Mä olen miettinyt tässä, että miten hitossa sitä pääsisi uuteen nousuun (tai vissiinkin uuteen laskuun) tämän laihisprojektin kanssa. Aika moni teistä ihanaisista kommentoikin aikaisempiin kirjoituksiini, että tauko vois tehdä hyvää. Ja tauollahan tässä on oltukin, hittovie vähän turhankin paljon. Ja ahdistaa, kun vaa'an lukemat vaan nousee. Eilen vedin ihan taas älyttömät överit, johon kuului Picnikin uuniperunaa, puolikas kismet, suklaajäätelöä, makaroonilaatikkoa..... Tänään aloitin taas hyvän päivän, ja päätin syödä kevyesti. Aamiaiseksi söin viilin ja yhden ruisleivän siivun, jossa yksi juustosiivu ja salaattia ja tomaattia. Evääksi otin töihin pienen siemensämpylän salaatilla ja tomaatilla ja kasviskeittoa. Ja sitten se hyvä päivä päättyi ihme päähänpistoon ostaa suklainen pingviinituutti. Illalla en ehdi kauheesti liikkumaan, pitää mennä talonyhtiön kokoukseen (blah). Jospa sen kompensoisi sillä, että söisin illalliseksi jonkun hyvän salaatin..

Taidan kaivaa taas netin syövereistä joskus kauan sitten mainostamani aivan mahtavan motivaatioblogin, josta aikaisemman spurttini sain. Jos joku ei sitä ole vielä käynyt lukemassa, niin suosittelen sen lukemista ihan ensimmäisestä postauksesta alkaen: "Viimeinen läski vuosi". Jos sen lukeminen vähän taas virkistäisi tätä menoa.

Aurinkoista keskiviikkopäivää kaikille kanssasisarille! :)

 Heh, ei kovin moni juhlisi noita lukemia, mutta minäpä juhlin! Nimittäin tässä on ollut lomaa ja rilluttelua ja ihanmitensattuu syömistä reilun kuukauden, niin on kyllä loistavaa, ettei paino ole tuon enempää noussut! Ahh, kyllä oli aikamoinen helpotus! Onhan tuo tietty aika kova kuukausivauhti painon nousulle, mutta onneksi tietää, että se on mahdollista saada viikossa-parissa pois.

Nyt pitäs vaan saada itsensä uuteen ruotuun, jotta saisi tuonkin repsahduksen pois! Just nyt tuntuu hankalalta, kun kaikki asiat painaa päälle. Koko ajan on jotain menoa ja tekemistä, ei ehdi liikkua eikä oikeen rentoutumaankaan. Ja muutenkin nyt vähän yksityiselämä raapii. Ahdistaa taloudelliset asiat ja kurssityöt jotka on jääneet rästiin, ja ties mitkä muutkin jutut. Ahdistaa ja itkettää, kun ei hommat luista ihan niinku pitäs.

Katsotaan, jos ensi yönä sais nukuttua, niin voisi olla vähän pirteämmällä kirjoitustuulella. Jatketaan sit taas!

 Voi elämän kevät mun kanssa. Ei tuo eilinen ollut sitten yhtään sen parempi kun viikonloppukaan. Ihan meni plörinäksi taas, kun oli vieläkin vähän semmoinen dagen-efter olo, ja kaikkea hyvää teki mieli. Ja niinhän sitä sit kans syötiinkin. Kaikkea hyvää ja epäterveellistä.

Päivä meni vielä ihan ok, söin evääksi tuomaani raejuustosalaattia. Mutta kova nälkä ja mieliteot johdattelivat mut kauppaan, jossa mukaan tarttui maksamakkaraa, meetwurstia, ihanaa siemenleipää, perunaa, turkinpippureita, lakritsia, jugurttia ja lakritsajäätelöä. Isäntä teki kotona lihapullia, ja minä suunnittelin, että haluan niitten lisukkeeksi lohkoperunoita ja tzazikia. Ja jälkkäriks jätskiä!? Ja väliin vähän lakua ja turkinpippureita.

Söin sitten kotona 5 isoa lihapullaa (jotka oli ihan sairaan hyviä), paljon lohkoperunoita ("itse tehtyjä", ei pakasteesta) ja sit tonnikaupalla tzazikia (myös itse tehtyä, NAM!) ja paljon vielä ketchuppia. Ja melkein koko pussin lakujakin vetelin. Maha oli niin kipeä ja täynnä tämän satsin jälkeen, että onneksi ei enää tehnyt sitä jädeä mieli. Mutta silti mua harmittaa IHAN SIKANA, että tuli tolleen mässäiltyä. Vielä tänä aamuna olo oli turvonnut ja vatsa oli ihan kova jättipallo. 

Riina mainitsi eilisen kirjoitukseni kommentissa (kiitos kommentista muuten) että tein virheen menemällä repsahduksen jälkeisenä päivänä vaa'alle.. Totta joo. Mutta tänä aamuna koin, että oli oikeasti todellinen virhe mennä vaa'alle. Voi PRKL mun kanssa: nyt se vaaka näytti jo yli 94kg!?!?!? MITEN VOI OLLA MAHDOLLISTA?!?!? Miten ihminen voi lihota melkeen 4kg kolmessa päivässä?! Ihan sairasta.

Toisaalta veikkaan (ja hartaasti toivon), että osa tuosta painosta on nesteitä. Nyt pitää vaan olla über tiukkana ja kevyesti loppuviikko, jospa taas paino pääsisi vanhoihin lukemiin. Ei tunnu reilulta, että kuukauden laihdutusmäärä tulee takaisin yhdessä viikonlopussa.

Liikuntasuunnitelma jää tältä viikolta vähän vaisuksi, kun ollaan lähdössä työporukan kanssa Lappiin, ja minulla on ihan joka ilta jotain muuta menoa. Eli tässä tämä:

• Ma: löysäilyä
• Ti: vapaailta
• Ke: juoksutreenit kaverin kanssa
• To: vapaailta
• Pe: Lapissa duunijuttuja
• La: Lapissa hiihtoa
• Su: matkustamista 

Katsotaan, jos elämä vähän kevenee tässä parin päivän sisällä, niin olisi sitten taas vähän parempi fiilis. Tällä hetkellä kaikki tunnelmat on aika maissa. Ahdistaa ja ottaa päähän.

Voivoi. Mulla on ollut pitempään sellanen kausi, ettei oikeen mikään innosta.  Paitsi tämä laihisprokkis on mennyt ihan hyvin, ja liikkuminenkin on jees. Niistä en voi valittaa, kuten en olekaan tässä blogittelun varrella. Mutta siis privaattielämä, työ ja opinnot ovat jääneet kaikki vähän roikkumaan. Huomasin juuri, että yksi kurssityö olisi pitänyt palauttaa maanantaina, arvatkaas olenko edes aloittanut.. Voi itku ja parku. Mutta kun ei vaan saa aikaseksi. Paljon kivempi on töiden jälkeen upota sohvalle mun kutimen kanssa (neulon itselleni kesäneulepaitaa) ja katsella roskaa telkkarista. Mistä mä saisin nyt sen selkärangan, jotta saisin istuttua alas, ja kirjoitettua rästihommat. Ja mitä ihmettä mä sanon kurssin vetäjälle tekosyyksi, etten palauttanut työtäni ajoissa? Kai se pitää olla rehellinen ja sanoa vaan että unohdin deadlinen kokonaan. Voi kun voisi edes työkiireisiin vedota, mutta kun töissä ei ole kovin kiirus. Plääh.

Kovin paljoa en viitsi meidän parisuhteen ongelmia täällä vuodattaa, mutta sen verran voin varmaan sanoa, että miehen pitkään jatkunut työttömyys hiertää meidän rahatilannetta tehokkaasti, ja sehän stressaa sitten koko elämää. Ja siitä stressistä sitten johtuu jonkinmoinen alakulo elämän lähes kaikilla osa-alueilla. Onneksi päästään sinne Espanjaan häihin pian, niin saa vähän jotain ihanaa hetkeksi. Sitä, millä rahalla sinne mennään, en tiedä. Luottokortit on limiteissään ja laskuja maksamatta. Onneksi lennot ja majoitukset on kaikki hoidossa, tarvii vaan murehtia kuluista siellä paikan päällä.

Noh, mutta valitus seis. Mulla on paljon ihania asioita elämässä, vaikka nyt tuntuu hankalalta. Mulla on rakastava perhe, ihanan lämpimät välit äitiini, paljon ystäviä, laihempi tulevaisuus edessä, ihanat karvapallokissat, hyvä työ... Ja kesä tulee!! Ihanaaaa!!!

En sitten eilen saanut aikaiseksi mentyä jumpalle. Töistä kun lähdin, oli niin naatti ja apaattinen olo, et päätin mennä kotiin sohvan pohjalle kiroamaan maailmaa. Mutta kun pääsin tuonne auringonpaisteeseen päätin lähteä kävelylle!! Ja ai että oli ihanaa!! Käveltiin isännän kanssa seitsemän kilometrin lenkki, aikaa kului vajaat 1,5h. Käveltiin ihan hissukseen ja nautittiin auringon paisteesta. Olipa ihana huomata, kuinka aurinko paistoi vielä puoli seitsemän maissa ihan täysillä!! Mieli oli parempi, olo oli parempi. Tänään sitten samanmoinen setti mun lenkkikaverin kanssa! Kivaa, kun pääsee taas juoruamaan! 

Tietääkö joku, kuinka lihottavaa sushi on? Hiilareitahan siinä on ihan reilusti, mutta uskoakseni rasvaa ei juurikaan muuten kuin kalassa (=hyviä rasvoja)? Meillä on tähän työpaikan lähelle avattu uusi sushiravintola, jossa olemme nyt kollegoiden kanssa käyty kahtena päivänä. Tässä mun eilinen ruokalista, ei se nyt kovin pahalta näytä - vai onko kenties liian vähän edelleen syöty:

• Aamiainen 8.00: Rahkaa 1,5dl ja sokeroimattomia marjoja 1dl
• Lounas 11.30: 10 palaa sushia
• Välipala: unohtui, join vain teetä ja vettä
• Illallinen 18.30: Salaattia, tomaattia, kurkkua, oliiveja, raejuustoa, basilikaa, kinkkua, 2 kananmunaa pilkottuna

Tiedän, että pitäisi syödä vissiinkin enemmän, mutta eipä ole ollut nälkä. Pitäisi vissiin laskea kalorit tuosta satsista, niin osaisi paremmin arvioida. Onko teillä jotain suosikkiohjelmaa, jota käytätte? Ainakin tiedän kiloklubin, kalorilaskurin ja keventäjät.. Mikä olisi sellainen edullinen tai jopa ilmainen versio?

Jaahas ja eikun takas hommiin! Aurinkoista päivää kaikille, ja kiitos blogilleni kun sain taas tänne vähän valittaa :)

En tiedä mistä tuo otsikko tuli mieleeni, ei sillä juuri ole mitään tekemistä tän päivän tuntemuksien kanssa. Noh tai onhan tänään perjantai. Olen ollut sairauslomalla eilen ja tänään, tuo flunssa kun on vetänyt ihan veltoksi ja päätäkin on särkenyt ihan tosissaan. Ei ole sen vuoksi tarvinnut käydä missään liikkumassa, tai tullut tehtyä mitään järkevää, oon vaan löhönnyt tässä kotisohvalla. Tylsää toihua. Kuumetta ei onneksi enää ole, jospa aamulla jo jaksaisin lähteä kevyen circuit treenin vetämään. Noh, katsotaan miten olo antaa periksi.

Mulla on semmonen "mikään ei huvita" olo. Ei huvita tehdä mitään, laihdutus ei huvita, eikä oikeestaan huvita tännekään kirjoitella. Mutta monesti kaikkiin ikäviin olotiloihin on auttanut pieni avautuminen tänne blogiin, sen vuoksi tulin muutaman sanan tänne taas tuhraamaan. Kuitenkin ihanaa lukea teidän muiden blogeja ja onnistumistarinoita, ja saada ihania kommentteja teiltä takaisin myös!

Aamupainot mulla on heitelleet tosi kovasti tällä viikolla, yhtenä aamuna se näytti yli 93, tänä aamuna oltiin taas 91,8kg:n kohdalla. pitää yrittää ottaa kevyemmin nämä sairauspäivät, kun energiaa ei tosissaan kulu edes sitä normaalin vertaa. Ja arvatkaas tekisikö mieli mässäillä tässä sohvan nurkassa..? Kaikkea tekee mieli. Onneksi täällä kotona ei ole mitään herkkuja, niin ei tarvitse niihin sortuakaan!

Oltiin työporukan kanssa kiinalaisessa syömässä keskiviikkona, ja överiksihän se taas meni. Me syötiin silleen kiinalaisittain, että tilattiin vaikka kuinka montaa erilaista ruokaa pöytään ja syötiin niitä sitten yhdessä. Ja pakkohan oli maistaa jokaista, oli friteerattua tai ei. Mä söin niin paljon, että tuntui että maha olisi räjähtänyt. Ihan kamala olo. Onneksi tuollaisia syöminkejä ei ole kovin usein!!! :) MIten ihmeessä mä oppisin hillitsemään itseni vastaisuudessa tuollaisissa tilanteissa? Omasta itsestähän se on kiinni, mutta kun se on vaan niiiin hankalaa.

Mä taidan jatkaa lötköttämistä, palataan taas kunhan olen pirteämmällä tuulella - ei tämä sanainen arkku oikein aukea tänään...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 AAAAAAARRRRGH. Maanantain ensitunnelmat siis. Viikonloppu meni ihan plörinäksi, olisihan se pitänyt arvata. Nyt on niin pöhöttynyt ja itseinhoinen olo, ettei ole pahemmasta väliä. Tai no, myöhäistä se on nyt enää surra tai olla vihainen, pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa alusta.

Lauantaina oli siis ne kaverin synttärit. Kolmekymppiset siellä meksikolaisravintolassa. Johon mä olin jo ruokalistalta päättänyt että mitä syön kevyesti ja mitä juon. Kuinka minä syön pienen pihvin salaatilla ja lasin punaviiniä.

Ja pah x 10. Lähti ihan käpälästä. Synttärisankari oli tilannut ennakkoon alkudrinkiksi mansikkamargaritat (NAM) ja enhän mä siitä sit pystynyt kieltäytymään. Sitten pöytään tuotiin isoja nacholautasia, jotka oli myöskin tilattu etukäteen. Lautasilla oli isot läjät juustokastiketta, salsaa, jalapenoja ja oliiveja (NAM). Ja olihan niitäkin sitten pakko maistaa. Niin MAISTAA. Vedin puolikkaan lautasellisen niitä sitten hyvällä omallatunnolla. Ja sitten tuli pöytään friteerattuja jalapenoja, joissa oli cheddartäyte (NAM). Ja dippikastikkeena vielä sitten full-fat hapankrmaa. Pakkohan niitäkin oli sitten syödä. Ja friteerattuja sipulirenkaita omalla dippikastikkeellaan (ei niin nam), ja menihän niitäkin sitten. Ja tilasin toisen mansikkamargaritan.. Ja sitten lasin viiniä.. Ja toisen lasin...... 

Illan aikana sitten siirryttiin yökerhoon, jossa laihdutus oli jo sitten unohtunut kokonaan. Meni siideriä ja viiniä ja lisää siideriä, kun oli niiiiin hauskaa.. Minulla on vähän sellainen huono tapa, kun tiettyyn hiprakkaan tulen, että en oo enää lihava enkä köyhä. Ennen tykkäsin käydä baareissa melkein joka viikonloppu, joten voi kuvitella, et mistä nää kilot on joskus tulleet. Viimeiseen pariin vuoteen en ole enää niin aktiivisesti baareissa käynyt, on näemmä tämä "perhe-elämä" rauhoittanut mua. Plus että mua ei oikeen enää innosta tuolla kylillä ravata. Eikä oo niin rahaakaan hommaan. Nykysin oon enää käyny varmaan kerran kuussa, jos sillonkaan. Viiniä on tullut tissuteltua sitten kotioloissa vähän useammin. Nythän mä en oo tän "dieetin" aikana juonut kerran. Ennen lauantaita.

Arvatkaas mitä sitten tein vielä matkalla baarista yöbussille?!!? MENIN MÄKKÄRIIN HAKEMAAN HAMPURILAISIA!?!?!?!? Mitä ihmettä mun päässä on liikkunut?!?!? Vedin siinä sitten siis vielä yöpalaksi KAKSI tuplajuustohampurilaista JA yhden bicmacin. Pitää myöntää että sen jälkeen oli kyllä niin paha olo, että piti mennä tervehtimään vessanpönttöä. Iso hurraahuuto mulle. NOT. Ihan älytöntä, ei voi muuta kun ihmetellä. Mihin meni mun arvot ja tavoitteet ja uudet elämäntavat?

Sunnuntaina oli sitten rehellinen krapula. Tunsi syöneensä ja juoneensa. Ihan kamala jano ja turvotus päällä. Ja kuten kunnon krapulaan kuuluu, niin oli myös aika rehellinen mieliteko kaikelle roskalle. Onneksi meillä ei ole mitään kovin epäterveellistä kotona, joten söin siinä aamutuimaan turkkilaista jugurttia ja hunajaa ja ruisleipää.

Ihan hyvin olisi mennyt. MUTTA. Meillä oli ne miehen siskonpojan synttärit. Ja mitä tekee hieman krapulainen, mielitekojen alistama laihdutustyöläinen? Se syö KAKSI lihapasteijaa, KAKSI palaa vuohenjuustopiirakkaa, palan kakkua, KAKSI pullaa, VIISI palaa tryffelisuklaata ja KARKKIA. 

AAAAARRRRRRRRRGHHHHHHHHHHHHH!

Jos kaiken tämän laittaisi kalorilaskuriin, niin ei varmaan hyvin kävisi. Kauhistuttaa. Toisaalta, kai se piti vetää tähän väliin tällainen totaalinen romahdus, niin pääsee taas puhtaalta pöydältä aloittamaan. 

Pieni lohtu tässä kaikessa on se, että sain liikuntasuunnitelmani toteutettua. Kävin viime viikolla liikkumassa viitenä päivänä: maanantaina, tiistaina, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Kaloreita kului noin 2500!!

Uusi liikuntasuunnitelmani tälle viikolle on: 

• Maanantai: vapaailta / lihaskuntoa ja venyttelyä kotone
• Tiistai: Kävely/ välipäivä
• Keskiviikko: Gym Circuit
• Torstai: Kävelylenkki
• Perjantai: vapaailta
• Lauantai: Gym circuit/ Zumba
• Sunnuntai: Kuntosali/ jumppa/ sauvakävely (sään mukaan)

Mulla onkin tällä viikolla kaikkea kivaa pikku ohjelmaa. Huomenna menen sinne NLP terapeutille, mikä mua jännittää jo kovasti! Pääsen siitä sitten keskiviikkona avautumaan myös teille! Torstaina pääsen vähän hemmottelemaan itseäni, olen kampaajalle varannut ajan töiden jälkeen. Ihanaa!

Viralliselle puntarille en välttämättä tällä viikolla "ehdi", tai ei oikeestaan huvita mennä kun pelottaa nämä viikonlopun jälkeiset lukemat. Meillä ei kyllä toisaalta ole sitä ryhmätapaamistakaan kun vasta ensi viikolla - eli senkin puolesta voin siirtää menoa sinne ensi viikolle. Sen verran voin valottaa, että aamuvaaka näytti tänään 94,5kg, kun se vielä loppuviikosta näytti 93,2kg. PRKL. Mun kotivaaka näyttää vähän eri lukuja kun se keskuksen Tanita, eli nämä luvut ei koskaan tule ihan tarkkaan matchaamaan noihin mun virallisiin lukemiin. Tai sitten jos mä pääsen tänään ajoissa livahtamaan töistä, niin käväsen siellä pikapikaa kohtaamaan tuomioni. Katsotaan nyt miten akan käy.

No johan taas tuli vuodatusta, kiitos jos jaksoitte tämän manauksen loppuun lukea! 

Tässä vielä pieni vilkaisu mun viime postauksessa mainitsemiini istutushommiin:

Tökkii. Sopat ällöttää ja motivaatio (taas) nollissa. Mistäs sais taas vähän jotain intoa tähän hommaan?

Huomaan muuten, että tästä projektista, jonka pitäisi olla hauskaa ja piristävää, niin mulle tästä tuntuu tulleen kidutusta ja rangaistusta. Ei hyvä. Kait se pitäisi alkaa miettiä nyt uusia keinoja ja yrittää saada tätä pääkoppaa vähän selkeytettyä. Otin muuten sähköpostitse yhteyttä Annakaisaan (blogista "Viimeinen läski vuosi", jota olen mainostanut ahkerasti). Hän kuvailee blogissaan käyntejä NPL terapeutilla, jossa hän pääsi käsittelemään pään sisäisiä juttuja laihdutuksen ja elämänhallinnan osalta, ja minua kovasti kiinnostaisi ajatus samasta. Ehkäpä semmoisen avulla voisin saada oikeasti jotain selkoa tähän pääkoppaan. Kallista se varmasti on, mutta harkitsen kuitenkin vakavasti sen kokeilemista. Mutta juu, Annakaisa siis vastasi minulle hyvinkin pikaisesti, ja oli tosi innostavaa saada häneltä vastaus!! Hän voi edelleenkin hoikasti, ja edelleenkin taistelee painon nousua vastaan. Ei se elämäntapamuutos ole helppoa, ei. Ei sittenkään (eikä varsinkaan sitten), kun tavoitepaino on saavutettu. Ja samalla sain Annakaisalta yhteystiedot hänen käyttämälleen terapeutille. Keräilen rohkeutta sinne soittoon.

Se hyvä puoli tässä uudessa projektissani on, että koko ajan tekisi mieli lähteä liikkelle. Eilen mulla oli super pitkä työpäivä, meillä oli vielä illan päätteeksi yksi seminaari, ja olin vasta puoli yhdeksän maissa illalla kotona. Ja kun en päässyt liikkumaan, niin arvatkaas, tuliko jotenkin huono omatunto? Tärkeäähän on, että välipäiviäkin tässä pidetään, mutta silti vaan tekisi mieleni lähteä liikkumaan koko ajan. Tämä on sen puolesta ihan huippu fiilis, toisaalta tulee pelko, että jos pidän liian pitkän tauon, niin tämä into lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin. Onneksi on tuo Naisten Kymppi, johon pitää treenata! Sitä en varmasti pistä läskiksi!!!

Tänään mennään taas ystävättäreni kanssa kävelylle, toivottavasti meidän reitit ovat jo vähän sulaneet - se liukastelu on niin tylsää. Yleensä meidän lenkit on semmoisia 7km mittaisia, ja aikaa kuluu n. 1,5h. Toivottavasti ystäväni selkävaivat ja flunssa on sen verran antaneet periksi, että voidaan tehdä pikä lenkki! Hänen kanssaan on kyllä ihana kulkea, kun hänen kanssaan voidaan jauhaa ihan kaikki murheet ja huolet ja laihdutusasiat ja ruokajutut. Ja aika kuluu siinä kun siivillä. Ikinä ei juttu lopu kesken!

Tässä vielä kuluneen viikon liikuntasuunnitelma:

• Ma: Jumppa aamulla tai illalla (Toteutunut vatsa-peppu 45min aamulla 6:45)
• Ti: Kuntosali 1h (Toteutunut juoksumatto 30min)
• Ke: Välipäivä (Toteutunut)
• To: Kävelylenkki 1,5h
• Pe: Vatsa-peppu 1h tai välipäivä
• La: Circuit training 55min
• Su: välipäivä tai kävelylenkki

Liikuntasuunnitelman pitäminen voisi olla aika hyvä juttu, pitäisi miettiä vielä logistiikat kohdalleen.. Pitäisi varmaan tehdä uusi sivulaatikko tähän johonkin? Tietääkö muuten joku, miten saisin tehtyä sivulaatikon tuohon sivun vasemmanpuoleiselle palstalle? Kun nyt kaikki sivulaatikot pakkautuvat automaattisesti tuohon oikeaan laitaan? Noh, teen tässä nyt joku päivä tuon uuden sivulaatikon, niin voin siitäkin sitten katsoa, miten suunnitelmat toteutuu!

On tämä nettipäiväkirja kumma juttu. Olin kirjoittamisen alussa synkässä, onnettomassa ja välinpitämättömässä tilassa, ja nyt pelkästään tänne lyhyen avautumisen aikana on tullut ihan uusi tuulahdus energiaa ja hyvää tsemppimieltä. Kumma juttu. Pitää tulla tänne useamminkin purkautumaan, kun tulee epätoivo!! Ja kiitos teille ihanat kanssasisaret, että (/jos) taas jaksoitte lukea näitä vuodatuksia!!! Tsemppiä kaikille!

 Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille kanssasisarilleni, ja muillekin, jotka tänne eksyvät! :)

Kuten otsikko jo vähän vihjaa, kevät on tulossa!!! Vaikkakin aurinko ei meille täällä PK seudulla tänään paistakaan, niin ihanat lintuset ovat jo tulleet laulamaan meille kevään tuloa!! Olipas ihanaa herätä aamulla, kun pihalta kuului raikas "titityy" lirkutus!! Ihan oli paikko huokaista, että kyllä se vissiin tämä piiiiiitkä talvi alkaa olla voitettu!!!

Viikonloppu ei kyllä syöminkien puolesta mennyt hyvin, ei musta enää taida olla tolle Xtravaganzan täysvauhdille.. Tuntuu, että nyt kun olen saanut pahimman pöhötyksen pois, niin voin alkaa jo pikkuhiljaa lisäämään vähän ruokaa tuonne pussien sekaan ja ryhtyä puolivauhdille. Oonhan mä tässä jo yli 4vkoa sitä vetänytkin, enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Toisaalta houkuttelisi jatkaa, kun tuloksia tulee niin nopeaan, mutta ei se oikein tunnu enää järkevältä. Nimittäin nyt kun olen välillä "sortunut" syömään jotain, poden ihan järjettömän huonoa omaatuntoa, ja sitten tulee sellainen olo, että pitää rankaista itseään. Ja sehän ei ole tän homman ydin ollenkaan. Tämän kuurin ei kuuluisi olla rangaistus, vaan oppimisjakso, jossa pitäisi opetella uusia asenteita syömistä ja ruokaa kohtaan ja yrittää oppia pois vanhoista tavoista. Tämän pitäisi olla iloinen matka, eikä piina ja rangaistus. Mutta mites ton asenteen nyt ihan tosissaan muutat? Onneks tänään on taas Xtra tapaaminen, jos vaikka ehtisi vaihtaa pari sanaa meidän konsultin kanssa...

Vaikka viikonloppuna tulikin vähän närpittyä ruokaa, niin tänään aamupaino näytti ensimmäistä kertaa alle 94kg (JEE)!!! Vaikka mä pidän tätä ma/ti virallisena punnituspäivänä, kun käyn punnaamassa itseni Tanitalla (kehonkoostumusvaa'alla Xtravaganza keskuksessa), niin punnitsen itseäni melkein joka aamu heti herättyäni. Siinä vähän näkee miten paino heittelee pitkin viikkoa. Ainahan olisi tärkeää, että punnitus tehtäisiin samaan aikaan, niin siitä saisi hyvän vertailukelpoisen tuloksen. Minä ainakin olen huomannut, että aamu- ja iltapaino voivat heitellä 1-3kg!!

Noh, tänään on taas sitten tuomion päivä, kun astun vaa'alle kaiken tämän repsahtelun jälkeen.. Paljoa en odota, mutta toivon kovasti, että se näyttäisi ainakin miinusta... Tavoitteenahan minulla olisi ollut se 1,5kg, mutta epäilen, että se tulee toteutumaan.. Saas nähdä, vähän jo jänskättää.

Liikkumisia olen hoitanut ihan kunnialla sitten viime postauksen:

• Pe Vatsa-peppu 60min (n. 400kcal kulutettu)
• Su Kävelyä 5,75km (1,05h/ 500kcal kulutettu)
• Ma vatsa-peppu 45min (n. 350kcal kulutettu)

Eli hyvin olen kuitenkin pysytellyt tällä "liikuntaa vähintään 3krt/ viikko" konseptilla! Nyt jo huomaa kuinka askel kevenee, ja odottelen jo kovaa, että jaksaisin vatsa-peppu tunnilla ottaa painot käyttöön!! Siellä käytetään nilkka- ja käsipainoja tehokkaasti, mutta omat lihakseni eivät kyllä vielä jaksa niiden kanssa yhtään mitään. Joten olen suosiolla jättänyt nilkkapainot veks kokonaan.. Mutta seurataan edistystä, josko tässä jo muutaman viikon sisällä jaksaisi ne painotkin ottaa käyttöön!!

Juoksutreeni ei sinänsä ole vielä edistynyt, ei oikein vielä ole juoksukelit. Juoksumattoa meinasin tänään vähän taas kokeilla, jos ehdin siellä keskuksessa hetken aikaa treenata! Mutta kuten omakin järkeni sanoo, niin ei kannata (vissiin?) alkaa kylmiltään tekemään juoksutreenejä, jos peruskunto on ihan ruvella.. Sanokaa nyt jotkut juoksua harrastavat, että mikä teidän mielipiteenne on? Ainakin olen ymmärtänyt, että keskivartalon lihaskunnon tulisi olla ok juoksua tukemaan. Niin ja jos joku juoksija tänne osuu, niin suositelkaas, misät mun kannattaisi lähteä etsimään kunnollisia juoksukenkiä!? Sellaisia, joihin mitataan mun jalka ja katsotaan että ne on ihan just nappiinsa!

Olisipa ihanaa heittää tähän joku ihana kevätkuva, mutta ei mulla taida oikein olla mitään kivaa kuvaa.. Paitsi tämä näpsis katista, joka nauttii täysin voimin kevätauringosta! 

Plääääh... Päätin tehdä eilen vaatekaapin inventaarion, ja etsiskellä uusia tavoitevaatteita. Tajusin, että minulla ei ole mitään ns "välikoon" vaatteita, ainoastaan nyt sopivia tai sitten moooonta kokoa liian pieniä. Ja minä kun ehdin jo juhlistaa reilun 6kg:n laihtumistani ajatuksella, että sieltä kohta mahtuisi minulle jotain. Tajusin, että huijasin eilisessä tekstissä, en pelkästään teitä - vaan pääasiassa itseäni. Huijasin, että koot 48-50 ovat mennyttä aikaa.. No, ankea ja julma totuus on, että ei ne ihan vielä ole mennyttä aikaa. Koon 50 hame on nyt vain "hieman löysä", eikä suinkaan mennyttä. Noh, lohduttaudun sillä, että tässä lähennellään nyt enemmän kokoa 46 kun 50.

Mutta siis joo. Kuten ihan ensimmäisissä postauksissani olen kertonut, laihduin sinne kokoon 38-42 pari vuotta sitten, kunnes repsahdin ja lihosin kaikki kilot takaisin (plus siihen vielä pari kiloa päälle). Olen niistä ajoista säästänyt kaikki vaatteet, että kyllä minä niihin vielä mahdun. Ja nyt olen päättänyt, että mahdun ihan VARMASTI. Ja tämä blogini olkoon julkinen todiste sille. Oih, kaapissani on ihania kaikkia vaatteita, joita haikeana viikkailin eilen uuteen järjestykseen...

Meinasi kyllä tulla eilen tooosi kova ahdistus. Revin siis ihan kaikki vaatteet pois kaapista, ja aloin sovittaa niitä yksi kerrallaan. (Isäntä oli kovin innoissaan tällaisesta sessiosta, ja katseli vieressä koko ruljanssin. Häntä ei tuntunut haittaavan, kun ähkin ja puhkin, jotta sain aivan liian pienet farkut edes puoleen reiteen ylös. Miehillä on kyllä kummat innostuksen kohteet. Hmm..). Mutta minä olin jossain itkuraivareiden partaalla, kun en tosiaan saanut mitään vaatteita ylös asti, kaikki ihanat farkut jäivän mahan alle kinnaamaan. Olenkin viimeisen vuoden kulkenut samoilla mustilla suorilla housuilla ja parilla hameella. Arvatkaapa, alkaako jo tympimään aina samat vaatteet!?

Toisaalta kaikki (tai noh, ei ihan kaikki) mieliteot haihtuivat sen siljan tien, kun ajattelin mahdollisuutta mahtua noihin ihaniin vaatteisiin joku päivä... Järjestin hyllyt niin, että keskihyllyillä on ne ylä- ja alaosat, jotka mahtuvat nyt päälle, ja sitten ylähyllyllä on kaikki ihanat tavoitevaatteet, joihin haluan kesällä mahtua! Ja voi sitä juhlaa kun saan kaikki ylähyllyn vaatteet pikkuhiljaa käyttöön.

Tavoitevaatteena saa siis vielä toistaiseksi pysyä tuo harmaa hame, vasta sitten, kun se on oikeasti sopiva ja käytettävä, niin sitten otan esiin mun lempifarkut, jotka ovat auttamattoman pienet. Ne ovat myös niin karsean näköiset tässä läskin pääkkä, että epäilen, että uskallan niitä kuvia edes julkaista - jotkuthan saattavat saada painajaisia! Ehkä otan kuvat vain itselleni, jotta voin seurata tuloksia... Pitää keksiä joku vähän hienovaraisempi "julkinen tavoitevaate".

Illalla mennään kaverin kanssa uimaan, meinasin ainakin sen tunnin polskia! Ja sitten hyvät venyttelyt päälle - siinä saa kanssa kivasti kaloreita kulumaan! ja huomenna menen töiden jlk varmaan spinningiin tai vatsa-peppu tunnille. 

Ainiin, melkein huokaisin helpotuksesta, kun miehen siskonpojan synttärit siirtyivät kahdella viikolla! Eipähän tarvitse huolia nyt siitä, että sortuisi viikonloppuna herkutteluun. Taidankin pyhittää tämän viikonlopun liikkumiselle ja laihtumiselle!

Mukavaa torstaipäivää kaikille ihanille kanssasisarille, ihanaa kun jaksatte laittaa kivoja kommentteja näihin mun vuodatuksiin. Tämä anonyymi vertaistuki on kyllä ihan loistavaa, kun ei näistä viitsi kauheasti julkisesti vouhottaa! 

 Pakko jättää työhommat hetkeksi ja päästä avautumaan johonkin. Mua ahdistaa ja on tosi levoton olo. Heräsin tähän samaan tunteeseen yöllä, ja yritin siinä sitten pyöriessä miettiä mistä tämä johtuu. Mielessä pyörii vaan tämä laihdutus ja kaikki mitä voisi tehdä toisin. Mietityttää, että pitäisi liikkua enemmän, olla tiukempi pussien kanssa ja pitäisi saada kaikkihetinyt. Tuntuu, ettei pikkuiset askeleet riitä, vaan haluaisin jo nyt heti olla laiha ja saada kaikkia ihania vaatteita. Ja vielä kamalampaa on ajatella, että tämä on vasta kolmas viikkoni.

Olen tainnut asettaa itselleni turhan kovat paineet tähän painon pudottamiseen. Miten tätä voisi parhaiten purkaa? Miten oppisin ottamaan tämän asian rennommin ilman stressiä? Minun pitää kaivaa ne vanhat Xtravaganza levyt jostakin, jos niistä saisi jotain apua. Viime kerralla en niitä juurikaan kuunnellut, en tiedä olisiko ideaa ihan oikeasti paneutua niihin. Ne vaan kuulostivat jotenkin niin kornilta silloin ensimmäisellä kierroksella.

Sit mua jännittää tämänpäiväinen punnistus. Mittailin eilen "strategisia mittoja", ja niiden mukaan ei ollut mistään lähtenyt kauheasti senttejä. Lieneekö sitten se aika kuukaudesta, kun taas turvottaa. Noh, illalla nähdään miten naisen käy.

Yritän muuten etsiä itselleni jotain kivaa raikasta blogipohjaa tähän, jos teillä on suosituksia, niin laittakaa tulemaan. Pidetään tämä vihertävä nyt sitten siihen saakka kunnes löytyy joku parempi.

Ainiin, tässä jotakin liikuntamerkintöjä 2. viikolta:

• 10.2. 7,77km/ 1,35h Kävelylenkki
• 13.2. 4,47km/ 52min kävelylenkki + mäenlaskua
• 14.2. n. 4km/ 45min kävelylenkki

Se Zumba sitten jäi, kun olin vähän kuumeinen perjantaina. Katsotaan, jos tällä viikolla ehtisin. Jes, mutta minä jatkan hommia, palataan sitten huomenna taas asiaan punnareiden osalta.