Hei kaikki ihanaiset, mitä teille kuuluu? Olen lueskellut blogejanne ahkerasti, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tänne tulla mitään rustaamaan. Ja laihdutusrintamalla on edelleen ihan sama virsi. Tai vähän epävireinen virsi, paino vaan nousee. Tai siis nousi. Tänään alkoi (TAAS) tietoinen muutos.
Häpeissäni myönnän teille, että ruokavalioon on kuulunut viimeisen viikon sisällä pitsaa, hampurilaista, nuudeleita, sipsejä, ranskalaisia, alkoholia..... Ihan järkyttävä lista älyttömästä syömisestä, tässä ei ole edes vielä kaikki. Mutta jääkööt tämä lista nyt pois mielestä.
Näin tällaisen kuvan netissä, yritän muistella vastedes tätä, kun mieleni tekee vähänkään hampurilaisia:
Nojoo, mutta jotain liikuntasuunnitelmaa pitäisi tehdä, tässä tältä aamulta vähän jo yritystä:
Tänään aamulla heräsin jo kukonlaulun aikaan, tai siis oikeastaan kissanlaulun aikaan, kun rakas otukseni päätti meidät herättää jo ennen viittä. Isännällä on keskiviikkoisin töihinlähtö jo ennen kuutta, joten kun katti hiljeni, niin alkoi herätyskello piristä. Kääntelin kylkeä ja mietin: jatkaisinko unia vai lähtisinkö ulos. Keräilin mielessäni "rohkeutta" nousta ylös ja ulos ja lenkille, vaikka sänky houkuttelikin. Ja niinpä heitin ulkoilukamat niskaan, sauvat käteen ja lähdin tarpomaan. Oli ihanaa, ja toisaalta vähän pelottavaakin kulkea valaistua metsäpolkua seitsemältä aamulla, kun ulkona oli ihan pilkkopimeää ja ympärillä ei ristin sielua. Ja oli ihan hiljaista.
Tein yhteensä reippaan 45-50min sauvakävelylenkin, ja kyllä tuli hiki. Kilometrimittari ei laskenut matkaa oikein, joten en ihan tarkkaa km-määrää pysty sanomaan, veikkaisin, että joku 5-7 kilometriä tuli vedettyä aika vauhdilla. Voisikohan tästä tehdä tavan. Ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa päästä aamulla sängystä ylös samaan aikaan kun isäntä lähtee töihin, ja käydä lyhyellä lenkillä. Katsotaan jos perjantaina jaksaisi uudelleen.
Nojoo, mun pitää alkaa rientämään kohti tiimipalaveria, joten lupaan palata tänne taas pian! Aurinkoista keskiviikkoa kaikille jotka tänne eksyy!
..kävin taas eilen. Juoksin matolla vajaat 40 minuuttia, ja kyllä oli hiki, paita ihan märkänä. Matkaa taittui nelisen kilometriä, ihan hyvä vauhti mun kunnolle. Sitten tein vähän vatsoja ja selkälihaksia, ja pyöräilin kotiin. Kyllä nyt tuntuu olevan taas ihan eri motivaatio päällä, kun mietin morsiuspukujen sovittamista ja sen sellaista.
Ainoa pettymys oli tänä aamuna: paino oli 77,5kg, eli +200g. Olen koko viikon syönyt kevyemmin ja liikkunut enemmän, mutta paino on heitellyt jopa siellä 99kg:ssä. Syytän tästä naisten vaivoja ja saliaherruksen takia nesteitä keränneitä lihaksia. PAKKOHAN sen painon on lähteä laskuun. Ja olen ihan varma että lähteekin, sen verran hyvä fiilis on päällä!
Toki tiedän jo nyt, että viikonloppu (lauantai) menee vähän plörinäksi, kun meillä on meksikolaisbileet. Tiedossa on siis fajitaksia, tequilaa ja Coronaa jne.. Ja meinaan kyllä osallistua, vaikka tiedän että se hidastaakin tätä projektia aika tehokkaasti. Mutta ensi viikolla on sitten taas tiukka kuri päällä!
Olen ollut kuntosalini jäsenenä jo vuosia, ja käyntitiheys on heitellyt aika tehokkaasti: joskus en käy 4 kuukauteen ja toisinaan aktiivisesti 4krt/ vko. Arvaatte varmaan mikä noista mun tavoite on! Noh, nyt on salille tullut uusi hieno järjestelmä, että tunneille voi ilmoittautua netin kautta. Viimeksi siellä käydessäni sain tunnarit ko systeemiin, jota sitten päätin alkaa aktiivisesti käyttämään. Noh, nyt minä sitten aktiivisesti sen eilen aloitin ja ilmoittauduin fysioterapeutin suosittelemalle pilates -tunnille.
Tunnin piti alkaa 18.30, ja tulin paikalle kl 18.22, ja kysyin että tarvitseeko vielä erikseen ilmoittautua siinä respassa tunnille, kun olen jo netin kautta ilmoittautunut. Noh sitten minulle selkisi kylmä totuus: minun olisi pitänyt olla paikalla viimeistään 18.20, nyt vuoroni oli annettu pois ja minulle annettu 5 päivän sanktio siitä että olin "jättänyt tulematta" tunnille. Arvatkaas alkoko v*tuttaan?!?!?!? Miksei se mimmi voinu kertoa mulle sillon kun anto mulle ne tunnarit, että TUNNILLE PITÄÄ TULLA VIIM 10 MINUUTTIA ENNEN ALKUA!?!? Luulis, että toi olis semmonen tieto, jonka ihmiset haluais tietää.
No olin sitten sen verran *#ttuuntunut, että olin jo lähdössä himaan, teki mieleni sanoa, että PITÄKÄÄ TUNKKINNE. Sit kuiteski ajattelin, et no nyt kun kerran täällä oon, niin meen vaikka salille hetkeks. Raivo siinä juoksumatolla onneks laantu, ja tuli aikas hyvä fiilis kattoa Suurinta Pudottajaa juoksumatolla. 20 minuuttia jaksoin juosta, matkaa taittu vajaat 3km. Sit siinä tein vatsoja ja käsiä ja reisiä ja selkää. Lähtiessäni huomasin, että siellä oli alkamassa venyttelytunti, johon sitten vielä tuuppauduin.
Olipa kuulkaas ihana olo kun pääsin kotiin!!! HYVÄ MINÄ!!! Niin ja kuten otsikko kertoo, nyt lihakset sanoo että pitäs liikkua useammin.
Minä se täällä yritän laihistella kolmatta päivää, ja suhteellisen hyvin on mennyt, vaikkakaan vaaka ei vielä sano mitään. Vaa'an suhteen ei ootella edistystä vielä muutamaan päivään. Mutta ehkä vähän on turvotus laskenut, kiristävät housut ei kiristä enää niin paljoa (vaikka vähän vielä kiristävätkin).
Aamiaiseksi tein itselleni smoothien, jossa oli 1dl (jäisiä, sokeroimattomia) mustaherukoita, valion maustamatonta jugurttia n. 2dl ja sitten branflakes muroja puoli desiä. Ja sitten survoin kaikki sauvasekoittimella soosiksi. Olipas yllättävän raikas ja ennen kaikkea TÄYTTÄVÄ aamiainen. Ja mielestäni vielä ihan suht terveellinen ja tasapainoinen - oli vitamiinia, kuituja, vähän hiilareita ja kalsiumia ym. NAM! Sitä teen toistekin. Päätin, että aamiaisella yritän vältellä leivän puputtamista, sitä kun tulee sitten monesti syötyä liian monta palaa juustoineen ja leikkeleineen. Puuro ja jäiset mansikat on toinen mun vakkariaamiainen vastedes. Se jos joku on täyttävää!
Lounaaksi söin juuri itse tekemääni tomaattista jauhelihakastiketta wokkivihanneksilla... Yritän vähentää valkosia hiilareita toistaseksi, ja tosiaan mietin että mitä mä sit voisin syödä jauhelihakastikkeen kanssa, ja wokkivihannekset oli ainoa mitä keksin. Ja voin sanoa, että yllättävän hyvin toimi sekin!
Eilen kattelin suurinta pudottajaa, ja siinä valmentajan vinkkinä se naisvalmentaja ehdotti, että perunamuusin sijasta voisi tehdä kukkakaalimuusia.. Pitää googletella, löytyiskö sellaselle joku resepti niin voisi kokeilla. Kuulostaa ihan hyvältä, vaikkakin erikoiselta vaihtoehdolta.
Suurimman pudottajan innoittamana lähettiin sitten vielä iltalenkille lenkkikaverin kanssa. Käveltiin taas meidän vakkarireitti n. 8-9km, ja kyllä teki hyvää! Vaikkakin jaloissa ja hengityksessä tuntui tosi raskaalle, kun ei ole pitkään aikaan tollasia pitkiä lenkkejä tehnyt. Asiaa ei tietysti auttanut, että olin just syönyt ison kanafileen ja salaattia ja vihanneksia illalliseksi. Aina pitäisi muistaa lähteä lenkille tyhjin vatsoin, homma sujuis huomattavasti helpommin ja kevyemmin.
Mutta näillä eväillä mennään! Jännityksellä odottelen huomista, silloin selviää kaikkia jänniä juttuja...
(kuva ei ole oma, mutta näyttää kovasti aamiaiseltani)
Tänään vihdoin tein sen mitä olen vältellyt monta viikkoa, päätin nousta vaa'alle ja kohtasin järkyttävän todellisuuden ja tosiasian omasta painostani. Parhaimmillaan ennen pääsiäistä vaaka näytti 90,7kg, ja nyt 3kk myöhemmin se näytti 97,7kg?! IHAN JÄRKKYÄ!!! Kyllähän minä tiedän ketä ja mitä tässä pitää syyttää, ja kuka voi asialle jotain tehdä.
Xtravaganza on loistava keino pudottaa painoa, mutta toinen kerta toden sanoo: mikä nopeasti lähtee se nopeasti tulee takaisin jos ei osaa muuttaa ruoka- ja juomatottumuksiaan. Pysyviä tuloksia ja pysyviä muutoksiahan tässä etsitään. Ja h*vetti kun se vaan on niin vaikeaa.
Olen tämän viikon yksin toimistolla, ja täällä on niin tylsää, etten oikein saa mitään tehtyä. Olen koko aamun miettinyt vain, että mitäköhän sitä hakisi kahviosta naposteltavaa... Onneksi minulla oli omat eväät mukana, niin tiedän mitä söin: tulista kanawokkia täysjyväriisillä, jossa reilusti wokvihanneksia. Tuon pienen annoksen syötyäni ovat mieliteot velloneet ihan hulluina, mutta päätin taistella niitä vastaan. Tänään minä EN hae karkkia enkä limua enkä mitään muutakaan.
Toin mukanani myös pienen välipalan, jonka söin taltuttaaksen pahimman himon, söin tuoreita pensaasta poimittuja mustaherukoita sekä rasvatonta maitorahkaa. Jos tästä päivästä selviän voittamalla kiusaukset, on se varmasti huomenna helpompaa!
Eilen oltiin kaverin kanssa pitkästä aikaa urheilemassa. Taisin eilen jo mainitakin, että oltiin menossa tekemään oma MINI-triatlon, joka oli itseasiassa tosi hauskaa! Ensin fillaroitiin paikalliselle pururadalle (n. 1km), jossa juostiin 2km. Tai no, ylämäet piti kävellä kun sykkeet nousi liian koviksi. Sitten päätettiin piipahtaa mun kuntosalilla, jossa treenattiin pikkusen vatsa- ja selkälihaksia, sisä ja ulkoreisiä sekä vähän käsiä. Olipa muuten hauska käydä salilla pitkästä aikaa! Salilta lähdettiin sitten fillaroimaan uimarannalle, jossa lilluttiin meressä sitten hetkinen. Ja sitten fillaroitiin kotiin. Takasintullessa oli ihan loisto-olo, olipas hauska tehdä kaikkea liikuntaa sekasin! Miksei tolleen tuu tehtyä useammin? Käydä lenkillä ja salilla ja fillaroimassa ja uimassa? Sovittiin, että otetaan toi uusiksi tässä lähiaikoina sillä erotuksella, että juostaan toi 2km lenkki kaksi kertaa ympäri! Jee!
Kävin siis kuntosalilla ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen Siellä on systeemi pikkuisen muuttunut, ja sain upouuden salikortin käyttööni, jonka mukana minulle kerrottiin, että jumppia voi vastedes varata etukäteen netin välityksellä. Siinä voisi olla aika hyvä motivaattori itseni raahaamiseksi sinne, jos varailisin itselleni etukäteen jumpat. Sitten sinne olisi pakko mennä. Pitää selvittää että onko sanktiot väliinjätetyistä jo varatuista jumpista tarpeeksi kovat jotta ne pakottavat sinne menemään... Taidanpa varata itselleni jotain huomiseksi!!
Jaahas, pakko kai se on jatkaa hommia, ja syväasennoitua taas laihduttamiseen. Aurinkoista keskiviikkopäivää kaikille kanssasisarille!!
Olen joskus varmaan maininnutkin, että liikunta ei ole koskaan ollut vakituinen osa elämääni. Perheessäni ei olla koskaan urheiltu säännöllisesti, joka tarkoittaa, ettei siitä ole minullekaan tullut koskaan helppoa rutiinia. Urheilu on ollut minulle aina vähän vastenmielistä ja hankala aloittaa. Pari vuotta sitten laihduttaessani 25kg Xtravaganzan avulla liikunta tuli osaksi elämääni. Se tuli niin suureksi osaksi, että aloin jopa nauttia siitä. Harrastin melkein mitä vaan liikuntaan liittyvää: patikointia, lenkkeilyä, kuntosalia, erilaisia jumppia, sauvakävelyä, lumikenkäilyä, pyöräilyä.. Lähdin kaikkeen mukaan mihin vain pyydettiin. Sitten tuli kesä ja kärpäset, ja varvaskin murtui. Ja niin minä taas hitaasti ajauduin sohvaperunaksi, ja liikkumaan lähtemisestä tuli aina vain vaikeampaa.
Tänä keväänä, kuten vanhimmat lukijani tiedätte, tein kovasti töitä saadakseni tämän liikunnan ilon takaisin. Ja tulihan se, osittain. Kävin jopa juoksemassa Naisten Kympin. Kunnes tuli taas kesä ja kärpäset. Ja nyt ollaan taas lähtötilanteessa. Sillä erotuksella, että olen käynyt kävelyllä ehkä kerran/ 2 viikkoa. Ei kovin hehkeää.
Taas pitäisi aloittaa alusta. Taas liikkumaan lähteminen tuntuu vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Vaikka tiedän tasan tarkkaan, että olo kohenee ja tuo vastenmielisyys kaikkoaa jo ensimmäisten liikkumisten jälkeen. Onko teillä muilla tällaisia tuntoja? Mikä siinä on, että se sohva houkuttelee enemmän kuin upea auringonpaiste ulkona ja ihanat ulkoilumahdollisuudet?
Tänään sovin ystäväni kanssa, että mennään ulkoilemaan, mennään katsomaan meidän paikallista kuntorataa, ja varmaan yritetään juosta se ympäri kerran tai kaksi. Koska rata on reilun kilsan päässä meiltä kotoa, päätettiin pyöräillä sinne. Ja mennä sitten lenkin jälkeen vielä rantsuun uimaan! Naurettiin jo, että sehän on melkeen kun meidän oma mini-triatlon! heh! Tuleepahan ainaski jotain liikuntaa tehtyä tänään!
Pitäisi yrittää sitouttaa itsensä loppuviikoksikin erilaisiin liikuntajuttuihin, jospa taas löytyisi se liikunnan ilo. Jospa lupaan teille tulla pyörällä töihin joku päivä tällä viikolla, siinä olisi minulle minihaaste!
Aurinkoista tiistaita teille kaikille, jotka täällä käytte ahkerasti kurkkimassa - JA LIIKUNNAN ILOA tietysti!
Minulla ihan samaan malliin kuin viimeiset viikotkin - ihan plörinäksi. Oltiin kummitädin mökillä keskisuomessa ja siellä grillattiin ja juotiin siideriä ja saunottiin.. Semmoista perinteistä mökkeilyä. Syömiset on olleet ihan kamalat, ja huomaa, että puntari on lähtenyt nousujohteiseen vauhtiin. Ei hyvä. Tällä viikolla pidän kuntotreeniä, eilen ja tänään lenkkeilen ja to-pe meinaan pyöräillä töihin kun bussilipusta loppuu aika. Sitten alkaakin se kauan odotettu LOMA!!! Olen kolme viikkoa lomalla putkeen, ekalla viikolla piipahdan Ruotsissa serkun luona ja sitten Tallinnassa olutfestareilla (ei taas ihan laihduttajan lomailua). Näitä lukuunottamatta muita lomasuunnitelmia ei ole. Ihanaa olla vaan "vapaarouvana"; isäntä on töissä ja tyttö on äitinsä kanssa koko kuukauden autoilemassa Euroopassa. Olen ajatellut sisällyttää lomaani mansikanpoimintaa (=pakkanen täyteen marjaa), pyöräilyä, rannalla löhöilyä ja kaikkea rentoa.
Tänään maistoin kesän ensimmäiset tuoreet kotimaiset mansikat, olipas hyviä !! Bussia odotellessa arvoin, että söisinkö ihanan mövenpicin jäätelötuutin aikani kuluksi, mutta onneksi joku kiva mielijohde sanoi että ota mieluummin mansikoita. Ja hyvä valinta olikin! NAM!
Jes, pääsin eilen lenkille, pitkästä aikaa! Vedettiin Lenkkikaverin kanssa taas semmonen 9km:n reipas kävelylenkki. Huomaa, että kun ei tee mitään pariin viikkoon, niin kylläpä taas hengästyttää mäkien nouseminen ym. Eilen oli semmoinen kumma keli, että aurinko lämmitti tosi kuumasti, mutta kylmä tuuli mereltä puhalsi niin että meinasi palella. En oikeen tienny mitä olis lenkille laittanu päälle, ja päädyin sitten tuulitakkiin. Ja kyllä oli paita takin alla ihan hiestä märkä kun pääsin kotiin. Mutta olo oli taas mitä loistavin! Huomenna mennään taas jos vaan säät sallii!
Mutta joo, nyt on taas yhtä juhlaa tiedossa: tänään on työpaikan kesä"juhla". Ollaan tässä toimistolla ensin hetki, olen tilannut meille pieniä coctailpaloja ja kävin ostamassa skumppaa. Ja sitten lähdetään taksiveneellä tästä rannasta syömään Helsingin edustalla olevaan saareen. Ja arvatkaa vaan onko mikään tästä sellaista laihduttajan unelmaa..? NO EI OLE. Meillä on siellä NELJÄN ruokalajin illallinen viineineen, joten voitte vaan kuvitella, että viitsiikö siinä alkaa nirsoilemaan.
Juhannukseksi mennään mun kummitädin mökille. Pitää toivoa ettei siellä sada koko viikonloppua. Mutta joo, ruokapolitiikka siellä on aika lailla herkkuja, on pihviä, salaattia ja grillausta. Ja siideriä ja viiniä. Ehkä mä sit taas ensi viikolla yritän laihduttaa taas..
Mutta nyt haluaisin toivottaa teille kaikille ihanaisille kanssasisarille oikein ihanaa ja leppoisaa juhannusta, palataan sitten taas asiaan ensi viikolla! Tässä ihanuuksia, mitä päästään kohta skumpan kera maistelemaan... mmm..
Tänään oli jo vähän kevyempi olo herätä. Eilinen keveys vähän lipsahti, kun olin ostanut IHANIA Fazerin Alku -sämpylöitä. Ja niitä sitten vähän huomaamattani ahmaisin 2,5kpl... Päällysteenä ohuen ohutta metukkaa ja tomaattia (ao kuva netistä otettu).
Onneksi noissa on paljon siemeniä ja kuituja, ettei nyt ihan ollu vaan pullahöttöä. Tässä on netistä kopsaamani tuotetietoa, ihan hyvältähän se näyttää:
Fazer Alku Jyväpala 480g 6kpl on todellinen jyväpommi:
• Sisältää runsaasti luonnollista E-vitamiinia, 4,7 mg/100 g. E-vitamiini on antioksidantti, joka suojaa soluja hapettumista vastaan.
• Sisältää auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä, näiden osuus painosta 17 %
• Erittäin runsaasti kuitua, 9,3 %. *Kolesterolin hallitsemiseksi leipää tulee syödä 5 viipaletta päivässä ja osana terveellistä ruokavaliota.
Nojoo, mutta siis, syöminkien puolella meni ihan ok eilinen, kiloklubin mukaan kaloreita kului 1658 kcal. Olen laskenut, että laihtuakseni minun pitäisi syödä ihan max 1600 kcal, kun olen istumatyössä ja en siten kuluta päivän aikana juurikaan energiaa. Tuon eilisen kalorimäärän kompensoi mun iltalenkki, sain ukon raahattua mukaan, ja käveltiin puolitoista tuntia, yhteensä 7,78 km. Mentiin semmoista semi-reipasta vauhtia, mutta hien sain pintaan silti. Ja kuten aavistelin, olohan oli loistava lenkin jälkeen. Pitää nyt taas tosissaan alkaa käydä enemmän ulkoilemassa tämän toimistossa istumisen vastapainoksi! Unikin maistuu paljon paremmin!
Tässä vielä tämän päivän Ajatusten Aamiainen -kirjeestä ihan hyvä lausahdus, pätee myös laihdutukseen, tai ihan mihin vaan oikeastaan:
Jokaisen merkittävän saavutuksen takana
on ihminen, joka on osannut unelmoida.
Niin se sitten oli ja meni, Naisten Kymppi siis! Mä jaksoin hölkytellä lähes koko matkan, hitaasti mutta varmasti. Aikaa mulla kului 1h 26min, joten pääsin alle tavoitteeni 1h 30min!! JEEE HYVÄ MINÄ!!!
Päivä oli ihanan aurinkoinen ja tunnelma stadionin ympäristössä ihan loistava! Ihmisiä (naisia) oli kaupunki pullollaan, ja jokaisella tuntui olevan hymy huulilla! Matkaan lähdettiin hölkkääjien porukassa, ja hetken arvoin että olisiko pitänyt lähteä kuntokävelijöiden joukkoon. Onneksi en lähtenyt, hölkkääjienkin ryhmässä oli rento tunnelma, jotta olisi voinut kävellä jos olisi halunnut. Minä kuitenkin tein päätöksen, että hölkyttelen niin paljon kuin jaksan, ja jaksoinhan minä!!
Reitti oli tosi kaunis, kai se on niin, että auringonpaiste ja hyvä tunnelma vielä kaunistavat ympäristöä! Ensin mentiin töölön suuntaan ja hietaniemeen, sieltä sitten Meilahden ja Seurasaaren ohi meren rantaan ja keskuspuistoon. Puiston puiden lomista pilkottikin jo pian olympiatorni, olin ihan ihmeissäni kuinka nopeasti tuo matka sitten vierähtikään. Viimeinen kilometri vedettiin sitten loppukiriä, ja ihmettelin kuinka jaloista vielä lähtikin voimaa juosta "täysillä" vikat kulmat. Tuntui kuin olisi ollut siivillä, sen verran kevyesti jalka vielä nousi. Maaliin päästyä olikin sitten ihan puhki, kaikkensa antaneena, verenmaku suussa ja henki piukeana me sitten käytiin hakemassa vähän evästä ja juotavaa. Mutta oli kyllä niin voittajaolo, etten ole pitkään aikaan sellaista tuntenut. (Voi kun tässä "laihdutuksessakin" pääsisi siihen euforiaan...)
Lenkin jälkeen käytiin Stadikalla uimassa, mutta väkeä oli niin paljon, että häippästiin aika pian kaverille syömään (ja vähän juomaankin). Oli kaikin puolin mahtava päivä, fiilis oli sen verran hyvä, että menen taatusti uudestaan ensi vuonna!
Krooninen kiire tuntuu olevan tällä hetkellä aika monella ongelmana. Minäkin, joka normaalisti en sovi mitään menoja arki-illoille ja rakastan viettää viikonloppuja ilman sen kummempia kiireitä, olen onnistunut tuhlaamaan yli kuukauden ihan älyttömälle kiireelle. Tai no, ei se varmaan monien korvissa kuulosta kiireeltä, vaan sosiaalisuudelta se, että on sopinut kaveritapaamisia sun muita vähän joka illalle. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, muttakun tuntuu, ettei oikein jää aikaa eikä energiaa liikunnalle. Näen jo silmissäni, kuinka liikkumisintoni valuaa sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa... Minä kun en ole koskaan kauhean mielelläni liikuntaa harrastanut. Aina liikunnan aloittaminen on ollut verta, hikeä ja kyyneliä, ennenkuin on päässyt hyvään rytmiin. Sitten se liikkuminen on alkanut tuntua hyvältä ja sitä on tullut jatkettua ja on tehnyt mieli lähteä liikkeelle.
Nyt olen taas tilanteessa, etten ole "ehtinyt" liikkua kunnolla pariin viikkoon. Ja tänäkin aamuna arvoin, että lähtisinköhän sitä vaikka pyörällä töihin ("äh, en taida jaksaa, ja kun on iltapäivällä taas menoakin..") tai jos vaikka olisin pikaisesti käynyt lenkillä ennen aamupalaa ("hmm, tuo Hesari jäisi kyllä sitten lukematta, enpä taida jaksaa.."). Tällä tavalla tämä liikkumisinnon lopahtaminen on aina lähtenyt luisuun. Tällä viikolla liikunnat ovat rajoittuneet vain ja ainoastaan maanantaiseen rauhalliseen kävelylenkkiin (n. 7km) ja eilen pyöräilin talonyhtiön kokoukseen jonku 400m suuntaansa, WAU (..not). Onneksi sunnuntaina on se N10, niin tulee jotain aktiivista tehtyä tälläkin viikolla.
Tänään on jälleen kerran ei-laihispäivä. Mä voitin taannoin lahjakortin Casinolle, joka sisältää shown lisäksi kolmen ruokalajin illallisen sekä pullon viiniä ja kahvit ja avecit. Lahjakortti menee umpeen ensi viikolla, joten pakkohan se on käyttää. Oli laihis tai ei. Viikonloppukin tulee menemääm miten sattuu, ensi viikolla onneksi rauhottuu. Odotan sitä jo innolla! Ahh..
Ollaan vähän sivuraiteilla, mutta piti tulla tännekin riemuitsemaan, että ISÄNTÄ SAI TÖITÄ!!!! Kauan sitä on odotettukin, kun se jäi työttömäksi aika pian sen jälkeen kun me tavattiin 3 vuotta sitten. Nyt ollaan asuttu yhdessä 1,5 vuotta, ja kyllä on välillä ollut tosi rankkaa olla yksin maksunaisena. Yksin olen maksanut lainanlyhennyhkset, sähkölaskut, hesarit, vakuutusmaksut, ruoat ja kaikki. Ja joka kuukausi ollaan vedetty vähän lisää miinukselle luottokorttien kanssa. Isäntä nyt on osallistunut sen minkä on voinut, hänen rahansa ovat juuri ja juuri riittäneet omaan bussilippuun, bändikämppään ja yhtiövastikkeeseen. Ja nyt vihdoin tähän tulee muutos, voi VIHDOINKIN alkaa maksamaan noita kalliita luottokorttivelkoja pois ja alkaa miettiä tulevaisuutta!!! IHANAAAAA!
Sain eilen itseni revittyä puoliväkisin ulos lenkille, ekaa kertaa mitään urheilua tällä viikolla. Juoksin ison osan matkaa ja kävelin osan siitä reippaasti 5,7km, ja olin ihan puhki. Juoksu on kyllä rankkaa, varsinkin kun ulkona oli lähes helle. Tohon lenkkiin meni 42 minuuttia, eli vielä ollaan 1,5h vauhdissa N10 silmälläpitäen; tuota vauhtia jos jaksaisin koko matkan, niin sen pitäisi taittua 1h 15 minuutissa! Nyt pitää ottaa kyllä kunnon loppurutistus treenien kannalta, jotta jaksaa sitten puolentoista viikon päästä juosta!
Syömingit on ollu vähän niin ja näin. Mutta siinähän on, en ole oikein nyt ehtinyt ajatella laihduttamista. Joka päivä on jotain hässäkkää, hitto vie! Huomennakin ollaan menossa ravintolaan syömään, alunperin oli tarkoitus juhlia meidän viime viikolla ollutta 3 -vuotispäivää, mutta nyt saatiin vielä yksi syy lisää juhlaan!
Mun blogi alkaa vaikuttaa kaikelta muulta kuin laihdutusblogilta. Hitto. Tässä alkaa olla takana jo aika monta viikkoa pelkkää repsahdusta ja repsahdusta. Ja sama linja jatkuu. Vähän minua lohduttaa ajatus, että olen edes vähän saanut liikuttua kaiken repsahduksen joukossa.
Viikonloppu meni lyhyesti kuvailtuna näin:
Perjantai: rilluttelua ja lihaisa illallinen (tsekkiläinen mixed grill jaettuna kahdelle ja salaattia)
Lauantai: krapula, 12km kävelylenkki ja sitten krapulamättöä; grillattua possua, kreikkalaista salaattia, paaaaaaljon tzatzikia ja patonkia, 2 hillomunkkia, lähes kokonainen lakupussi, ja jotain muuta pientä naposteltavaa.
Sunnuntai: äitienpäivälounaaksi (hassua kyllä, äiti oli tehnyt samantyyliset sapuskat kun meillä oli lauantaina) possua, fetasalaattia (EI mitään kevytfetaa), paaaaljon tzatzikia ja patonkia, pala täytekakkua, skumppaa, olutta, valkoviiniä, siideriä ja vielä pohjille punaviiniä.
Ei mennyt taas ihan niinkun stromsössä. Ainoa mikä oli hyvää oli tuo 12km lenkki lauantaina. Muuten ei ole juuri kehumista. Tänään teen itselleni salaattia ja käyn lenkillä. Huomenna lähden työmatkalle päiväksi, ja siellä kaikki ruoat tarjotaan meille. Sen tietää miten siinä taas käy; tulee maisteltua vähän kaikkea ja istuttua bussissa tuntitolkulla.
Ähh, pitää yrittää alkaa taas ehtiä laihduttamaan, jotta saisi tänne jotain muunkinlaista päivitettävää. Mutta joo, siihen saakka: aurinkoista viikkoa kaikille kanssasisarille! :)
Äh, se olis sitten edessä vappu, johon kuuluu perinteisesti paljon laihduttajan painajaisia: on rasvassa tiristettyä sokerimunkkia, majoneesista perunasalaattia ja paljon kuohujuomaa. Mun tekisi mieli jättää tänä vuonna koko vappu väliin, kun tuntuu, ettei millään jaksaisi. Eikä olisi oikeen rahaakaan. Meillä oli sellasta rillumareitä koko viime viikko, että mun puolesta voisi vaan löhöillä soffalla ja ottaa iisisti.
Tämä on siis mun mieliteko nyt, ja miksen sitä voisi toteuttaa? Periaatteessa en näe syytä että miksi ei, mutta käytännössä olen sopinut kaikenlaista kissanristiäistä viikonlopuksi. Myös sellasia, jota en oikeen voi passata, kun on maksettu ja ruoat tilattu jne. Plääh. Mä oon joka vuosi ollut myös Ullanlinnassa kaveriporukalla piknikillä, on se sitten astanut tai paistanut. Mutta tänä vuonna en kyllä mene jos keli on niin ankea kun on luvattu.
Tänään olisi vanhan teini-idolibändini Apulannan keikka tiedossa Tavastialla. En ole enää vuosiin oikeen innostunut ko bändistä, kun niitten kaikki biisit alkaa kuulostaa samalta, ja niistä on tullut niin lällyjä. Toista se oli sillon 15 vuotta sitten kun hommassa oli sitä kunnon angstia!! Sillon kun ei itketty pelkkiä rakkauslauluja. Tässä pari suosikkiani kaukaa menneisyydestä:
Pitää toivoa että tänään olisi mukana noita klassikoitakin, niin pääsis vähän kuluttamaan kaloreita! :D Sain niitä kyllä jo aika hyvin kulutettua kun fillaroin duuniin sen 13km! Ja iltapäivällä pitäisi vetää sama takaisin. Sitten olis Tonnin Tavoitteesta "enää" vajaat 950km polkematta, huhhuh. Toivottavasti ei ala satamaan, kun Pekka (Puota) vähän sellaista eilen uhkaili. Jos alkaa sataa, niin voi olla että fillari jää työpaikalle parkkiin - toivotaan että pysyy ihanana ja aurinkoisena tuo keli!
Ihanaa vappua kaikille - toivottavasti kukaan ei pahasti repsahtele!!! Tsemppiä vapun syömähaasteisiin kaikille kanssasisarille!
Huhheijaa helpotuksesta! Tänä aamuna paino oli jälleen alle 91 (90,9kg), eli olen vihdoin päässyt noista parin viikonlopun rilluttelujen aiheuttamista tursahduksista! Kyllä se taas kestikin, mutta onneksi sain ne pois vielä ennen reissua! Nyt olisi ihanaa tsempata kunnolla vielä nämä muutamat päivät, niin voisi saada vielä tuon yhden kilon ja päästä alle 90kgn! Mutta heikolta näyttää kun katsoo viikonlopun ohjelmaa; kaverin polttarit ja "avopin" (aka avopuolison äidin) kestitys.
Lauantaina alkaa jo aamusta polttarihässäkät, jotka eivät juuri mitään liikunnallista sisällä. Syömistä ja lörpöttämistä vaan. Pitää yrittää nyt pysyä tiukkana ja tehdä oikeita päätöksiä ruokien suhteen. Onneksi nämä polttarit ei ole niitä ns. kosteita juhlia, joten ei rilluttelun ja krapula-ahmimisen suhteen tarvitse olla kovin huolissaan! Ja sunnuntaina on sitten kutsuttu avoppi ja miehen sisko perheineen meille kylään. Ollaan joka vuosi kokoonnuttu pääsiäisenä syömään lammasta, ja koska me ollaan pääsiäinen siellä ESPANJASSA (ahh!), niin aikaistettiin hommaa viikolla. Eli tiedossa on kaikenmoista mässäilyä. Onneksi vieraat tulevat meille, niin meillä on valta päättää lisukkeista sun muista tarjottavista! Ja minä yritän ja vakavasti vannon, että syön lammasta ja kasviksia ja salaattia. Ja alkukeiton. Ja EN KOSKE isännän tekemään suklaakakkuun. Tai jos kosken niin vain maistan. Ja jos maistan, niin sitten lähden lenkille. Tai jotain.
Sitten onkin enää maanantai ja tiistai töitä ja ti iltana lähdetään, ihanaaaaa!!! Mä odotan niiiiiin paljon että pääsen ihanalle hiekkarannalle köllöttelemään ja nauttimaan LÄMMÖSTÄ!!!! Siellä pitäisikin olla nyt jo yli 25 astetta lämmintä, oih ja voih!! Ja vielä ihanampi olisi, että saisin vielä pikkiriikkisen painoa alas, niin voisin hyvillä mielin sitten nautiskella ennen häitä (kun siinä varmaan muutama gramma saattaa tulla vielä ennen hääpäivää)!
Tänään on taas N10 treenipäivä. Mennään kaverin kanssa vähän treenailemaan, todennäköisesti minä hölkytän hitaasti ja kaveri kävelee vieressä reippaasti. Tai katsotaan nyt mitä siitä tulee. Ennen lenkkitreeniä pitäisi ehtiä käydä ostamassa bikinit (kun tammikuussa Egyptiin ostetut on armotta liian isot) ja käydä ruokakaupassa. Niin ja valmistella pari juttua polttareihin. Hillitöntä hässäkkää, mä oon niin valmis lomalle!!!
Aurinkoista perjantaita ja kevyttä viikonloppua kaikille ihanille kanssasisarille! Palataan asiaan viimeistään maanantaina!
Aamulla heräsin tooosi aikasin ihanaan linnun lauluun ja aamu aurinkoon. Mietin, että lähtisikö lenkille tai sauvakävelylle jo aamutuimaan.. Siinä sitten arvoin sängyssä, että mitähän tekisi, kunnes päässä välähti, että minähän voisin pyöräillä töihin.. Ja niinpä minä sitten tein - hyvä minä!! Mun työmatka on jotakuinkin 12,79km (sports trackerista katottu), ja nyt aikaa kului 53 minuuttia. Pyöräilin hissukseni, kun ei ollut kiire ja nautin auringon paisteesta! Olipa ihanaa huomata että kevät on oikeasti tulossa, näin kevään ensimmäiset leskenlehdetkin!!
Kyllä tuossa matkalla hiki tuli ja läähätin tehokkaasti ylämäissä, joten pyöräilykunto ei ole vielä ihan terässä. Kaloreita kului 600, joten voin hyvällä omallatunnolla syödä kunnon lounaan (kevyen tietty)! Mutta joo, kyllä se kunto siitä lähtee nousuun, laitan tänne myös itselleni seurantaa miten tuo kunto tästä kehittyy!!
Mietin matkalla, että enpä ole näin "aikaisin" vuodesta koskaan avannut pyöräilykautta - koskaan ei ole tainnut lunta olla maassa kun olen sen tehnyt. Ja siitä sitten kehittelin mielessäni, että alanpa seuraamaan, kuinka monta kilsaa tulee tänä kesänä pyöräiltyä. Josta sitten tuli hullu ajatus, että noinkohan saisin 1000km pyöräiltyä tänä kesänä? Kuulostaa ihan hullulta luvulta (ainakin mulle), mutta kun sen jakaa viikoille, niin ei se sitten ihan mahdoton ole. Jos mulla menee 25km päivässä työmatkoihin ja pyöräilen töihin 2krt/ vko, niin tarvitaan 20 viikkoa tonnin rikkoutumiseen. Ja tästä on nyt syyskuuhun alkuun tasan 20 viikkoa. Okei, tulee tähän lomia ja muita väliin, mutta tässä voisi olla minulle haastetta käyttää pyörää myös muihin matkoihin (ei vaan työmatkoihin). Enpä minä mitään häviä, katsotaan miten akan käy!
Ihanaa keväistä päivää kaikille kanssasisarille, ja reipasta pyöräilykautta kaikille!
...minä olen voittaja ainakin tänään joten turha on ruikuttaaaaa!!
En tiedä mistä tuo Apulannan biisi tuli mieleen, mutta eilen oli juurikin tuollainen olo, ja vähän nuo fiilikset tuntuvat vielä tänäänkin! Ihanaa! Ja kaikki lähti niinkin pienestä, kun ystävän huomautuksesta. Olimme siis Lenkkikaverin kanssa eilen kävelyllä, ja juoruttiin siinä taas niitänäitä ja parannettiin maailmaa. Mentiin pitkästä aikaa yhtä meidän vakkarireittiä, joka on ollut lumen peitossa pitkään, ja ollaan sitä siksi vältelty. Noh, reitillä on jossakin kohtaa laakso, johon johtaa jyrkkä alamäki, ja sitä seuraa vieläkin jyrkempi ylämäki. Siinä sitten höpöteltiin ja käveltiin reippaasti, kunnes päästiin mäen päälle, ja Lenkkikaveri sanoi että "hei huomaatkos jotain erilaista?". Minä siinä vähän ihmeissäni, että mitä sä oikeen tarkotat, en huomaa mitään uutta. Johon Lenkkikaveri sitten kysyi "hengästyttääkö?", johon ilokseni sain huomata, että EI HENGÄSTYTÄ PAHASTI!!! Olimme tarponeet hurjan ylämäen reipasta vauhtia ja MINÄ EN HENGÄSTYNYT!!! Kun vasta syksyllä edellisellä kävelykerralla tuolla reitillä olin ihan läkähdykssä ja puuskutin tuon saman mäen jälkeen - ja silloin ei taidettu edes kävellä noin lujaa..
Lenkkikaveri ei tainnut ymmärtää miten upeasti hän teki. Tulin niin hyvälle tuulelle, että olisin voinut loikkia riemusta!! Koskaan en ole ollut mistään kohteliaasta kommentista noin iloinen kuin mitä eilen olin Lenkkikaverin kommentista. Aina kun olen laihtunut, niin tulee sitä samaa "voi kun näytät hyvältä, oletpas laihtunut" -tarinaa, joka ei niin kauheasti ole koskaan rohkaissut jatkamaan. Ja kyllähän se tuntuu kivalta, että joku huomaa laihtuneen, mutta juuri tuo pieni maininta, että huomaatkos kuinka paljon helpommin pääsit mäen ylös oli niin paljon merkitsevämpi minulle itselleni. Huomasin ihan konkreettisesti että hei mun kuntohan on kasvanut!! Ja kuinka ihanalta se tuntui, että joku toinen siitä minulle huomautti!!
Nöyrin kiitos ihanalle Lenkkikaverilleni! Sait minut tosi iloiseksi pienellä kommentillasi, ja se kommentti tulee aina olemaan mielessäni - mieletön motivaattori jatkamaan tätä projektia! Kiitos!
Tai ainakin minusta tuntui siltä kun hiihdin ensimmäistä kertaa 17 vuoteen.. Ja tuntuu vieläkin, voin sanoa. Kateeksi näy niitä, jotka kauniisti ja nopsasti sivakoivat mun ohi kuin siivillä... Nyt vihloo jokaista lihasta, häntäluuta ja koko vasemman kankun kokoista syvänsinistä mustelmaa. AIIIIJAIIIIJAAAIUIII AUTS.
Olin siis viikonloppuna työmatkalla Lapissa Saariselällä, ja meille tarjoutui sitten mahdollisuus mennä hiihtämään tai laskettelemaan lauantaina. Minä tyttöhän sitten päätin, että hiihtelen siellä tunturimaisemissa koko päivän ja nautiskelen elämästä. Ja voin sanoa, että siitä oli nauttiminen kaukana. Lähinnä homma meni ihan tragikoomiseksi. Meidän mökki oli tunturissa aika korkealla, ja voitte kuvitella millaisia mökin läheltä lähtevät ladut olivat. Ihan tajuttomia alamäkiä ja jyrkkiä käänteitä. Ja minä siinä sitten tosiaan ensimmäistä kertaa suksillä 17 vuoteen yritän pysyä pystyssä = MAHDOTON TEHTÄVÄ. Kun mä olin mun aikuisiän ensimmäiset hiihtometrit tehnyt, olin jo kaatunut 6 kertaa, häntäluu oli ihan hellänä ja peukalokin tauttunut sauvan kanssa söhliessä.
Lopulta ei auttanut muu kun ottaa sukset kainaloon ja lähteä tarpomaan mäkiä alas ja etsimään helppoja latuja. Kun mä vihdoin pääsin "siniselle ladulle", niin vähän alkoi suksi luistaa - ja lipsua. Hiihdin siinä sitten hiki poskella kaikki paikat kolottaen tunnin verran, jonka jälkeen tuli jo olo että miksi ihmeessä mä itteäni tälleen kidutan. Menin sitten monotansseihin, nautin terassilla hyvin ansaitun siiderin ja lähdin taksilla () takasin mökille. Ja päätin, että seuraavan kerran kun (jos) hiihdän, niin haluan hiihtää tasaisella ladulla jossain meren jäällä, jossa ei mäkiä ole. Hyvää liikuntaa se kyllä oli, en muista koska olisi kaikki lihakset olleet näin hellänä. Kävely sattuu, istuminen sattuu, liikkuminen sattuu...
Koomisin kohta koko hiihtoreissulla olisi kyllä kuulunut hauskoihin kotivideoihin, toisaalta ihan onni, ettei kukaan ollut näkemässä. Sinisellä ladulla hiihtäessäni tuli eteen loiva alamäki, joka kaartui pikkuisen oikealle. Noh, minä sitten rohkeana lähdin mäkeä laskemaan, kunnes huomasin, että kaarteessa latu loppuu hetkeksi... Ja eihän siinä muuta ehtinyt kun sanoa että "OHO", ja mä vedin kaarteen suoraksi suoraan vastaantulijoiden ladun läpi sinne pöpelikköön!! Ja siellä mä sitten olin syvässä hangessa rähmälläni ja sukset sojotti mihin sattui ja sauvat oli ties missä. Oli siinä kanssa näky: Espoolaistyttö rähmällään lepikossa. Siinä sitten ähkien sain itseni kammettua ylös ja haihduin tyylikkäästi paikalta, ennenkun vastaantulevalla ladulla tuli ihmisiä vastaan. Olisivat tietty alkaneet marisemaan kun joku on tuhonnut heidän latunsa...
Hiihtämistä lukuunottamatta reissu meni loistavasti. Paitsi tietysti syöminkien ja juominkien osalta. Syötiin loimulohta ja perunamuusia, poronkäristystä ja perunamuusia, lakkapiirakkaa ja liekitettyjä lettuja, poron ulkofileetä ja kerma-voi sienimuhennosta... Ja kyllähän sitä tuli sitten juopoteltuakin ja otettua saunasiideriä jne. Mä en saanut itseäni koottua sen viime viikonloppusen repsahduksen jäljiltä, joten nyt ollaan pahasti jäljessä kaikista tavoitteista ja paino on noussut sen pari kiloa. Onneksi on tullut liikuttua, niin ei sitten ole tuon enempää paino noussut. En tälläkään viikolla ehdi viralliseen punnitukseen, joten laitetaan seuranta nyt toistaiseksi kotivaa'an mukaan. Tänä aamuna paino oli 93,7, eli tasan kaksi kiloa enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. PRKL. Meinasinkin pussikeittoilla nyt tästä eteenpäin viikon verran, niin olisi ehkä mahdollisuus nuo pari kiloa karistaa vielä ennen meidän reissua!! Ajatelkaan, me lähdetään Espanjaan reilun viikon kuluttua!!! IHANAAAA!!!
Mutta, nyt takasin taas sorvin ääreen - toivottavasti teillä muilla on sujunut paremmin nämä laihispuuhat!
Voivoi. Mulla on ollut pitempään sellanen kausi, ettei oikeen mikään innosta. Paitsi tämä laihisprokkis on mennyt ihan hyvin, ja liikkuminenkin on jees. Niistä en voi valittaa, kuten en olekaan tässä blogittelun varrella. Mutta siis privaattielämä, työ ja opinnot ovat jääneet kaikki vähän roikkumaan. Huomasin juuri, että yksi kurssityö olisi pitänyt palauttaa maanantaina, arvatkaas olenko edes aloittanut.. Voi itku ja parku. Mutta kun ei vaan saa aikaseksi. Paljon kivempi on töiden jälkeen upota sohvalle mun kutimen kanssa (neulon itselleni kesäneulepaitaa) ja katsella roskaa telkkarista. Mistä mä saisin nyt sen selkärangan, jotta saisin istuttua alas, ja kirjoitettua rästihommat. Ja mitä ihmettä mä sanon kurssin vetäjälle tekosyyksi, etten palauttanut työtäni ajoissa? Kai se pitää olla rehellinen ja sanoa vaan että unohdin deadlinen kokonaan. Voi kun voisi edes työkiireisiin vedota, mutta kun töissä ei ole kovin kiirus. Plääh.
Kovin paljoa en viitsi meidän parisuhteen ongelmia täällä vuodattaa, mutta sen verran voin varmaan sanoa, että miehen pitkään jatkunut työttömyys hiertää meidän rahatilannetta tehokkaasti, ja sehän stressaa sitten koko elämää. Ja siitä stressistä sitten johtuu jonkinmoinen alakulo elämän lähes kaikilla osa-alueilla. Onneksi päästään sinne Espanjaan häihin pian, niin saa vähän jotain ihanaa hetkeksi. Sitä, millä rahalla sinne mennään, en tiedä. Luottokortit on limiteissään ja laskuja maksamatta. Onneksi lennot ja majoitukset on kaikki hoidossa, tarvii vaan murehtia kuluista siellä paikan päällä.
Noh, mutta valitus seis. Mulla on paljon ihania asioita elämässä, vaikka nyt tuntuu hankalalta. Mulla on rakastava perhe, ihanan lämpimät välit äitiini, paljon ystäviä, laihempi tulevaisuus edessä, ihanat karvapallokissat, hyvä työ... Ja kesä tulee!! Ihanaaaa!!!
En sitten eilen saanut aikaiseksi mentyä jumpalle. Töistä kun lähdin, oli niin naatti ja apaattinen olo, et päätin mennä kotiin sohvan pohjalle kiroamaan maailmaa. Mutta kun pääsin tuonne auringonpaisteeseen päätin lähteä kävelylle!! Ja ai että oli ihanaa!! Käveltiin isännän kanssa seitsemän kilometrin lenkki, aikaa kului vajaat 1,5h. Käveltiin ihan hissukseen ja nautittiin auringon paisteesta. Olipa ihana huomata, kuinka aurinko paistoi vielä puoli seitsemän maissa ihan täysillä!! Mieli oli parempi, olo oli parempi. Tänään sitten samanmoinen setti mun lenkkikaverin kanssa! Kivaa, kun pääsee taas juoruamaan!
Tietääkö joku, kuinka lihottavaa sushi on? Hiilareitahan siinä on ihan reilusti, mutta uskoakseni rasvaa ei juurikaan muuten kuin kalassa (=hyviä rasvoja)? Meillä on tähän työpaikan lähelle avattu uusi sushiravintola, jossa olemme nyt kollegoiden kanssa käyty kahtena päivänä. Tässä mun eilinen ruokalista, ei se nyt kovin pahalta näytä - vai onko kenties liian vähän edelleen syöty:
Aamiainen 8.00: Rahkaa 1,5dl ja sokeroimattomia marjoja 1dl
Tiedän, että pitäisi syödä vissiinkin enemmän, mutta eipä ole ollut nälkä. Pitäisi vissiin laskea kalorit tuosta satsista, niin osaisi paremmin arvioida. Onko teillä jotain suosikkiohjelmaa, jota käytätte? Ainakin tiedän kiloklubin, kalorilaskurin ja keventäjät.. Mikä olisi sellainen edullinen tai jopa ilmainen versio?
Jaahas ja eikun takas hommiin! Aurinkoista päivää kaikille, ja kiitos blogilleni kun sain taas tänne vähän valittaa :)
Tänä aamuna koitti tuplariemu painonpudotuksen suhteen!! Muut asiat elämässä ei niinkään riemullisia, mutta onpahan jotain mistä iloita:
Jeeee! Tänä aamuna vaaka näytti VIHDOIN alle 91kg, tarkemmin 90,8kg!!! Jesjesjes! Tuohan on "vain" aamupaino, eli kun olen kevyimmilläni. Mutta kuten olen kertonut, punnitsen itseni (epävirallisesti) aina aamulla samaan aikaan herättyäni. Ja viimeiset kaksi viikkoa tuo aamupaino on pyörinyt 91,1-93,5kg:n välillä. Joka aamu salaa olen toivonut, että josko jo nyt näyttäisi 90 -alkuista lukua! Ja vihdoin se tänä aamuna tapahtui!! Jippijaijei!
Siitä innostuneena päätin kokeilla muutama viikko sitten ostamiani housuja, jotka vedin alehyllystä ja olivat vielä armottoman pienet... Ei mennyt edes nappi kiinni... Ja arvatkaas mitä!!! NE ON MULLA NYT JALASSA!!! Jiihaaa!!! Pitää vissiin kokeilla tavoitehousuja ja ottaa kuva, josko niissäkin olisi jotain "edistystä" tapahtunut. Kahtellaan!
Ei mulla tässä oikeastaan muuta tänään, työt kutsuvat. Ja illalla sit jumppaan, ajattelin mennä niska-hartija jumppaan, kun se on sopivaan aikaan ja taas on hartijat vähän jumissa. Josko se auttaisi. Odotellaan mielenkiinnolla sitä! Aurinkoista keskiviikkoa kaikille kanssasisarille! :)
Siellä on systeemi pikkuisen muuttunut, ja sain upouuden salikortin käyttööni, jonka mukana minulle kerrottiin, että jumppia voi vastedes varata etukäteen netin välityksellä. Siinä voisi olla aika hyvä motivaattori itseni raahaamiseksi sinne, jos varailisin itselleni etukäteen jumpat. Sitten sinne olisi pakko mennä. Pitää selvittää että onko sanktiot väliinjätetyistä jo varatuista jumpista tarpeeksi kovat jotta ne pakottavat sinne menemään... Taidanpa varata itselleni jotain huomiseksi!!
Olen kolme viikkoa lomalla putkeen, ekalla viikolla piipahdan Ruotsissa serkun luona ja sitten Tallinnassa olutfestareilla (ei taas ihan laihduttajan lomailua). Näitä lukuunottamatta muita lomasuunnitelmia ei ole. Ihanaa olla vaan "vapaarouvana"; isäntä on töissä ja tyttö on äitinsä kanssa koko kuukauden autoilemassa Euroopassa. Olen ajatellut sisällyttää lomaani mansikanpoimintaa (=pakkanen täyteen marjaa), pyöräilyä, rannalla löhöilyä ja kaikkea rentoa. 
!! Bussia odotellessa arvoin, että söisinkö ihanan mövenpicin jäätelötuutin aikani kuluksi, mutta onneksi joku kiva mielijohde sanoi että ota mieluummin mansikoita. Ja hyvä valinta olikin! NAM!
(lomailua takana)