiiiin hauskaa.. Minulla on vähän sellainen huono tapa, kun tiettyyn hiprakkaan tulen, että en oo enää lihava enkä köyhä. Ennen tykkäsin käydä baareissa melkein joka viikonloppu, joten voi kuvitella, et mistä nää kilot on joskus tulleet. Viimeiseen pariin vuoteen en ole enää niin aktiivisesti baareissa käynyt, on näemmä tämä "perhe-elämä" rauhoittanut mua. Plus että mua ei oikeen enää innosta tuolla kylillä ravata. Eikä oo niin rahaakaan hommaan. Nykysin oon enää käyny varmaan kerran kuussa, jos sillonkaan. Viiniä on tullut tissuteltua sitten kotioloissa vähän useammin. Nythän mä en oo tän "dieetin" aikana juonut kerran. Ennen lauantaita.

Arvatkaas mitä sitten tein vielä matkalla baarista yöbussille?!!? MENIN MÄKKÄRIIN HAKEMAAN HAMPURILAISIA!?!?!?!? Mitä ihmettä mun päässä on liikkunut?!?!? Vedin siinä sitten siis vielä yöpalaksi KAKSI tuplajuustohampurilaista JA yhden bicmacin. Pitää myöntää että sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, että piti mennä tervehtimään vessanpönttöä. Iso hurraahuuto mulle. NOT. Ihan älytöntä, ei voi muuta kun ihmetellä. Mihin meni mun arvot ja tavoitteet ja uudet elämäntavat?

Sunnuntaina oli sitten rehellinen krapula. Tunsi syöneensä ja juoneensa. Ihan kamala jano ja turvotus päällä. Ja kuten kunnon krapulaan kuuluu, niin oli myös aika rehellinen mieliteko kaikelle roskalle. Onneksi meillä ei ole mitään kovin epäterveellistä kotona, joten söin siinä aamutuimaan turkkilaista jugurttia ja hunajaa ja ruisleipää.

Ihan hyvin olisi mennyt. MUTTA. Meillä oli ne miehen siskonpojan synttärit. Ja mitä tekee hieman krapulainen, mielitekojen alistama laihdutustyöläinen? Se syö KAKSI lihapasteijaa, KAKSI palaa vuohenjuustopiirakkaa, palan kakkua, KAKSI pullaa, VIISI palaa tryffelisuklaata ja KARKKIA. 

AAAAARRRRRRRRRGHHHHHHHHHHHHH!

Jos kaiken tämän laittaisi kalorilaskuriin, niin ei varmaan hyvin kävisi. Kauhistuttaa. Toisaalta, kai se piti vetää tähän väliin tällainen totaalinen romahdus, niin pääsee taas puhtaalta pöydältä aloittamaan. 

Pieni lohtu tässä kaikessa on se, että sain liikuntasuunnitelmani toteutettua. Kävin viime viikolla liikkumassa viitenä päivänä: maanantaina, tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Kaloreita kului noin 2500!!

Uusi liikuntasuunnitelmani tälle viikolle on: 

• Maanantai: vapaailta / lihaskuntoa ja venyttelyä kotone
• Tiistai: Kävely/ välipäivä
• Keskiviikko: Gym Circuit
• Torstai: Kävelylenkki
• Perjantai: vapaailta
• Lauantai: Gym circuit/ Zumba
• Sunnuntai: Kuntosali/ jumppa/ sauvakävely (sään mukaan)

Mulla onkin tällä viikolla kaikkea kivaa pikku ohjelmaa. Huomenna menen sinne NLP terapeutille, mikä mua jännittää jo kovasti! Pääsen siitä sitten keskiviikkona avautumaan myös teille! Torstaina pääsen vähän hemmottelemaan itseäni, olen kampaajalle varannut ajan töiden jälkeen. Ihanaa!

Viralliselle puntarille en välttämättä tällä viikolla "ehdi", tai ei oikeestaan huvita mennä kun pelottaa nämä viikonlopun jälkeiset lukemat. Meillä ei kyllä toisaalta ole sitä ryhmätapaamistakaan kun vasta ensi viikolla - eli senkin puolesta voin siirtää menoa sinne ensi viikolle. Sen verran voin valottaa, että aamuvaaka näytti tänään 94,5kg, kun se vielä loppuviikosta näytti 93,2kg. PRKL. Mun kotivaaka näyttää vähän eri lukuja kun se keskuksen Tanita, eli nämä luvut ei koskaan tule ihan tarkkaan matchaamaan noihin mun virallisiin lukemiin. Tai sitten jos mä pääsen tänään ajoissa livahtamaan töistä, niin käväsen siellä pikapikaa kohtaamaan tuomioni. Katsotaan nyt miten akan käy.

No johan taas tuli vuodatusta, kiitos jos jaksoitte tämän manauksen loppuun lukea! 

Tässä vielä pieni vilkaisu mun viime postauksessa mainitsemiini istutushommiin: